Uusavuttomuuden kriteerit?

Kaikki muut noista paitsi tuo sähkösopimus ja vakuutukset. Ne eivät ole välttämättä helppoja, jos niihin ei ole koskaan aikaisemmin ennen perehtynyt. Tai no joo, tuo laskunmaksukin voi olla vielä yksi asia.

Siksi ottaisin esille nuo kaksi, koska ne eivät välttämättä ole helppoja 18-vuotta täyttäneelle, mikäli niitä ei ole koskaan aikaisemmin opetellut.

Mikä on avuttomuuden ja uusavuttomuuden ero? Onko se sitä, että uusavuton ei osaa samaa mitä vanhemmat ja isovanhemmat osasivat? Siis jos tämän päivän 20-vuotiaalta jää hevonen valjastamatta ja pellavat liuhtaamatta, niin onko hän uusavuton?

Vai onko 80-vuotias uusavuton, jos ei osaa siirtää word-tiedostoa muistitikulta koneelle?

Jos nuori osaa valjastaa hevosen ja saa lampaanvillan langaksi, riittääkö se? Tosin nykypäivän em. taidot hallitseva nuori osaa suurella todennäköisyydellä myös vaihtaa autonrenkaan itse ja valmistaa ruokansa,  ja laittaa vaikka youtubeen videon.

Tärkeintä minusta ovat ne arjen taidot, joilla voi elää omaa hyvää elämää. Ihan sama, onko 18 vai 80, mutta tarpeelliset taidot ovat erilaisia. Molemmat voivat tarvita skypeä keskustellakseen keskenään, mutta toiselle riitttää valokuva-albumi ja toinen tarvitsee kuvankäsittelyohjelmia ja laitteita.

Tiedonhakutaito.

Muut ap:n listalta, mutta ihmettelen onko ketään niin tolloa (lue: uusavutonta), joka ei osaisi liikkua yleisillä kulkuvälineillä. Ymmärrän hyvin, että pieneltä paikkakunnalta saapuvalla menee vähän aikaa oppia pääkaupunkiseudun mahdollisuudet, mutta oppii kyllä. Ei ajele monta kertaa taksilla tai kävele 20 km.

Pahinta on, että vitsin teenveden keittotaidottomiakin on.

Joulun jälkeen ällistyin kassajonossa, kun edelläni olleen perheen pikkulikka (noin 10 v. ja ihan fiksusti käyttäytyvä normaali lapsi) halusi maksaa itse omat ostoksensa, vähän toista kymppiä, mutta ei selviytynyt ilman aikuisen apua. Ei siis käsittänyt, että kymppi ei riitä, vaan tarvitaan vielä kolikoita lisäksi. Henkinen suuni loksahti auki. Jopa alle kouluikäiset käyvät kiskalla ja osaavat yleensä ihan sujuvasti kaivella rahat esiin. Oli siis jo korkea aika opetella rahankäyttöä.

Rahankäyttö on suuri ongelma monelle aikuistuvalle nuorellekin. Moni maksaa ostoksensa aina kortilla eikä sitten seuraa, onko tilillä rahaa riittävästi saati että osaisivat arvioida, kuinka pitkäksi ajaksi raha riittää. Voiko ostaa esim. jonkun vaatteen, kun opintotuki tai vastaava on tulossa vasta parin viikon päästä. Moni ajautuu pikavippiviidakkoon ja sitä myöten maksuvaikeuksiin.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 16:39"]

Mikä on avuttomuuden ja uusavuttomuuden ero? Onko se sitä, että uusavuton ei osaa samaa mitä vanhemmat ja isovanhemmat osasivat? Siis jos tämän päivän 20-vuotiaalta jää hevonen valjastamatta ja pellavat liuhtaamatta, niin onko hän uusavuton?

Vai onko 80-vuotias uusavuton, jos ei osaa siirtää word-tiedostoa muistitikulta koneelle?

[/quote]

Hmm.., kuuluuko hevosen valjastaminen ja pellavan liuhtaaminen tämän päivän 20-vuotiaan vanhempien perustaitoihin? Tai edes isovanhempien?

Uusavuton ei pärjää ei pärjää ilman sähköä eikä juoksevaa vettä.

Nuoren täytyy osata hakea töitä ja ymmärtää minkä sopimuksen allekirjoittaa, osata avata sähkö/netti/puhelinliittymä, tehdä muuttoilmoitus,ottaa kotivakuutus, ymmärtää mitkä asiat kuuluvat isännöitsijälle ja mitkä huoltoyhtiölle, uskaltaa soittaa virastoihin ja ymmärtää mitkä kelan tuet kuuluvat hänelle ja miten niitä haetaan. Osata nettipankki. Kaikki muu on helpompaa.

