Onko armoton vitutus ilman varsinaista syytä merkki synnytyksen lähestymisestä?
Vai onko se vain tukalan olon aiheuttama mielentila?
t. Rv38+0
Kommentit (17)
Toivottavasti ei, en jaksais olla raskaana.
Jos on raskaana, voi hormoonit heittää volttia. Mielialanmuutoksia voi olla koko ajan.
Itkusta nauruun ja kaikkea siltä väliltä.
Ilmeisesti ei. on vituttanut jo monta viikkoa.
39+0
Olis kyllä ihan loistojuttu, jos tää alkais pikkuhiljaa käynnistymään. Olo on fyysisesti tukala, joka paikka uskomattoman turvoksissa ja mitään ei jaksa. Pelkkä puhelimessa puhuminen hengästyttää. Sorminiveliä särkee eivätkä sormet taivu kunnolla, kun ovat niin turvoksissa. Lisäksi janottaa KOKO ajan, sen seurauksena luonnollisesti pissattaa koko ajan. Väsyttää, mutta hankalan olon takia ei saa kunnolla nukuttua, ja nyt vielä vituttaa päälle päätteeksi. Istun sohvan nurkassa mököttämässä ja yritän välillä huonon omatunnon puuskassa vakuuttaa miehelle, etten ole vihainen sille, vaikka oonkin kiukkuinen ja mökötän. Tälle vitutukselle ei vaan ole yhtään mitään syytä, kunhan vituttaa. Ap
Ei, se on merkki siitä että olet raskaana.
Koita kestää.. :)
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:21"]Voi kyllä olla...
[/quote]
Kysy mieheltä vaihtoehtokysymystä "tämä vai tuo", niin se vastaa "joo/ehkä/ok/voi olla... Niin että kumpi siis?
Ei mulla ainakaan ollut. Merkki tukalasta olotilasta vain. Mutta odotapahan kun/jos menet lasketun ajan yli... Sitten se vasta alkaakin vituttaa, vaikka koko ajan on lähempänä ja lähempänä, eli periaatteessahan vitutuksen pitäisi laskea ;)
Mutta kun sovituista ajoista ei pidetä kiinni niin... eihän sitä lapseton varsinkaan kestä ;)
t. molemmilla kerroilla 42+0 synnyttänyt, käynnistyksen kera
Nyt ei mene enää kauan. Sulla on oikeus sun kaikkiin tunteisiin. ;)
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:46"]
Ei mulla ainakaan ollut. Merkki tukalasta olotilasta vain. Mutta odotapahan kun/jos menet lasketun ajan yli... Sitten se vasta alkaakin vituttaa, vaikka koko ajan on lähempänä ja lähempänä, eli periaatteessahan vitutuksen pitäisi laskea ;)
Mutta kun sovituista ajoista ei pidetä kiinni niin... eihän sitä lapseton varsinkaan kestä ;)
t. molemmilla kerroilla 42+0 synnyttänyt, käynnistyksen kera
[/quote]
Voin vain kuvitella tuskan joskus rv40 jälkeen. Mulla ei onneksi ole huolta yliajalle menosta, sillä käynnistys on luvassa tiistaina, ellei siihen mennessä sitten ole spontaanisti syntynyt. Senkin takia ihmettelen tätä armotonta ketutusta, kun kuitenkin varma viimeinen eräpäivä on jo tiedossa. Yritän psyykata itseäni nauttimaan näistä viimeisistä päivistä raskaana, mutta ei, en onnistu. Vaikka kokemuksesta senkin jo tiedän, että jälkeenpäin sitten kuitenkin kaiholla muistelen raskausaikaa.
Jaa, no ehkä se liittyy juuri tuohon; niin lähellä jo, mutta ei vielä :D Ihan normaalia, mullakin se vitutus nimenomaan kasvoi, mitä enemmän tiesin, että homman pitäisi olla käynnissä jo. Tsemppiä!!
Kiitos 15 ja muutkin tsempeistä :)
Ap
No niin IIIIIK, nyt irtos limatulppa! Edellisestä synnytyksestä on 9 vuotta, enkä enää muista yksityiskohtia tulpista ja synnytyksestä tai niiden keskinäisestä suhteesta. Sanokaa nyt, että vitutus ja limatulpan irtoaminen tarkoittaa, että synnytys on käynnistymässä just NYT! ;)
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:36"]
Olis kyllä ihan loistojuttu, jos tää alkais pikkuhiljaa käynnistymään. Olo on fyysisesti tukala, joka paikka uskomattoman turvoksissa ja mitään ei jaksa. Pelkkä puhelimessa puhuminen hengästyttää. Sorminiveliä särkee eivätkä sormet taivu kunnolla, kun ovat niin turvoksissa. Lisäksi janottaa KOKO ajan, sen seurauksena luonnollisesti pissattaa koko ajan. Väsyttää, mutta hankalan olon takia ei saa kunnolla nukuttua, ja nyt vielä vituttaa päälle päätteeksi. Istun sohvan nurkassa mököttämässä ja yritän välillä huonon omatunnon puuskassa vakuuttaa miehelle, etten ole vihainen sille, vaikka oonkin kiukkuinen ja mökötän. Tälle vitutukselle ei vaan ole yhtään mitään syytä, kunhan vituttaa. Ap
[/quote]
En osaa lohduttaa, mutta voin kertoa, että minulla on kaikki nämä oireet ja liuta muita, vaikka olen vasta viikolla 26. Ja on ollut jo pitkään. Olisinpa minäkin jo noin pitkällä.. Tosin kauhulla odotan mitä silloin on edessä, kun olo on jo nyt tukala, eikä mitään pysty tekemään. :( Herkkua tämä raskaana oleminen. Tsemppiä, viime metreillä olet!
Voi kyllä olla...