Onko tässä täydellisen suhteen malli:
Kaksi ihmistä tykkää ruuanlaitosta, samoista telkkariohjelmista, ovat samalla alalla, ovat kumpikin temperamentiltaan samankaltaisia, on fyysistä vetovoimaa... Onko se tässä?
Kommentit (11)
Ovat. Ikäeroa 27 vuotta kylläkin...
Voin olla väärässä, mutta mulle henk.koht. kiinnostavimpia ihmissuhteita ovat olleet ne, joissa ollaan kumppanin kanssa oltu enemmän erilaisia kuin samanlaisia. Suuret linjat toki yhteneviä, mutta on kiinnostavaa, jos toinen osaa jotain mitä itse ei tai näkee asiat hieman eri vinkkelistä. Siihen yhdistettynä molemminpuolinen kunnioitus, niin avot. Jos toinen tykkää just samasta telkkarisarjasta ja just samasta musasta ja on kiinnostunut samoista harrastuksista, se voi toki toimia, mutta itse kaipaan stimulointia vähän uusilta kulmilta.
Ei todellakaan. Vanha viisaus on ettei keittiöön mahdu kahta kokkia. Alku ihastuksessa menee, myöhemmin ei todellakaan.
Jos on molemminpuolista rakkautta.
Kaikista tärkeintä on yhteiset arvot, ei yhteinen maku ruuan tai musiikin suhteen.
Meillä minä pullukka mietiskelijä, akateeminen, mies personal trainer ja hyvin yksioikoinen, minä pidän kodin sisustamisesta ja siistimisestä, järjestelen hyllyjä jne, ja mies rakastaa kokkausta. MIes on käytännön ihminen, minä taivaanrannan maalari. Toki on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvot samat, mutta mielestäni erilaisuus toimii parhaiten; kun minä imuroin, mies kokkailee, molemmilla hauskaa :DD Minä opetan miehelle shakkia ja pianonsoittoa, mies minulle saliliikkeitä ja kotitreenausta, hoitaa autohommat jne :D Ihanaa kun se erilaisuus on meillä semmonen rikkaus. Edellisessä suhteessa mies oli ihan samanlainen, ja tuntui että "kilpaillaan" samoista asioista. Molemmat oltiin ihan paskoja käytännön asioissa, ja haaveiltiin vaan päivät pitkät. Se on jotenkin niin että elämässä pitää osata jotain 10 juttua että pärjää (ruuanlaitto jne), ja jos toinen osaa 6 ja toinen 7 ja 3 asiaa on samoja niin ne 10 tulee täyteen. Minä osaan jotenkin arvostaa enemmän sellaista toisen tekemänä, mitä itse en osaa. Esim. mieheni jaksaa (ihaillen) ihmetellä kuinka se on jännää kun luen kirjoja niin nopeasti (tai ylipäätään luen), ja minä taas ihmettelen miten hän saa kumisaappaankin maistumaan hyvältä. Ainakaan minun kohdallani ei liika samanlaisuus toiminut, päin vastoin. : )
No mitkä on niitä hyviä merkkejä että suhde tulee toimimaan?
Niinkuin joku sanoikin, paaaaljon tärkeämpää on olla samoilla linjoilla arvoihin ja elämiseen liittyvistä asioista kuin jostain tv-sarjoista. Niinkuin naimisiinmenosta, lapsista, siisteydestä, rahankäytöstä jne. Kyllähän nuo tuollaiset pinnallisemmat jutut alussa riittää sen himon ja rakastumisen kanssa...
Ovatko ne kaksi ihmistä vapaita?