Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä että mitä on rakkaus?!
22.01.2014 |
En ymmärrä että mitä ihmettä on rakkaus noin niinku pohjimmiltaan? Ainakin jotain enemmän kuin ihastuminen? Rakkaus on välittämistä, intohimoa ja seksiä, niinkö? Voiko olla rakkautta ilman himoa ja seksiä? Mitä ihmisten välillä on jos puhutaan että ihmiset rakastavat toisiaan? Jos rakkaus on jotain niin suurta ja ihmeellistä niin miten rakkaus voi loppua joidenki ihmisten väliltä kuin seinään? Onko rakkaus vain biologiaa ja aivojemme temppu ihmiskunnan säilymiseksi.. En ymmärrä. En ole varmaan ikinä ollut rakastunut.... en varmaan edes osaisi rakastaa.
Kommentit (15)
Ei taida olla rakkaudelle mitään absoluuttista selitystä. Ei varmaan suurin osa ihmisistä todellakaan tiedä että mitä se rakkaus on... Evoluutiossa syntynyt tuote jonka tarkoituksena ihmiskunnan jatkuvuus. Aivokemiaa vain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkautta on monenlaista. Oikeaan rakkauteen ei itse asiassa liity seksuaalisuus ollenkaan.
Rakkautta ei ole olemassa. Koko sana pitäisi hajoittaa pienemmiksi osiksi.
Sonetti 116
Uskollisten mielten liitolle ei ole
esteitä: rakkaus ei ole rakkautta
jos se muuttuu muuttumisen halusta
tai taipuu vastavoiman vastukseen.
Ei, ei! Se on ikuisesti luja merkki,
se kohtaa myrskyn eikä koskaan horju;
se eksyneille laivoille on tähti
jonka sijainti tunnetaan, ei mahti.
Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun,
rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan
vaan kestää päiviemme loppuun asti.
Jos tässä erehdyn ja minulle se todistetaan,
en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan.
William Shakespeare
Sä tiiät että rakastat jotain ihmistä, sillon ku sille ihmiselle sattuu jotain pahaa ja suhunkin sattuu.
Rakkaus itessään ei tunnu miltään. Se syntyy turvallisessa, tylsässä ja tasaisesti aina samassa ympäristössä luottamuksen päälle. Rakkaus on aika tylsä tunne oikeastaan. Ei se tunnu juuri miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten välillä on kiintymystä. Erityisesti äidin ja lapsen välillä on sitä. Se, miksi tästä perussetistä on paisunut kulttuuriteollisuuden voimalla ylimaallinen tuote nimeltä "rakkaus" on vähän vaikeampi selittää. Siinä on jotain samaa kuin riikinkukkojen pyrstössä. Ts. evoluutiolla on taipumus kehittää ominaisuudet, jotka edistävät jälkeläistuotantoa vähän övereiksi.
Riikinkukon pyrstö on klassinen esimerkki ominaisuudesta, joka on paisunut niin isoksi, että se uhkaa epäkäytännöllisenä kantajansa henkeä. Liian ison pyrstön kanssa pääsee huonosti vihollista karkuun. Toisaalta sillä pääsee tehokkaimmin parittelemaan. Niinpä riikinkukoilla on epäkäytännöllinen pyrstö vaikka siitä on yksilölle haittaa.
Rakkaus on eräänlainen koko ihmiskunnan pyrstö. Se on paisutettu käsitteenä niin järjettömän kokoiseksi, ettei tässä tavallisessa arkisessa maailmassa ole enää pitkään aikaan ollut sille vastinetta. Se elää lauluissa ja runoissa ja kirjoissa ja ihmisten odotuksissa. Tosielämässä on vain sitä arkijärjellä käsitettävää kiintymystä. Tämä ristiriita odotusten ja käytännön välillä on johtanut siihen, että ihmiset hädissään murehtivat, kun eivät pysty tuntemaan rakkautta tai eivät ole koskaan olleet rakkauden kohteita. Fiksuimmat tajuavat, että rakkautta sellaisena kuin sitä meillä joka paikassa tyrkytetään, ei ole olemassakaan.
Toki äidin ja lapsen välillä voi olla paljonkin rakkautta ja ihastuminen on mieletöntä huumaa, mutta sen ei ole tarkoituskaan kestää koko ikää.
Eli rakkaus on ylipaisutettu käsite. Se on syntynyt kiintymyksen käsitteestä mutta runoilijat, romaanit, elokuvat, jne. ovat koko ajan kilpalaulaneet käsitettä suuremmaksi ja ihmeellisemmäksi ja niin sille on käynyt kuin riikinkukon pyrstölle, joka on liian suuri ollakseen käytännöllinen mutta koska unelma suuresta rakkaudesta on niin kiehtova, niin se on jäänyt elämään, vaikka siihen uskominen tekeekin uskojansa onnettomiksi, sitä kun ei oikeasti ole olemassa.
Mielestäni oikea Rakkaus on hyvän tekemistä toiselle pyyteettä, toisen hyveistä tai paheista huolimatta, eikä näin ollen riipu tunteista tai siitä, miten paljon on kiintynyt toiseen ihmiseen.
