Olen sairaalloisen lihava... ensi vuonna eli ensi viikolla alkaa urakka
Voisitteko neuvoa miten sen teen....
Olen laihduttanut usein ja hoikistunut joskus. Kaikista parhaimpiin tuloksiin pääsin karppaamisella, mutta se päättyi muista syistä... jouduin sairaalaan ja psykoosilääkitykselle joka nosti panoa 40kg
Pohdin tässä että aloitanko karppaamisen uudestaan vai yritänkö perusruokavaliolla ja herkuttomuudella. Liikuntaa otan mukaan mutta en tiedä vielä kuinka paljon.
Painon putoaminen on aina todella hidasta minulla... siis paino laskee viikossa 0-300g yleensä eli tie on tuskainen ja hidas. Haluaisin saada kuitenkin jotain joka kannustaa minua eteen päin... mistä sen saan?
Psykoosilääkettä en enää syö joten siitä ei ole haittaa.
Kommentit (16)
Hienoa, onnea hyvästä päätöksestä :) itse aloitan kanssa samanmoisen urakan! Herkut pois ja kerran kuussa herkkupvä, kuntoilua lisää. Kyllä se siitä lähtee, onnea meille :)
Saman edessä mutta tiedätkö mitä? Olen päättänyt, että en laihduta, vaan muutan elämääni. Otan kaiken toiminnan kärjeksi minun itseni hyvinvointi (lapsi toki edellä). Syön mitä haluan (karsin herkkuja), mutta puolet siitä. Koskaan ei saa ottaa lisää. Poistan kuitenkin tosiaan turhat herkut ja tyhjät hiilihydraatit. Perunat ja muut korvaan salaatilla. Lisään juoksulenkkejäni siten, että vähintään 3 kertaa viikossa nykyisen 1-2 sijaan. On JUOSTAVA se 3, oli mikä tilanne vain. Panostan ulkonäkööni. Siivoan vaatekaappini ja yritän innostua uusista asioista.
Tausta: vaikea unettomuuskierre alkaa vihdoin helpottaa, ja elämässä alkaa olla värisävyjä ja minulla intressiä ajatella muutakin kuin päivästä selviytymistä.
Tärkeintä on suunnitella miten selvitä tylsyyden,makeanhimon,laiskuuden, sairauden tms. laihdutuksen tielle osuvan iskiessä. Suuren määrän laihduttaminen vaatii rutkasti aikaa, pitkäjänteisyyttä ja raudan lujaa sitoutumista, armeliaisuutta ja sinnikkyyttä. Jos ja kun repsahdat, korjaa kurssia pikaisesti äläkä anna pienen takapakin masentaa. Lycka till!
Kannatta myös ottaa kerran kuukaudessa mitat (hauis, lantio, vyötärö, reisi). Niistä huomaa konkreettisesti kevyen ruokavalion ja liikunnan hyödyn!
Kannattaa myös harrastaa lihaskuntotreeniä juoksemisen lisäksi. Jokainen lihasgramma kuluttaa kaloreita levossa ja paino putoaa nopeammin.
5:2 Dieettiä suosittelen minä. Ei ehkä sovi kaikille, mutta moni on kokenut sen tosi helpoksi keinoksi. Sitten niille ei-paastopäiville kevyehkö ruokavalio,
noin 1600 kcal. Suunnittele syömiset etukäteen niin noihin mahtuu vähän herkkujakin viikonloppuisin. Näin aion itse tehdä, tosin mulla vain noin 5 kg pudotettavana. Tsemppiä!
Kannattaa myös harrastaa lihaskuntotreeniä juoksemisen lisäksi. Jokainen lihasgramma kuluttaa kaloreita levossa ja paino putoaa nopeammin.
sä onnistut kyllä! niin mäkin, vuosi sitten olin sairaalloisen lihava, nyt "enää" merkittävästi ja matka jatkuu edelleen. se on sen arvoista. ja mulla ihan sama, että paino tippuu kovin hitaasti, kaikkea oon kokeillut mutta nyt mennään annoskoon järjettömällä pienentämisellä, on se ainoa keino, mikä auttaa. tsemppiä ja onnea urakkaan!!
Miksi ei jo tänään? Löytyykö tekosyitä? Noh onnea vaan, mutta kyllä nää "ens viikolla sitten" -laihdutukset on melko tuhoontuomittuja.
Aloita heti! Mene lenkille! Lahjoita joulusuklaat muille!
