Miksi vapaaehtoistyönekijöiltä vaaditaan liikaa?!
Lapsi aloitti uuden harrastuksen. Harrasteseura ylläpitää kioskia, jossa vapaaehtoiset voi sitten käydä auttamassa, jotta seuralle saadaan rahaa.
Lapsen harrastusohjaaja valitti, että kaksi vanhempaa oli yllättäen lopettanut vapaaehtoistyön ja tarvittiin kiireellisesti yhtenä iltana apua kioskille. Sanoin, että sinä yhtenä iltana voin tulla, mutta en lupaudu muuten mihinkään vakituiseen avustamisaikaan.
No, menin, kuten sovittua. Kioskia pyörittämässä ollut nainen valitti, että ensi viikonloppuna on iso tapahtuma ja tarvittaisiin kioskissa apua. Lupasin mennä, koska ajankohta sopi.
Tiskillä hengaili toinen nainen. Hän alkoi hössöttää, että sitten kahden viikon päästä HÄN tarvii apua, silloin kioskissa ei ole hänen kanssaan kukaan ja hän nyt varaa minut heti siihen kahden viikon päähän!
Ei siis edes kysynyt, sopiiko. Hän vaan varaa mut. Ennenkuin ehdin sanoa mitään, hän vips vaan häipyi. Enkä nähnyt häntä enää sinä iltana. En edes tiedä, kuka hän oli.
Nyt sähköpostiin on ilmestynyt joku työvuorolista, jossa minut on nakitettu yhteen sun toiseen tehtävään.
Mitä ihmettä teen? Ilmoitanko vaan viikonloppuna, että enää en sitten tule? Minusta tämä ei ole reilua. Jos kerran tai kaksi lupaa auttaa, pitäisikin sitten olla koko ajan ilmaistyövoimana.
Kommentit (3)
Jos vapaaehtoiset eivät pyörittäisi valmennusta, kahviloita jne., niin niitä harrastuksia ei olisi tai jos olisi ne maksaisivat niin paljon että harrastajamäärät tippuisivat ja kun ei ole harrastajia, niin käyttömaksut nousisisvat jne.
Esim luistelussa käytetään opettajia, jotka saavat palkkaa, joka myös näkyy luistelun maksuissa.
Ei tuo ole vapaaehtoistyötä jos siihen ihmisiä pakotetaan. Vapaaehtoistyö on nimensäkin mukaisesti vapaaehtoista ja sen pariin yleensä ihan itse hakeudutaan mielenkiinnosta eikä niin, että siihen pakotetaan.
Ihmettelen kahta asiaa.
Toisaalta sitä, kuinka vapaaehtoistyö on seurassa organisoitu. Jos siis joku ei voi auttaa siellä viikottain, miksi hänelle ei tarjota mahdollisuutta osallistua vaikkapa joka toinen viikko, jos on mahdotonta sitoutua useammin.
Ap:n kohdalla taas ihmettelen sitä, miksi hänellä ei ole talkoohenkeä. Jos hänellä on tiedossa, että seura hankkii rahoituksensa näin, jotta lapsen harrastus säilyy edullisena, miksi hän ei neuvottele seuran kanssa siitä, mitä hän voisi tehdä seuralle sen sijaan, että valittaa, että se tarjoaa hänelle liikaa hommaa. Jos vapaaehtoistyö ei tule huoltajien osalta vähentymään niin millaisena ap näkee tulevaisuudessa oman osuutensa?