Miehen tuki raskausaikana
Miten teillä on mies tukenut, auttanut ja ollut läsnä raskausaikana? Minusta tuntuu välillä että olen tekemässä lasta yksin (rv22). Miehen keskittyminen menee työasioihin ja kaikkiin muihin projekteihinsa.. En oikein tiedä odotanko itse liikoja vai tuleeko tämä miehille todelliseksi vasta sitten kun lapsi on maailmassa? Lapsi on kuitenkin odotettu ja toivottu. Onko ajatusmaailmammetaas tässäkin kohtaan niin erinlainen (vrt.mies ja nainen) Miten teillä?
Kommentit (18)
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi, eikä laskettuun aikaan ole enää kovin pitkään. Mies tekee paljon kotitöitä, ulkoiluttaa koiraa silloin kun minä en pysty, käy töissä... Olen todella kiitollinen siitä että hän tekee ne pakolliset hommat jotta minä saisin levätä ja potea rauhassa kipua, mutta toisaalta kaipaisin enemmän emotionaalista tukea koska olen ihan loppu ja erittäin tympääntynyt jatkuvaan kipuun ja siihen ettei minusta ole mihinkään.
Mies siis valmistautuu lapsen tuloon, omalla tavallaan. Ei hän voisi näitä kipuja puolestani kärsiä niin ihan hyvä että hän sitten hoitaa niitä käytännön hommia. Silti on vähän yksinäinen olo.
Voi olla, että miehesi ei edes ymmärrä, että tarvitsisit jonkinlaista tukea.
Tarkoitan ehkä enemmän läsnäoloa. -Ap
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:34"]
Tarkoitan ehkä enemmän läsnäoloa. -Ap
[/quote]
Mitä tuella tarkoitatkaan, voi olla, että miehesi ei ymmärrä sinun sitä kaipaavan sen enempää kuin tavallisesti. Oletko ottanut asian puheeksi?
Jos kyseessä on ensimmäinen lapsi, asia konkretisoituu miehelle vasta lapsen syntymän jälkeen. Se, että hän hoitaa projektejaan ja tekee ähkerasti hommia, voi myös olla lapseen valmistautumista. Voi olla, että hän ajattelee, että vauvan synnyttyä ei ole niin paljon aikaa tai tekee ylitöitä, jotta rahaa ostaa kunnolliset vaunut.
Kerro miehellesi konkreettisesti, millaista tukea kaipaisit. Älä sano, että toivon sinun tukevan minua raskaudessani. Miehelle sellainen on täyttä hepreaa eikä hän ymmärrä, mitä sinä häneltä haluat. Sano, että toivot hänen osallistuvan kotitöihin tai että haluat jutella vauvasta ja tulevaisuudesta tai että haluat hänen hierovan jalkojasi tai että haluat hänen tapetoivan lasten huoneen seinät tai mitä ikinä haluatkaan.
Kuinka vanha miehesi on? Yleensä nuoret haluavat elää "sinkku"elämää mahdollisimman pitkään, vanhemmat taas ovat niin kangistuneita kaavoihinsa, etteivät osaa/halua muuta.
Mun mies tuli isäksi 22 v. ja todella mahtavasti huomioi mut.
No mulla kans mies menee paljon kun vielä voi. Mulla ei ole mitään vastaan että käy 2-4 h kavereiden luona, mutta homma meni siihen että heti kun pystyi niin lähti pois ja tuli yöllä 2-5 aikaan takaisin, riippuen onko arki vai ei.
Monesti olin nälissään kotona ja odotin että mies käy kaupan kautta, mutta yleensä myöhästyi ja kaupat oli jo kiinni...
Lisäksi en tunne ketään muuta kun hänet tässä kaupungissa, niin huhhuh kun olin yksin. viime viikonloppuna sain tarpeeksi ja uhkasin että muutan kotikaupunkiini, koska minua selkeesti ei kaivata. Loppui ne juoksut.
On pakko pitää puolensa. Tuleehan se miehellekin shokkina jos yhtäkkiä luopuu kaikesta ja on kodin vankina.
~rv20+4
Miehet tukevat naisia raskausaikana saman verran kuin naiset tukevat miehiä armeija-aikana.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:44"]
Miehet tukevat naisia raskausaikana saman verran kuin naiset tukevat miehiä armeija-aikana.
[/quote]
Niin, armeijaanhan mies menee yleensä miehen ja naisen yhteisestä päätöksestä perustaa perhe... eiku!
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:44"]Miehet tukevat naisia raskausaikana saman verran kuin naiset tukevat miehiä armeija-aikana.
[/quote] joku on nyt vetäny herneen nokkaan tuosta armeijaan menosta:D rauhotu hyvä ihminen.