Jep jep, olen 51v, enkä vieläkään osaa valmistaa ruokaa kokonaisesta kalasta. (ennemminkin en ehkä halua perata kalaa, koska se ällöttää) Valmiita kalafileitä käytän paljon. Enkä välttämättä tunnista kaikkia ruokasieniä, kun en ole sienten ystävä.

Osaan kuitenkin paljon muuta, sellaista, mitä itse pidän tarpeellisena.

En pidä itseäni uusavuttomana, tai edes avuttomana.

Ehkä kyse on kuitenkin siitä, että ihmisen pitää osata ne asiat, mitä oikeasti elämässä tarvitsee. Ja tämä vaihtelee persoonakohtaisesti.

Avuttomuus / uusavuttomuus ei minusta koske välttämättä joidenkin "perustaitojen" puutetta, vaan sitä, että ei ymmärrä etsiä tietoa, varautua, valmistautua, opetella. Tai ei uskalla / välitä tehdä mitään itse.

En itsekään osannut läheskään kaikkia kodinhoidon perustaitoja muuttaessani vanhempien kotoa. En osannut pyykätä, en juurikaan laittaa ruokaa tai leipoa, en pestä ikkunoita. Siivoamaan olin oppinut kunnolla intissä.

Mutta, mutta. Oma elämä opetti tekemään kaikkea mahdollista. Leipomaan, laittamaan, pesemään, pyykkäämään, mankeloimaan, ompelemaan, remontoimaan autoa ja kotia. Hoitamaan laskut, vakuutukset, sähkösopimukset, lainaneuvottelut. Opin hoitamaan lapsia. Opin kalastamaan, marjastamaan, sienestämään, säilömään. Hoitamaan puutarhaa, kasvimaata, tekemään polttopuita, käyttelemään moottorisahaa. Jos olisi mahdollista, haluaisin vielä opetella kasvattamaan eläimiä ja teurastamaan itse, omavaraisuus kasvaisi tältäkin osin :)

En katso kuitenkaan missään vaiheessa olleeni uusavuton. Kaikki tarvitsemani taidot olen opetellut itse, etsin tietoa, kokeilin, kysyin joskus neuvoa. Sormi ei mennyt kertaakaan suuhun. Tiedot ja taidot ovat karttuneet, vaikka aluksi en osannut itse juuri mitään.

Uusavuttomuus ei mielestäni ole osaamisen puutetta, vaan kyvyttömyyttä oppimaan asioita tai etsimään tietoa.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 10:22"]

Ehkä kyse on kuitenkin siitä, että ihmisen pitää osata ne asiat, mitä oikeasti elämässä tarvitsee. Ja tämä vaihtelee persoonakohtaisesti.

[/quote]

Samoilla linjoilla. Lisäisin vielä sen, että uusavuton ei osaa myöskään etsiä tietoa ja opetella niitä asioita, joita ei vielä osaa. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta jos tulee eteen outoja asioita, uusavuton hämmentyy, ei-uusavuton opettelee (etsii tietoa / kysyy apua ja ottaa tiedon vastaan).

Julkisilla kulkuneuvoilla liikkumisen taitoa olen alkanut epäillä siksi, että monilla keskustelupalstoilla kysellään esimerkiksi junissa ja busseissa matkustamisesta aika "itsestäänselviä" asioita. Kuten voiko bussissa maksaa kuljettajalle ja pitääkö lippu ostaa ennakkoon.

Moni heppatyttö osaa valjastaa hevosen jo 10-vuotiaana, pellavaa ei taida löytyä edes innokkaimpien käsityöharrastajien lihdattavaksi. Onneksi niitä taitoja ei edes päivittäin tarvita, siksi niitä ei varmaan lähes sataan vuoteen ole avuttomuuden kriteerinä pidetty.

Siksi ne eivät ole yhtä tarpeellisia kuin ne taidot, jotka on osattava tehdä itse kun esim. autonrengas puhkeaa jossakin metsätaipaleella, tai lamppu pimenee juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee.

Tai kun tärkeässä vaatteessa on paha tahra tai vaikka nappi irti juuri silloin, kun se pitäisi pukea päälle - mitä oma nuoresi silloin tekee?

ap

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 10:22"]

Avuttomuus / uusavuttomuus ei minusta koske välttämättä joidenkin "perustaitojen" puutetta, vaan sitä, että ei ymmärrä etsiä tietoa, varautua, valmistautua, opetella. Tai ei uskalla / välitä tehdä mitään itse.