Romanttinen rakkaus on sitten varmaan tuon mainitsemasi välittämisen, intohimon ja seksin yhdistelmä, kiintyminen kuuluu siihen myös.
Ja voihan ystävääkin rakastaa syvästi ilman intohimoa, jolloin se on platonista rakkautta. Lisäksi Kreikan kielessä on vielä erikseen äidinrakkaus näiden kolmen edellisen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet valmis tekemään toisen hyväksi mitä vaan.
Lämmin ja turvallinen tunne toisen kanssa.
Halu jakaa elämä toisen kanssa.
Sitä rakkaus ainakin on.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 15:07"]
Sä tiiät että rakastat jotain ihmistä, sillon ku sille ihmiselle sattuu jotain pahaa ja suhunkin sattuu.
Rakkaus itessään ei tunnu miltään. Se syntyy turvallisessa, tylsässä ja tasaisesti aina samassa ympäristössä luottamuksen päälle. Rakkaus on aika tylsä tunne oikeastaan. Ei se tunnu juuri miltään.
[/quote]
ja se on sitä kun ootte ollu jo vuosia yhdessä arki rullaa ja kaikki on vähä jo tylsääkin sitte katot illalla ku sun mies on nukahtanu ennen sua ja sua hymyilyttää ja lämpö valtaa vaikka sillä on jo vähä harmaata tukassa ja ryppyjä silmäkulmassa.
lyhykäisyydessään rakkaus on lämmin tunne joka täyttää kehon. Vähä niinku orgasmi mutta eritavalla ja se pakahduttaakin toisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 15:17"]
Ihmisten välillä on kiintymystä. Erityisesti äidin ja lapsen välillä on sitä. Se, miksi tästä perussetistä on paisunut kulttuuriteollisuuden voimalla ylimaallinen tuote nimeltä "rakkaus" on vähän vaikeampi selittää. Siinä on jotain samaa kuin riikinkukkojen pyrstössä. Ts. evoluutiolla on taipumus kehittää ominaisuudet, jotka edistävät jälkeläistuotantoa vähän övereiksi.
Riikinkukon pyrstö on klassinen esimerkki ominaisuudesta, joka on paisunut niin isoksi, että se uhkaa epäkäytännöllisenä kantajansa henkeä. Liian ison pyrstön kanssa pääsee huonosti vihollista karkuun. Toisaalta sillä pääsee tehokkaimmin parittelemaan. Niinpä riikinkukoilla on epäkäytännöllinen pyrstö vaikka siitä on yksilölle haittaa.
Rakkaus on eräänlainen koko ihmiskunnan pyrstö. Se on paisutettu käsitteenä niin järjettömän kokoiseksi, ettei tässä tavallisessa arkisessa maailmassa ole enää pitkään aikaan ollut sille vastinetta. Se elää lauluissa ja runoissa ja kirjoissa ja ihmisten odotuksissa. Tosielämässä on vain sitä arkijärjellä käsitettävää kiintymystä. Tämä ristiriita odotusten ja käytännön välillä on johtanut siihen, että ihmiset hädissään murehtivat, kun eivät pysty tuntemaan rakkautta tai eivät ole koskaan olleet rakkauden kohteita. Fiksuimmat tajuavat, että rakkautta sellaisena kuin sitä meillä joka paikassa tyrkytetään, ei ole olemassakaan.
Toki äidin ja lapsen välillä voi olla paljonkin rakkautta ja ihastuminen on mieletöntä huumaa, mutta sen ei ole tarkoituskaan kestää koko ikää.
Eli rakkaus on ylipaisutettu käsite. Se on syntynyt kiintymyksen käsitteestä mutta runoilijat, romaanit, elokuvat, jne. ovat koko ajan kilpalaulaneet käsitettä suuremmaksi ja ihmeellisemmäksi ja niin sille on käynyt kuin riikinkukon pyrstölle, joka on liian suuri ollakseen käytännöllinen mutta koska unelma suuresta rakkaudesta on niin kiehtova, niin se on jäänyt elämään, vaikka siihen uskominen tekeekin uskojansa onnettomiksi, sitä kun ei oikeasti ole olemassa.
