Luin Tunne lukkosi -kirjaa ja nyt on niin suuri solmu aukeamassa
etten selviä siitä!
Tajuan, milloin lukko on syntynyt ja kuinka se on vaikuttanut elämääni siitä saakka, tehden minusta erilaisen kuin muut.
Tuo lukko on syntynyt ollessani 4-5-vuotias (yhdistän nyt sen synnyn tiettyyn tapahtumaan) enkä osaa nyt löytää sisäistä, hyväksyvää aikuista jolta saisin luvan kokea toisin kuin mitä olen tuntenut nyt yli 30-vuotiaaksi.
Jo teininä huomasin olevani erilainen kuin muut - en vaan pystynyt valitsemaan toisin: johtuen tästä nimenomaisesta tapahtumasta.
En nyt halua eritellä teille tätä nimenomaista tapahtumaa tai lukkoa sen tarkemmin, eikä tapahtunutta voi perua.
Voiko hyväksyvä aikuiseni kuvitella miten elämä olisikin mennyt ilman tuota tapahtumaa, vai pitäisikö hänen hyväksyä tapahtunut ja kertoa se minullekin?
Olen paennut tuota tapahtumaa milloin mihinkin (kirja kertoo tismalleen miten olen menetellyt), pyrinkö pääsemään näistä pakoteistä nyt aikuisena eroon?
Kommentit (2)
Älä pakene. En ole ko. kirjaa lukenut, mutta minun yläastetaustani on sellainen, että lukko ja trauma, jos toinenkin pääsi syntymään. Sain suunnilleen kaiken pidettyä sisälläni siihen saakka, että tutustuin nykyiseen aviomieheeni. Hänen sylissään ja hänelle puhumalla olen sitten ko. lukkoni selvitellyt. Ihan kauheaa se asian käsittely oli, mutta kyllä kannatti. Ei trauma ikinä poistu tai lakkaa olemasta, mutta en koe enää olevani niin huono ja arvoton kuin mitä tuolloin ennen kuin pystyin asioita katsomaan oikeasti silmiin.
Pura asia jollekin luotettavalle läheiselle, jonka tiedät jaksavan siitä kanssasi puhua tai sitten hakeudu jonkun terapeutin juttusille. Loppuelämää ei kannata kuluttaa asian pakenemiseen.
Voimia ja rohkeutta! <3
Jos ei selviä yksin, täytyy turvautua toiseen ihmiseen. Ota yhteyttä mt-toimistoon, ja varaa aika muutamalle käynnille.