Lue keskustelun säännöt.
MIksi sinkkuus olisi aina "saamattomuutta"?
22.01.2014 |
Nykyään on paljon sinkkuja, varsinkin koulutettujen keskuudessa. Joillakin sinkkuuden syyt ovat vaativa työ ja ura, vähäinen vapaa-aika, parisuhteelle liian vähän aikaa ja monella se, että sopivaa kumppania ei ole vastaan tullut.
Oken kiinnittänyt huomiota siihen, että siinä missä sinkkuus harvoin on ongelma sinkulle itselleen (koska kyllähän kumppanin itselleen kuka tahansa saa - katsokaa ympärillenne, ei ole väliä ulkonäöllä, painolla, ammatilla, tuloilla, autolla millä ajaa, kaikenlaisilla on parisuhde), se on sitäkin useammin ongelma muille. Ja jostakin syystä se on suurin ongelma niille, joilla on aina oltava mies. Tiedättehän naistyypin; useita lapsia useille isille, heti kihloihin ja/tai naimisiin kun on tavattu, lasta tekemään samantien, "tää on se oikea" aina kuukaden päästä ja jokaisen miehen kohdalla, miehille ei minkäänlaista vaatimusta koska tärkeintä on että on se mies ja parisuhde (vaikka sitten alituiseen vaihtuvakin).
Miksi ihmeessä jollekulle, jolle kelpaa jokainen joka on hänestä kiinnostunut ja tarjoaa kaljan lähipubissa, on niin suuri ongelma että maailmassa on miitäkin, joilla on tietyt vaatimukset ja odotukset kumppanille ja parisuhteelle eikä heille riitä, että kunhan on joku, kunhan nyt jotakin tekee ja kunhan nyt jossakin asutaan? Ja tätä perustellaan kelpaamattomuudella - voihan siitäkin olla kyse, että sinkku ei kelpaa vaatimustensa mukaisille kumppaniehdokkaille, mutta onko siinäkään kehumista, että mikä tahansa ja kaikki kelpaa?
Kommentit (3)
Minusta sinkut usein ovat tyytymättömiä sinkkuuteensa. Sitten jos asiasta valittavat niin nämä joille aina niitä äijiä on löytynyt eivät tietenkään ymmärrä mikä se ongelma muka on. Miehiähän on maailma täynnä! Kaikilla se ei vaan toimi ihan kuten heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä, joilla miehiä riittää on useimmiten niitä, jotka ei juurikaan valikoi vaan kun joku mies sanoo "wau oot kaunis" niin siitä sitten kikatikikati alkaakin suhde. Ne on niitä naisia, jotka kasvattaa tukan kun pera haluaa, vaalentaa sen kun veke diggaa blondeista, käy innoissaan jääkiekkomatseissa vaikka aikaisemmin evvk mut kun arska on jäkisfani. Siis naisia, jotka eivät valikoi tai vaadi yhtään mitään vaan kaikki kelpaa ja siihen sitten sopeudutaan ja vaihdellaan tekemisiään ja olemisiaan kuin tuuliviri, kunhan vaan on aina miehen mieleen ja seuraavan ja seuraavan......
En nyt oikein tiedä, onko tuokaan kelpaamista vai vain huonoa itsetuntoa ja pakkomiellettä olla niin kuin omasta mielestä kuuluu.
Se on sitä kuuluissa kateutta, kun itse ei voi vaatia eikä ole edellytyksiä tavoitella esim. akateemista, varakasta ja hyvässä työssä olevaa miestä, peitetään katkeruus ivailemalla niitä, jotka sekä voi tavoitella että saada ja vielä valikoidakin eikä tarvitse tyytyä jokaiseen kaljasieppoon.