Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten te huonoissa väleissä eronneet kasvatatte teinejä?

Vierailija
03.02.2014 |

Hehän pystyvät äänestää jaloillaan, jos toisessa paikassa ei saa tehdä kaikkea ja on kotiintuloajat, niin voi muuttaa toiseen sallivampaan paikkaan?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
03.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmissa paikoissa on samat rajat, vaikka vanhemmat oliskin huonoissa väleissä. Kasvatusperiaatteet olivat samanlaiset jo ennen eroa, eikä ne ole muuttuneet.

Vierailija
2/5 |
03.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huonoissa väleissä eronneet tarkoittaa nyt sitä, että ei ole mitään yhteisiä periaatteita ja kommunikointi on haista vittu tasolla. En ymmärrä miksi erotaan, jos homma toimii. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
03.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näinpä, eihän se helppoa ole. Ja jos lähi antaa kasvaa kuin pellossa ja etä edes jotenkin haluaa kasvattaa, niin ne keinot puuttua nuoren käytökseen ovat aika olemattomat.

Sitten täällä jeesustellaan "ettei meillä teini noin puhuisi vanhemmalle". Minkäs teet, se teini ei tule rangaistavaksi etän luokse.

Vierailija
4/5 |
03.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama se on toisinpäin, jos etä on lepsumpi, niin sinne halajaa teinin mieli. "Ei se mitään huomaa vaikka otan, kun on itsekin niin kännissä". Kätevää, eikö totta.

Vierailija
5/5 |
03.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän perheessä vanhemmat lopettivat kavattamisen. Kun lapset tulivat murkkuikään niin osoitettiin ovea että mene sen toisen vanhemman huusholliin olemaan teini. Koko ajan sai olla varuillaan eikä puhettakaan että olisi saanut käydä murrosiän läpi luonnollisella tavalla. Niinhän siinä sitten kävi että kaikki lapset potkittiin kotoa vuoronperään heti kun murrosikä alkoi näyttää merkkejä. Silloin aina kukin vuorollaan muutti sitten toisen vanhemman luo joka ei kestänyt teini-ikäistä kattonsa alla yhtään sen paremmin. Sitten nuorisokodin tai hätämajoituksen kautta omaan elämään ihan tyhjän päältä aloittamaan.

 

Olen siis yksi kolmesta lapsesta jonka murkkuikä oli vanhempieni mielestä kerrassaan kestämätöntä. Itse aina kadehdin kavereita jotka uskalsivat ottaa yhteen vanhempiensa kanssa ja pystyivät silti kaiken kapinointinsa jälkeenkin luottamaan siihen että vanhemmat ei hylkää. Mun äiti käski ulos kattonsa alta kertarykäisyllä kun kerran tulin kotiin kymmeneltä (selvin päin) ja olin ottanut luvatta lisää lävistyksiä korviin. Siitä sitten isän luo asumaan vuodeksi ja sitten tuli lähdöt sieltäkin kun kerran erehdyin inttämään vastaan siitä että en halunnut lähteä koko viikonlopuksi mökille vaan jäädä kotiin.