[/quote]
paras selitys jota olen nähnyt
Minusta se on sitä alkuhuumaa ja himoa. Rakkautta on vielä sen suurimman roihun jälkeenkin. Jossakin vaiheessa se voi hiipua ja loppua kokonaan. Kerran olen sen suuren rakkauden kokenut, mutta en tiedä, voiko sitä edes kokea useampaa kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihminen katuu enemmän sitä ettei ole lapsia, kuin että niitä on. En ottaisi riskiä, mutta antaisin sinuna nyt itselleni aikaa. Asia kypsyy ehkä vasta vuosien päästä. Olet vielä ihan hyvässä lapsenteko kunnossa ja muutama vuosi vapautta ei vaikuta suuntaan eikä toiseen. Kolmevitosena sinulla saattaa olla jo hyvinkin selvä käsitys siitä mitä haluat elämältä jatkossa, tai sitten vasta päälle nelikymppisenä. Toki lisääntymiseen liittyvät riskit kasvavat tuntuvasti varsinkin neljänkympin jälkeen. Yksi vaihtoehto sinun tapauksessasi on munasolujen pakastaminen. Myöhemmin voi niitä sitten käyttää, jos tarve vaatii. Toki voi tulla rakenteellisiakin vaivoja iän myötä, niin ettei kykene kantamaan lasta omassa kohdussaan. Hyvä että pysähdyt pohtimaan asiaa nyt. Jos huomaat pohtivasti asiaa jatkuvasti ja ajatus pysyy sinulla koko ajan ikään kuin taustalla, kannattta silloin kyllä tehdä asialle jotain. Ja ulkomaille voi lähteä pikkuisen kanssa vaikka puoleksi vuodeksi, toki silloin joutuu ottamaan itsensä lisäksi lapsen tarpeet huomioon. Mutta, se on silloin luontevaa, eikä sitä varmaan koe taakaksi. Ihmisellä on tapana rakastua omaan lapseensa syvästi :)
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja toivottavasti saat mielenrauhan tämän asian suhteen jossain vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 15:17"]
Ihmisten välillä on kiintymystä. Erityisesti äidin ja lapsen välillä on sitä. Se, miksi tästä perussetistä on paisunut kulttuuriteollisuuden voimalla ylimaallinen tuote nimeltä "rakkaus" on vähän vaikeampi selittää. Siinä on jotain samaa kuin riikinkukkojen pyrstössä. Ts. evoluutiolla on taipumus kehittää ominaisuudet, jotka edistävät jälkeläistuotantoa vähän övereiksi.
Riikinkukon pyrstö on klassinen esimerkki ominaisuudesta, joka on paisunut niin isoksi, että se uhkaa epäkäytännöllisenä kantajansa henkeä. Liian ison pyrstön kanssa pääsee huonosti vihollista karkuun. Toisaalta sillä pääsee tehokkaimmin parittelemaan. Niinpä riikinkukoilla on epäkäytännöllinen pyrstö vaikka siitä on yksilölle haittaa.
Rakkaus on eräänlainen koko ihmiskunnan pyrstö. Se on paisutettu käsitteenä niin järjettömän kokoiseksi, ettei tässä tavallisessa arkisessa maailmassa ole enää pitkään aikaan ollut sille vastinetta. Se elää lauluissa ja runoissa ja kirjoissa ja ihmisten odotuksissa. Tosielämässä on vain sitä arkijärjellä käsitettävää kiintymystä. Tämä ristiriita odotusten ja käytännön välillä on johtanut siihen, että ihmiset hädissään murehtivat, kun eivät pysty tuntemaan rakkautta tai eivät ole koskaan olleet rakkauden kohteita. Fiksuimmat tajuavat, että rakkautta sellaisena kuin sitä meillä joka paikassa tyrkytetään, ei ole olemassakaan.
Toki äidin ja lapsen välillä voi olla paljonkin rakkautta ja ihastuminen on mieletöntä huumaa, mutta sen ei ole tarkoituskaan kestää koko ikää.
Eli rakkaus on ylipaisutettu käsite. Se on syntynyt kiintymyksen käsitteestä mutta runoilijat, romaanit, elokuvat, jne. ovat koko ajan kilpalaulaneet käsitettä suuremmaksi ja ihmeellisemmäksi ja niin sille on käynyt kuin riikinkukon pyrstölle, joka on liian suuri ollakseen käytännöllinen mutta koska unelma suuresta rakkaudesta on niin kiehtova, niin se on jäänyt elämään, vaikka siihen uskominen tekeekin uskojansa onnettomiksi, sitä kun ei oikeasti ole olemassa.
[/quote]
paras selitys jota olen nähnyt
[/quote]
Komppaan. Keski-ikäisenä miehenä olen silloin tällöin täällä kysellyt näiltä asiantuntijoilta (jotka rakkaus sitä, rakkaus tätä...) formaalia määritelmää. Eihän sitä ole kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tosielämässä on vain sitä arkijärjellä käsitettävää kiintymystä."
Aika ikävää ja tappavan tylsää. Siis sulla ehkä noin, mutta älä ihmeessä yritä yleistää tuota haukotuttavaa laimeutta kaikkien ihmisten tunne-elämän kokemusmaailmaa kattamaan, pieleen menee. Eivät kai kaikki koskaan koe kovin voimakkaasti oikeastaan yhtään mitään tässä elämässä, kyllä minä sen uskon ihan hyvin, mutta jotkut ehkä sitten tuntevat senkin edestä...
Tässä keski-ikäiselle miehelle formaali määritelmä rakkaudelle. Rakkaus on sitä, että haluat toiselle hyvää vaikket saisi siltä toiselta mitään. Edes vastarakkautta. Seksillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Seksi voi olla kuitenkin tapa ilmaista rakkautta JOS ensimmäinen ehto täyttyy. Jos miehen/naisen rakkaus loppuu siihen ettei hän saa seksiä on ollut kyse tykkäämisestä - ei rakkaudesta.