Mies ei ala keskustelemaan mistään vakavasta. Kyseenalaistaa vain tarpeeni keskustella ja pyytää lopettamaan 'stressaamisen'.. on myös ollut melko ärtyisä viimeaikoina töidensä kanssa ja viettää aikaa mieluiten omissa oloissaan. Hankalasti lähestyttävä on ollut. Mies on 30, ehkä kolmenkympin kriisi sitten(?) Lapsi on ensimmäinen. -Ap
Mies ei ala keskustelemaan mistään vakavasta. Kyseenalaistaa vain tarpeeni keskustella ja pyytää lopettamaan 'stressaamisen'.. on myös ollut melko ärtyisä viimeaikoina töidensä kanssa ja viettää aikaa mieluiten omissa oloissaan. Hankalasti lähestyttävä on ollut. Mies on 30, ehkä kolmenkympin kriisi sitten(?) Lapsi on ensimmäinen. -Ap
Mies on halunnut olla mukana ultrissa, kuunneltiin kotona vauvojen sydänääni, hieroi jalkojani ja selkääni. Lohdutti, kun oli huono päivä. Ei antanut mun kantaa mitään painavaa, jos lääkäri käski minun olla kotona vuodelevossa mies totteli sitä paremmin kuin minä, hän ei antanut mun tehdä mitään. Auttoi suihkussa yms. Katseli vauvoille vaatteita, rattaita yms. :)
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:58"]Mies on halunnut olla mukana ultrissa, kuunneltiin kotona vauvojen sydänääni, hieroi jalkojani ja selkääni. Lohdutti, kun oli huono päivä. Ei antanut mun kantaa mitään painavaa, jos lääkäri käski minun olla kotona vuodelevossa mies totteli sitä paremmin kuin minä, hän ei antanut mun tehdä mitään. Auttoi suihkussa yms. Katseli vauvoille vaatteita, rattaita yms. :)
[/quote]
Ja olemme iältämme vain parikymppisiä. Lasten syntymän jälkeen mies on ollut 100% lasten hoidossa mukana :)
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:58"]Mies on halunnut olla mukana ultrissa, kuunneltiin kotona vauvojen sydänääni, hieroi jalkojani ja selkääni. Lohdutti, kun oli huono päivä. Ei antanut mun kantaa mitään painavaa, jos lääkäri käski minun olla kotona vuodelevossa mies totteli sitä paremmin kuin minä, hän ei antanut mun tehdä mitään. Auttoi suihkussa yms. Katseli vauvoille vaatteita, rattaita yms. :)
[/quote]
Ja olemme iältämme vain parikymppisiä. Lasten syntymän jälkeen mies on ollut 100% lasten hoidossa mukana :)
[/quote]
meillä sama ollaan 22 ja 30 :)
Meillä mies on tehnyt melkein kaikki kotityöt, koska mulla on selkä todella kipeänä. Hieroo tarvittaessa, ja auttaa jokaisessakin pikkujutussa. Ei olis tarvis sohvalta nousta jollen haluaisi. (Tosin haluan)
Mies myös juttelee masulle, silittelee ja iltaisin pitää kättä tunteakseen potkut.
Luonnollisesti ollut mukana jokaisella neuvola-,lääkäri,- ja ultrakäynnillä.
Ylitöitä on joskus, käy salilla (tosin on nyt harventunut) ja näkee kavereita vaihtelevasti, keskimäärin ehkä kerran viikossa. Iltaa on viettänyt tähän mennessä jotain kolmisen kertaa raskauden aikana, joista vain työpaikan pikkujouluista tuli kännissä kotiin. Mielestäni on tukenut paremmin kuin loistavasti. :)
Ollaan molemmat kolmekymppisiä, mies hiukan yli, minä hiukan ali.
onneksi muitakin joista tuntuu samalta. meillä asiat vain kärjistyneet jo kriittiseen pisteeseen tämän kolmannen kohdalla. tuntuu että nyt se on sit tässä meidän suhteen toimimisen vuoksi. olisi kiva ettei tarvisi aivan kuitenkaan yksin olla "raskaana ja synnyttää ja kasvattaa. mihin sitä tosiaan miestä kun näinkin pärjää. parempi vaan kun on noita tunteita jatkaa näin. rv 33
Minulla on ihana mies,odotamme neljättä lasta 31rv:llä ja hän on kyllä ollut aina raskausaikana ja muutenkin hyvänä tukena. Nyt kun hän on kotona,saan nukkua pitkään,hän tekee raskaat kotihommat,hoitaa isompien koulukyyditykset,kuuntelee minua ja mikä tärkeintä,antaa iltaisin jalkahieronnan.