En itsekään osannut läheskään kaikkia kodinhoidon perustaitoja muuttaessani vanhempien kotoa. En osannut pyykätä, en juurikaan laittaa ruokaa tai leipoa, en pestä ikkunoita. Siivoamaan olin oppinut kunnolla intissä.

Mutta, mutta. Oma elämä opetti tekemään kaikkea mahdollista. Leipomaan, laittamaan, pesemään, pyykkäämään, mankeloimaan, ompelemaan, remontoimaan autoa ja kotia. Hoitamaan laskut, vakuutukset, sähkösopimukset, lainaneuvottelut. Opin hoitamaan lapsia. Opin kalastamaan, marjastamaan, sienestämään, säilömään. Hoitamaan puutarhaa, kasvimaata, tekemään polttopuita, käyttelemään moottorisahaa. Jos olisi mahdollista, haluaisin vielä opetella kasvattamaan eläimiä ja teurastamaan itse, omavaraisuus kasvaisi tältäkin osin :)

En katso kuitenkaan missään vaiheessa olleeni uusavuton. Kaikki tarvitsemani taidot olen opetellut itse, etsin tietoa, kokeilin, kysyin joskus neuvoa. Sormi ei mennyt kertaakaan suuhun. Tiedot ja taidot ovat karttuneet, vaikka aluksi en osannut itse juuri mitään.

Uusavuttomuus ei mielestäni ole osaamisen puutetta, vaan kyvyttömyyttä oppimaan asioita tai etsimään tietoa.

[/quote]

... ja tarkoitin kommentillani juuri tätä, mitä 11 kirjoitti samaan aikaan kuin minä omaa vastaustani :-)

-12

Osaisin kaikki noi, jos olisi pakko ja vaikkei olisi. Ikää 16v.

En mä ainakaan osaa valmistaa kokonaisesta kalasta ruokaa :D Viime talvena yritin ekaa kertaa ja tuhosin sen kalan. Oli hyvä, laadukas kala jonka sain enoltani. Olisi pitänyt vain pyytää reilusti isä kylään näyttämään miten se tehdään... Osaan minä kyllä muikkuja paistaa, mutta se uunikalan laitto olikin hankalampi juttu. Muuten kaikki aloituksessa mainitut asiat sujuu. Olenko uusavuton? En, vaan huono kokki :D Lisäksi voisin noista julkisista kulkuvälineistä sanoa, että metron ja ratikan käyttämisen edellyttäminen kaikilta on jokseenkin outoa. Kai te tiedätte, että ne sijaitsevat Helsingissä? Esimerkiksi minä Inarissa asuvana kävin ensimmäisen kerran yksin Helsingissä vasta täysi-ikäisenä. Silloinkin etelä-Suomessa kauemman aikaa asunut siskoni näytti miten metrolla kuljetaan ja ratikkaa ei taidettu käyttääkään. Nykyisin kyllä hallitsen senkin käytön, kiitos Helsinkiin muuttaneen ystäväni. En usko että kaikki helsinkiläisetkään osaavat välttämättä ajella moottorikelkalla yhtä hyvin kuin meikäläiset jotka vielä Vappunakin käy kelkalla pilkkimässä. Tuo mitä aiemmin joku sanoi rahankäytöstä, on minusta aika hyvä esimerkki uusavuttomuudesta. Samoin tiedonhaku.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 10:25"]

Julkisilla kulkuneuvoilla liikkumisen taitoa olen alkanut epäillä siksi, että monilla keskustelupalstoilla kysellään esimerkiksi junissa ja busseissa matkustamisesta aika "itsestäänselviä" asioita. Kuten voiko bussissa maksaa kuljettajalle ja pitääkö lippu ostaa ennakkoon.

Siksi ne eivät ole yhtä tarpeellisia kuin ne taidot, jotka on osattava tehdä itse kun esim. autonrengas puhkeaa jossakin metsätaipaleella,

ap

[/quote]

Asuin aikoinani Helsingissä ja Espoossa liki 20 vuotta. Nyt pikkukaupungissa, josta matkaan autollani Helsinkiin silloin kun tarvis. En tiedä, voiko Helsingin sisäisen liikenteen busseissa maksaa enää kuljettajalle rahalla, vai pitääkö olla joku kortin läpsäke, ja miten sitä korttiakin käytetään. Enkä osaa vaihtaa auton rengasta. Onko meidän autossa edes vararengasta?? Ja ikää on 55 vee.

