Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä tehdä lapsi jos seurustelua alle 1v takana?!
27.12.2013 |
Mielestäni aika vastuutonta ja typerää! Ei kyllä tee mieli edes onnitella.
Kommentit (57)
Sanotaan niin, että jos kumpikin haluaa yhdessä sen lapsen, niin ok. Sitten on nämä, joiden kello tikittää ja huumassa unohdetaan kertoa, että en minä oikeasti mitään ehkäisyä käytä. Ja sitten ollaan pahoillaan, kun isi ei halunnutkaan sitä MINUN haluamaani lasta. Ja ennen kun kukaan ehtii sanoa, että mitäs ei käyttänyt kumia, niin jos on sovittu, että ei käytetä enää kumia, kun sinä kerroit syöväsi pillereitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään mieltä. Jos hyvin käy on kohdannut elämänsä rakkauden, mutta paljon todennäköisemmin arki iskee pahasti, kun samaan hetkeen osuu sekä pikkulapsivaihe, että parisuhteen arkipäiväistyminen.
Minä tulin raskaaksi 3kk seurustelun jälkeen ja yhdessä ollaan, lapsi on nyt 5v. Kaikilla ei käy huonosti :)
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:07"]
Minä tulin raskaaksi 3kk seurustelun jälkeen ja yhdessä ollaan, lapsi on nyt 5v. Kaikilla ei käy huonosti :)
[/quote]
LAPSI ON 5v!
Ei sitä järjellä päätetäkään. Rakastuttiin. Miesmuuttu kahden viikon päästä minun luo. Raskaaksi tulin suunnitellusti 6 kukauden jälkeenja meidät vihittiin10 kk tapaamisesta. Ihmiset supisi, ettei tuo tule onnistumaan ja kukaan ei onnitellut. Edelleen 19 avioliittovuoden ja 4 lapsen jölkeen odfotasmme, että koska se tulee eteen, ettei tästä tule mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lasten tekeminen olisi muka järkevää?
Kaikkien elämä ei mene kuin vanhoillisten oppikirjasta, eli opiskelut, naimisiin, työ...
Nolo olet, jos et voi onnitella. Oletko kovinkin tiukasti hellan ja nyrkin ääressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:10"]
Koska lasten tekeminen olisi muka järkevää?
Kaikkien elämä ei mene kuin vanhoillisten oppikirjasta, eli opiskelut, naimisiin, työ...
Nolo olet, jos et voi onnitella. Oletko kovinkin tiukasti hellan ja nyrkin ääressä?
[/quote]
En ole, kiitos kysymästä. Jos olisin niin mies olisi ulkoruokinnassa. :D Väitätkö tosiaan että tyyliin pari kuukautta riittää siihen että tuntee ihmisen todella hyvin? Alkuhuumassahan yleensä toinen on mitä ihanin ja täydellisin kumppani, sitten rakkaus astuu mukaan (ehkä) ja suhde muuttaa muotoaan ja alkaa arkipäivästymään. Silloin aletaan yleensä löytämään toisesta myös niitä huonoja puolia, joita pitää sitten pohdiskella että hyväksyykö nekin ja tuntuuko suhde vielä hyvältä. :)
En ole sanonutkaan, että sen täytyisi mennä suoraan "oppikirjasta". Viisaampaa olisi kyllä ensin hoitaa asiat kuntoon ja sinnitellä sen vauvakuumeen kanssa. Vai tosiaanko sinusta olisi viisasta ruveta lasta yrittämään miehen kanssa kenet olet tuntenut 2 viikkoa tyyliin? :D
Ei niitä lapsia aina "tehdä". Joskus ne vain tulee. Ehkäisy mitä ilmeisimmin petti meillä 2 viikon seurustelun jälkeen, selvisi vasta rv 8.
Ei se vauvan vika ole ja kyllä monet suhteet menee mönkään vuosien seurustelun jälkeen ilman lasta tai lapsen kanssa. Elämää ei voi ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se varmaan ole fiksua mutta kaikki eivät silti eroa. Tunnen useammankin vuosikymmeniä yhdessä olleen parin jotka ovat menneet naimisiin tyyliin kuukausi tutustumisesta. Otatko lainkaan huomioon että puoli maailmaa tekee niin? Intiassa miljardi ihmistä menee naimisiin tuntematta puolisoa vuosikausia ennen. Yhdessä pysyminen vaatii vain tahtoa. Ja ehkä siinä on sitten ollut sitä jotain, minkä molemmat ovat tienneet..
No me tehtiin samantien. Syy: minulla ikää jo 40 vuotta kun tavattiin. Ja tosiaan halusin lapsen siinäkin tapauksessa, että meistä ei miehen kanssa paria tulisikaan. Mies myös halusi lapsen. Mutta on meistä avioparikin sittemmin tullut ja onnellisia ollaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä ketjussa pointtina ns. suunnittelut lapset? Vai lapset ylipäänsä?
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:10"]Sen työnimi on HUPS!
[/quote]
Vitsi että olet ilkeä! Miten kehtaat sanoa noin tuntemattomalle ihmiselle? Tosi törkeä nainen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tulin raskaaksi aika tasan vuoden seurusteltuamme. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10v. ja lapsia on kolme. Ei meillä ole ollut edes suurempia kriisejä. Esikoinen tuli meille tasan oikeaan aikaan, ei yhtään liian aikaisin.
