Miten oppia viihtymään vaikka väkisin äidinäidin seurassa?

Olen vielä nuori, mutta perhe ja sukuni historia on minulle merkityksellistä. Toisiin isovanhempiini minulla on lämpimät välit ja tiedän heidän elämästään ja ajatusmaailmastaan paljon. Tulen tämän isänpuoleisen suvun kanssa paremmin toimeen koska ovat hyvin samanhenkistä porukkaa. 

Sen sijaan toinen isoäitini on minulle etäinen enkä suoraan sanoen juurikaan siedä hänen seuraansa (esimerkiksi omat mielenterveysongelmani ja niihin liittyvät estot + isoäidin tilannetajun puute ja tahattomat eleet ja puheet tekevät sen että olen hänen seurassaan vaivaantunut) isoäidilläni on kaksi lasta itsellään jotka kärsivät samasta sairaudesta kanssani joten kokemuksen puute ei ilmeisesti syynä tähän. Joudun olemaan hänen kanssaan paljon tekemisissä, sillä asun melko lähellä heitä ym. Läheisiä emme missään nimessä kuitenkaan ole. Nyt on vain ajauduttu siihen, että tunnen olevani jotenkin tyly häntä kohtaan koska en esim. tahdo jutella hänen kanssaan juuri mistään. Hänellä on liian erilainen tapa keskustella, sekä ikävänä tapana keskeyttää ja hätiköidä kuunnellessaan. Johtaa siis siihen, että minua hävettää ja ärsyttääkin se ettei keskusteleminen ole luontevaa.

Tahtoisin kuitenkin oppia olemaan ja tuntemaan hänet. Se olisi minulle niin tärkeää. Onko kellään mitään sanottavaa?