Tännä vuonna en muuten voi enää maksaa täältä pikkukaupungista matkaani Helsinkiin pankkikortilla, kuten tähän asti, vaan bussissa on käytettävä käteistä tai luottokorttia! Tiestikö tämän?

Valjastan hevosen, saan huovutettua ja kehrättyä lankaa, tunnistan syötäväksi kelpaavat sienet ja teen niistä hyvää ruokaa (ainakin omaan makuun) ja osaan tehdä neljää eri tyyppistä leipää. Kalastus on myös hallussa. Osaan myöskin pintakäsitellä talon, korjata autoni ja hoitaa kotivakuutukseni. Säästöjä ei vielä ole, mutta talous on tasapainossa. Olen asunut kahdessa eri maassa omillani ja puhun englantia miltein yhtä hyvin, kuin suomeakin. Tästä saan kiittää äitiäni, joka rohkaisi aina menemään ja tekemään. Että haavat pystyy kuulemma nuolemaan jälkikäteenkin. -t N23

Muistan, kuinka kämppiksen kanssa käytiin pitkiä keskusteluja aiheesta, kun olimme juuri muuttaneet omillemme 18-vuotiaina. Silloin nousivat konkreettisesti esille

- raha-asioista huolen pitäminen (sis. laskujen maksun, tukien haun, työnhaun)

- halvan perusruoan laittaminen (ruskea kastike herätti eniten väittelyjä)

- tavallisten siivousjuttujen osaaminen: ei tartte osata harvinaisempia juttuja, koska ne voi opetella sitten tarvittaessa

- tietotekniikan hallitseminen: virusturva, tiedonhaku, nettiviestintä (sis. varhais-some), tiedostojen hallinta, ohjelmien käyttötaidot

Nyt oikeana aikuisena lisäisin listalle vielä

- omasta hyvinvoinnista huolehtiminen: riittävä liikunta ja ravinto, lepo, liikojen suorituspaineiden välttäminen, itsekunnioitus

- hyvät peruskäytöstavat: mitä tarvitaan siihen, että saa luotua hyviä ihmissuhteita eikä tule ongelmia naapureiden tai muiden kanssa

- omasta hygieniasta huolehtiminen

- omasta terveydestä huolehtiminen: hammaslääkärikäynnit, terveystarkastukset, taito reagoida ongelmiin terveydessä.

No, mun vanhemman sukulaismiehen mielestä olen uusavuton, koska en hallitse omakotiasumiseen ja puulämmitykseen liittyviä asioita. Ja kun ei kiinnosta se omavaraisuutta ihannoiva elämä maalla, marjanpoiminta ja oman pihan kitkeminen. (Ja miksi kylässä ollessani haluaisin siellä raataa?) En kuitenkaan voi olla avuksikaan, koska en kertakaikkiaan handlaa jotain asioita, jos kerran pari vuodessa käyn maalla. Ei yks kaks ole samanlaista saunanlämmitysrutiinia kuin hänellä, vaikka saankin saunan lämmitettyä. Olen siis uusavuton ja kuulen tästä joka kerta.

Tuo vanhempi mies taas ei osaisi liikkua suuressa kaupungissa tai tietäisi muitakaan kaupunkielämän jippoja, mutta eipä sillä mitään merkitystäkään ole, koska häntä ei kaupunkieläminen kiinnosta eikä hän yleensä edes tule kaupunkiin kyläilemään.

Olen samaa mieltä kuin 10, pitää osata ne asiat, joita elämässään tarvitsee.

Ja olen itse yrittänyt esimerkiksi opetella pyörän huoltoa, mutta todennut, että se on minulle liian hankalaa. Tarvitsisin enemmän raakaa voimaa. Osin uusavuttomuusasioissa on minusta kyse siitäkin, mihin joillakuilla on taipumuksia. Kaikki eivät ole käytännöllisiä ja käteviä käsistään. Jotkut vaan ovat todella avuttomia ruoanlaitossa, vaikka itsekin pidän perusruokien laittamista taitona, joka pitäisi osata.

En ole 19 kanssa samaa mieltä siitä, että uusavuttomuuskysymys pitäisi laajentaa kaikenlaisiin itsetunto- ja elämänhallintakysymyksiin. Kyse mielestäni on siitä, mitä taitoja pitäisi olla riippumatta siitä, onko nyt erityisen hyvä itsetunto tai elämänhallinta. Toisaalta voin nähdä, että uusavuttomuus liittyy hieman asiaan, usein uusavuton on myös sellainen, joka ei osaa tai uskalla kysyä, jos ei tiedä.