Meillä on jo pidemmän aikaa mennyt suhde vähän kehnosti...
Miehellä liikaa töitä ja on tuntunut, ettei sillä ole edes motivaatiota järjestää parisuhdeaikaa - aina stressaantuneen ja veemäisen oloinen. Itsekin olen ollut kireä, mies ärsyttänyt, seksi eikä läheisyys ole kiinnostanut jne. Ja tällaista siis oli jatkunut jo pitkään, kunnes eräänä iltana mies pyysi, että saisi halata mua. Sanoi, että oli siivotessaan löytänyt kaappien kätköistä meidän alkuaikojen kortteja, kirjeitä ym. "rakkauskamaa" ja oli niitä selatessaan ruvennut itkemään. Itki myös meidän halatessa ja kertoi, kuinka oli tajunnut kaipaavansa meidän alkuaikoja ja surevansa, miten suhteemme oli mennyt huonolle tolalle.
Sitä kaikkea kuunnellessani jotenkin sulin ja sisimpäni lämpeni. En olisi ikinä, en ikinä, uskonut, että mies olisi funtsinut mitään tuollaista. Ajattelin, että hän ei edes huomaa, ettei suhteemme ole kunnossa. Mieheni on hyvin tyypillinen "jurottaja", jonka on vaikea puhua tunteistaan. Oli mieletön yllätys huomata, että oli koko ajan surrut samoja asioita kuin minäkin.
Tuntui, että ensimmäistä kertaa piiitkiiin aikoihin todella kohtasimme toisemme ja pystyimme puhumaan kaikesta avoimesti. Tuntuu, kuin taakka olisi otettu pois harteilta ja pystyy taas hengittää vapaammin.
En tiedä, miksi halusin tämän jakaa. Ehkä vain tsempata teitä siskot, joiden avioliitot ovat nihkeinä ja miehet v****taa - Te ette voi oikeasti tietää mitä teidän miesten päissä liikkuu. Ottakaa rohkeasti ongelmat käsittelyyn. Arjen keskellä sitä usein koittaa vain selvitä päivästä toiseen ja usein itsekin ajattelin, etten jaksa alkaa vatvoa parisuhdetta tai riidellä. Oli virkistävää huomata, ettei aina tarvikaaan alkaa riidellä, ja toisaalta miten pienestä on kiinni hyvä olo parisuhteessa. ...Meillä menee nyt miehen kanssa paremmin, kuin aikoihin :).
Kommentit (9)
Erotkaa. Te olette vääriä toisillenne ettekä pysty puhumaan.
Huomaatko: sinä kirjoitat todella kammottavaan sävyyn miten mies sitä ja tota ja tätä. Eli miehen SYYTÄ.. Ja sitten joku yllätys: sinun mies jopa itkee yksinään ja tulee luoksesi tuon taakan kanssa. Ja silloinkin - ei sinua kiinnosta miehesi väsymys ja ahdistus. Ei se ole sitä että mies "kaipaa" jotain menneisyyttä vaan että sinä joustaisit.
Onneksi tajusit. Edes alkuun jotain. Nyt kun vielä menisit SINÄ vastaan ja auttaisit miestäsi joka on minusta jo häiriintyneen yksin ja kurjissaan. MITEN SINÄ HÄNTÄ AUTTAISIT? Pilaat vaan jatkoa kun et auta.
Jätät jotain kertomatta. Tässä ei vaan voi olla "parisuhde joka on jäänyt hoitamatta" jos miehesi alkaa itkemään jotain muistoja. Parasta mitä miehellesi tapahtuu on tajuta miten erilaista elämä oli, miten onnellinen hän joskus oli ja että kanssasi sitä hyvää ei ole. Erotkaa.
Se ettei kumppani näe että missä vika. Eikun se olikin miehen syytä -ja sitten kun tullaan halausta anelemaan niin "lämpenee" mutta unohtaa ettei se arkionni palaa tuosta halauksesta vaan ne ongelmat jotka selvästi on jossain jää hoitamatta.
Tilanne ei vaan parane halauksella. Askel eteenpäin ei ole se että mies anelee halausta vaan se että sinä ap käsittäisit että miehesi voi todella huonosti. Miten kehtaat edes parisuhteesta puhua jos ette kykene kohtaamaan toisianne?
3 ja 4, onko sieltä alapäästä hulahtanut epähuomiossa sisään joku rosoinen siirtolohkare, vai mikä nyt oikein kaihertaa?
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 18:14"]
Erotkaa. Te olette vääriä toisillenne ettekä pysty puhumaan.
Huomaatko: sinä kirjoitat todella kammottavaan sävyyn miten mies sitä ja tota ja tätä. Eli miehen SYYTÄ.. Ja sitten joku yllätys: sinun mies jopa itkee yksinään ja tulee luoksesi tuon taakan kanssa. Ja silloinkin - ei sinua kiinnosta miehesi väsymys ja ahdistus. Ei se ole sitä että mies "kaipaa" jotain menneisyyttä vaan että sinä joustaisit.
Onneksi tajusit. Edes alkuun jotain. Nyt kun vielä menisit SINÄ vastaan ja auttaisit miestäsi joka on minusta jo häiriintyneen yksin ja kurjissaan. MITEN SINÄ HÄNTÄ AUTTAISIT? Pilaat vaan jatkoa kun et auta.