Mitä mieltä siitä jos yhteen muutetaan vasta kun raskaus on jo tosiasia?
Vastauksena 12 tässä oli pointtina suunnitellut. Ei yllärit. Ja joo kyllä, monet varmaan tekeekin. Mutta joissain maissa ei mennä naimisiin vapaasta tahdosta, kuten Suomessa.
Ja nyt ei ollut puhe avioliitoista vaan lapsen saamisesta, joten pysytäänpäs aiheessa naiset hyvät. :) Avioliiton voi purkaa, lasta ei saa tekemättömäksi joten jätetään tuo avioliitto nyt tästä pois.
Haluan kuulla mielipiteitänne mitä itse ajattelisitte tilanteesta yleisesti, en siis tuosta minun tuttavan tapauksesta.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:10"]
Koska lasten tekeminen olisi muka järkevää?
Kaikkien elämä ei mene kuin vanhoillisten oppikirjasta, eli opiskelut, naimisiin, työ...
Nolo olet, jos et voi onnitella. Oletko kovinkin tiukasti hellan ja nyrkin ääressä?
[/quote]
En ole, kiitos kysymästä. Jos olisin niin mies olisi ulkoruokinnassa. :D Väitätkö tosiaan että tyyliin pari kuukautta riittää siihen että tuntee ihmisen todella hyvin? Alkuhuumassahan yleensä toinen on mitä ihanin ja täydellisin kumppani, sitten rakkaus astuu mukaan (ehkä) ja suhde muuttaa muotoaan ja alkaa arkipäivästymään. Silloin aletaan yleensä löytämään toisesta myös niitä huonoja puolia, joita pitää sitten pohdiskella että hyväksyykö nekin ja tuntuuko suhde vielä hyvältä. :)
En ole sanonutkaan, että sen täytyisi mennä suoraan "oppikirjasta". Viisaampaa olisi kyllä ensin hoitaa asiat kuntoon ja sinnitellä sen vauvakuumeen kanssa. Vai tosiaanko sinusta olisi viisasta ruveta lasta yrittämään miehen kanssa kenet olet tuntenut 2 viikkoa tyyliin? :D
[/quote]
No, osa touhuaa ja toimii nopeammin kuin sinä, koeta selvitä siitä.
Minä tein, enkä ole hetkeäkään katunut, mutta olisi ollut kurjaa, jos joku läheinen ei olisi voinut onnitella sen johdosta, kuten sinä. Ja lapseni ovat jo teinejä, ettei ihan vauvoja alkumetreillä...
Sitä mieltä että jokaisen kannattaisi pitää huoli omista asioistaan.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:10"]
Koska lasten tekeminen olisi muka järkevää?
Kaikkien elämä ei mene kuin vanhoillisten oppikirjasta, eli opiskelut, naimisiin, työ...
Nolo olet, jos et voi onnitella. Oletko kovinkin tiukasti hellan ja nyrkin ääressä?
[/quote]
En ole, kiitos kysymästä. Jos olisin niin mies olisi ulkoruokinnassa. :D Väitätkö tosiaan että tyyliin pari kuukautta riittää siihen että tuntee ihmisen todella hyvin? Alkuhuumassahan yleensä toinen on mitä ihanin ja täydellisin kumppani, sitten rakkaus astuu mukaan (ehkä) ja suhde muuttaa muotoaan ja alkaa arkipäivästymään. Silloin aletaan yleensä löytämään toisesta myös niitä huonoja puolia, joita pitää sitten pohdiskella että hyväksyykö nekin ja tuntuuko suhde vielä hyvältä. :)
En ole sanonutkaan, että sen täytyisi mennä suoraan "oppikirjasta". Viisaampaa olisi kyllä ensin hoitaa asiat kuntoon ja sinnitellä sen vauvakuumeen kanssa. Vai tosiaanko sinusta olisi viisasta ruveta lasta yrittämään miehen kanssa kenet olet tuntenut 2 viikkoa tyyliin? :D
[/quote]
Sinä puhuit aloitusviestissäsi alle vuodesta, et kahdesta viikosta.
Alue: Aihe vapaa
Eipä siinä kamalasti järkeä olekaan, rakastumisen ensi aallolla siinä mennään.
Kaveripiirissä ainakin yksi salamaraskautuminen ja yhteenmeno päättyi parin vuoden päästä avioeroon. Saattaa olla muitakin tapauksia, mutta en ole kysellyt ystävä-yh:ilta sen kummemmin, miksi heidän muksujensa isistä ei sen kummemmin puhuta (heillä siis on ollut lapset jo ennen kuin olemme tutustuneet). Kertoisivat, jos haluaisivat.
Henkisesti pyörittelisin silmiäni jos tällaisia "tapasimme-puoli-vuotta-sitten-ja-nyt-saamme-lapsen-ihQuu!" -tapauksia tulisi eteen, mutta onnittelisin kyllä mahdollisimman vilpittömän oloisesti. Hienoahan se on, jos onnistuu, ja ystäviin kuuluisi sitten tilanteen mennessä munilleen ainakin yksi, joka ei olisi totaalisen shokissa.