Suosittelisin perusruokavaliota ja kohtuullisesti herkkuja. Pienennät annoskokoa (pienempi lautanen käyttöön) ja korvaat perunan, pastan ja riisin salaatilla. Herkuiksi kiisseleitä, rahkoja, peruspullaa yms. Ja aloita jo tänään.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 18:13"]
Miksi ei jo tänään? Löytyykö tekosyitä? Noh onnea vaan, mutta kyllä nää "ens viikolla sitten" -laihdutukset on melko tuhoontuomittuja.
Aloita heti! Mene lenkille! Lahjoita joulusuklaat muille!
[/quote]
Minun mielestäni joulu on kohtalaisen hyvä tekosyy.
Joo mä kans. Alotan Jutan superdieetillä, jos siitä sais potkua. Puotettavaa 40kg.
Tsemppiä! Mulla urakka samanlainen, erona se, että nyt olen jo yli puolen välin. Lihoin syömishäiriön ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi melkein tuon 40 kg ja vähän alle parin vuoden aikana olen saanut siitä pois yli puolet. Eli tahti on ollut todella hidas... Mutta en ole missään vaiheessa laihduttanut, vaan yrittänyt muuttaa elämääni. Syön herkkuja edelleen, joskus enemmän, joskus vähemmän, toisinaan en ollenkaan. Mulle ei ole ollut merkitystä sillä kuinka nopeasti paino putoaa, kunhan putoaa. Eli missään vaiheessa se ei ole mennyt ylöspäin, vaan pysynyt sitten ehkä pitkiä aikoja suurin piirtein samassa.
Nyt kuukauden sisään on lähtenyt sellaiset 4 kg. Olen vähentänyt herkkuja ja ylipäätään pienentänyt annoskokoja. Liikun jonkin verran, mutta säännöllisemmin pitäisi. Käyn siis lähinnä hölkkä-kävelylenkeillä ja salilla tekemässä lihaskuntoa.
Olen tehnyt muutoksia esim. työpaikkaruokailussa, että otan salaatin ja pääruoan samalle lautaselle, juon veden sijasta rasvatonta maitoa, enkä ota ruokaillessa leipää paitsi jos syön keittoa tai salaattia.
Nyt jouluna olen syönyt melko samalla tavalla kuin arkenakin, ruoat on tietysti olleet vähän erilaisia. En ole sortunut mihinkään ylettömään syöpöttelyyn, vaikka karkkia onkin vähän kulunut. Ja tietenkin kokista, mitä en arkena juo.
Kun laiska päivä iskee, älä jää miettimään menetkö lenkille tai salille, lähdet vaan. Koskaan, kertaakaan ei kadu sitä, että sinne meni. Liiku sillä tavalla, mistä pidät. Kukaan ei jaksa suorittaa lajia mistä ei tykkää. Valinnanvaraa on. Kokeile myös jotain uutta ennakkoluulottomasti. Voit rakastua lajiin. Tsemppiä ja hyvää elämänmuutosta sinulle!
Paljonko kinkkua ja suklaata meni tänä jouluna?
Hei!
Palasin tänään vasta palstalle. Kiitos hyvistä viesteistä. Ja kyllä tuo on minun mielestä avain asemassa, että en laihduta vaan muutan elämäntapojani. Karpatessa se oli jotenkin helppoa, mutta tuntuu että tuo täysi karppaus ei vain nyt onnistu.... ei vain ole voimia ja jaksamista. Itsensä tunteminen on myös avainasemassa eli koska tiedän että en kaikkeen pysty niin en kaikkea yritä.
Yksi kommentti tuola jäi korvan taakse... "Otan kaiken toiminnan kärjeksi minun itseni hyvinvointi (lapsi toki edellä)" ja voin todeta että tätä ei kannata toteuttaa... vaan kaiken edelle menee oma hyvinvointi! Itse jouduin juurikin sairaalaan sen vuoksi että lapsi meni kaiken edelle enkä enää pystynyt huolehtimaan itsestäni ja silloin en kyllä pystynyt huolehtimaan lapsestanikaan ja jouduin sairaalaan...
Muutta kiitos näistä. Uusi vuosi on mielestäni hyvä aika ailoittaa se ei ole tekosyy vaan se on uuden vuoden lupaus.
Täytyy kysyä terapeutilta minkälaisen tukihenkilön tähän hommaan tarvisin. Se on erittäin hieno idea!
t.ap
Suosittelen, että hommaat ensimmäiseksi jonkun tukihenkilön, joka tukee ja kannustaa sinua säännöllisesti urakassasi. Kenties se voi olla terapeutti, tai sitten joku muu... sellainen, joka ottaa huomioon myös urakan henkisen puolen.