Jätät jotain kertomatta. Tässä ei vaan voi olla "parisuhde joka on jäänyt hoitamatta" jos miehesi alkaa itkemään jotain muistoja. Parasta mitä miehellesi tapahtuu on tajuta miten erilaista elämä oli, miten onnellinen hän joskus oli ja että kanssasi sitä hyvää ei ole. Erotkaa.
[/quote]
Mitä ihmettä? Missä sä näit noita asioita ja "kammottavia sävyjä"? Mulle välittyi tuosta se kuva, että kumpikaan ei ole oikein jaksanut panostaa ja ollaan erkaannuttu. En kyllä missään nähnyt sellaista, että asiat olisivat jotenkin erityisesti miehen syytä.
2
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 18:14"]
Erotkaa. Te olette vääriä toisillenne ettekä pysty puhumaan.
Huomaatko: sinä kirjoitat todella kammottavaan sävyyn miten mies sitä ja tota ja tätä. Eli miehen SYYTÄ.. Ja sitten joku yllätys: sinun mies jopa itkee yksinään ja tulee luoksesi tuon taakan kanssa. Ja silloinkin - ei sinua kiinnosta miehesi väsymys ja ahdistus. Ei se ole sitä että mies "kaipaa" jotain menneisyyttä vaan että sinä joustaisit.
Onneksi tajusit. Edes alkuun jotain. Nyt kun vielä menisit SINÄ vastaan ja auttaisit miestäsi joka on minusta jo häiriintyneen yksin ja kurjissaan. MITEN SINÄ HÄNTÄ AUTTAISIT? Pilaat vaan jatkoa kun et auta.
Jätät jotain kertomatta. Tässä ei vaan voi olla "parisuhde joka on jäänyt hoitamatta" jos miehesi alkaa itkemään jotain muistoja. Parasta mitä miehellesi tapahtuu on tajuta miten erilaista elämä oli, miten onnellinen hän joskus oli ja että kanssasi sitä hyvää ei ole. Erotkaa.
[/quote]
Aina voimakkaasti kirjoitettu. Ethän sä voi tietää mitään meidän parisuhteesta. En millään muotoa syyttänyt miestä kaikesta. Yhtä paljon vikaa meissä molemmissa. Paha kierre. Mies nyt oli kuitenkin meistä se ensimmäinen, joka osoitti halua korjata suhde. Joskus näinkin päin. Ehkä se olisi voinut olla minäkin. ...Ymmärrän nyt, että miehelläni on ollut vaikeaa (myös), aiemmin en sitä tajunnut.
- ap
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 18:16"]
Se ettei kumppani näe että missä vika. Eikun se olikin miehen syytä -ja sitten kun tullaan halausta anelemaan niin "lämpenee" mutta unohtaa ettei se arkionni palaa tuosta halauksesta vaan ne ongelmat jotka selvästi on jossain jää hoitamatta.
Tilanne ei vaan parane halauksella. Askel eteenpäin ei ole se että mies anelee halausta vaan se että sinä ap käsittäisit että miehesi voi todella huonosti. Miten kehtaat edes parisuhteesta puhua jos ette kykene kohtaamaan toisianne?
[/quote]
Ap myös sanoi "tuntui, että ensimmäistä kertaa piiitkiiin aikoihin todella kohtasimme toisemme ja pystyimme puhumaan kaikesta avoimesti". Tietysti jos tosiaan se siirtolohkare alapäässä lukee näitä niin näkee just sen mitä haluaa nähdä ja jättää muut asiat näkemättä.
Vaikka tuntisikin tämän palstan, niin joskus jaksaa silti hämmästyttää se, millaisia aggressio-oksennuksia jotkut puklaavat vastauksiksi.
2
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 18:16"]
Se ettei kumppani näe että missä vika. Eikun se olikin miehen syytä -ja sitten kun tullaan halausta anelemaan niin "lämpenee" mutta unohtaa ettei se arkionni palaa tuosta halauksesta vaan ne ongelmat jotka selvästi on jossain jää hoitamatta.
Tilanne ei vaan parane halauksella. Askel eteenpäin ei ole se että mies anelee halausta vaan se että sinä ap käsittäisit että miehesi voi todella huonosti. Miten kehtaat edes parisuhteesta puhua jos ette kykene kohtaamaan toisianne?
[/quote]
Niin ja toki itsekin olen voinut huonosti. Me molemmat olemme voineet huonosti. Molemmat olimme kuitenkin asiasta pitkään hiljaa. Kärsimme yksin, koska olimme molemmat liian väsyneitä ja arjen rassaamia ottamaan asioita puheeksi.
- ap
AP, kiitos, että kerroit. Älä provosoidu noista muutamasta huonosta heitosta, täällä on trollit näemmä löytäneet uuden tason eivätkä enää tyydy tekemään feikki aloituksia - nyt myös reaktiot voivat olla hah-hah-hauskoja epätosia letkautuksia.
Mukava kuulla, että sulla ja miehelläsi menee nyt hyvin. Joskus on niin, että pikkuasiat, kuten se, että miehesi sattumalta osui vanhojen viestien äärelle, avaavat silmät. Tämä oli hieno kertomus.
Mitähän h-vetin miinustamista tässä aloituksessa oli?
ohis