Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon koulutus oikeasti vaikuttaa parinvalintaan?
23.12.2013 |
Olen tullut omalla kohdallani siihen tulokseen, että vaikuttaa paljonkin. Olen alle kohta kolmekymppinen yliopisto-opiskelija. Nuorempana, ennen opintoja olin sitä mieltä, että asialla ei ole niin suurta väliä ja persoona ratkaisee, mutta nykyään ajattelen toisin, ikävä kyllä.
Yliopisto-opintojen (ja varmaan iänkin) myötä olen kehittynyt ihmisenä sellaiseen suuntaan, että en vaan voisi kuvitella vakavaa suhdetta peruskoulupohjaisen tai ammattikoulun käyneen miehen kanssa. Poikkeuksiakin varmaan on, mutta kohdalleni ei ole sattunut yhtään. Ja tapaamani alemman koulutustason miehet ovat olleet varsin mukavia ja luotettavia tapauksia, mutta sen vaan huomaa, että maailmat eivät kohtaa loppuun asti. Tietynlainen keskusteluyhteys puuttuu.
Mitä mieltä? Omia kokemuksia? Kiinnostaa.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 10:17"]
Olen maisteri, molemmat aviomieheni ovat olleet tohtoreita. En ole ihan peruskaavoilla kulkevaa typpiä, joten maisteristason miehet uraputkineen eivät sovi. Tohtorit ovat jo eksentrisempiä, joten sillä sopivat passelisti. Ensimmäinen oli humanisti, nykyinen tekniikan tohtori ja kyllä tekniikan tohtorikin ihan eri
kaavoilla kulkee kuin perusinssi. En usko, että jaksaisin hyvin vähän koulutettua. Tekniikan tohtorillekin historia tai taide ovat heikoilla.
[/quote]
Haluatko esittää että omat kokemuksesi todistavat saman koulutuksen omaavien sopivan parhaiten toisilleen? Sinun tapauksesi todistaa vain, että olet hakenut korkeasti koulutettua seuraa. Kerroit eronneesi jo kaksi kertaa, elikä koulutustaso ei ainakaan sinun tapauksessasi auttanut parin sopivuuteen toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 10:38"]
Minä olen kouluttamaton kotiäiti, ja voin ihan helposti sanoa että minulla ei ole paljoa yhteistä kaverini isoveljen kanssa, joka on ekonomi ja muutenkin todella akateemisen perikuva. Hän on älykäs, innokas, osaa keskustella.
Menen lukkoon hänen kanssaan, ja voin hyvin kuvitella että olisin hänen silmissään parinvalinta-asteikossa pahnanpohjimmaisena.
Mutta ei se haittaa :)
Mieheni on insinööri, joten nain vähän ylöspäin kuitenkin.
[/quote]
Ekonomin kuuluukin olla vakuuttava, koska he ovat nykyajan satusetiä ja ennustajaeukkoja. Voit hänen seurassaan vaikka kertoa unistasi ;)
Muutenkin koulutuksen perusteella valitseminen on typerää jos hakee rakkautta ja yhteensopivuutta eikä business kumppania.
Kyllä mäkin sanoisin, että koulutustaso vaikuttaa. Tärkein kriteeri on varmaan lukio. Eli ne jotka ovat jatkaneet lukion jälkeen amk/yliopisto-opintoja pariutuu keskenään ja peruskoulu tai amispohjalla olevat keskenään.
Mutta ei se pelkkä kouluttautuminen selitä tuota pariutumista. Kyllähän asia on myös niin, että ihmiset löytävät kumppanin sieltä, missä aikaansa viettävät. Siksi on luonnollista, että yliopistoissa opiskelevat löytävät toisensa luennoilta, bileistä yms. Elämänvaihe selittää tuota myös aika paljon. Jos toinen on 22-vuotiaana ammattilainen ja työelämässä ja toinen vasta opiskelee ja on valmistumassa joskus, niin parinmuodostus ei ole luontevinta.
Täytyy sanoa että minä hain aviomiesehdokasta juurikin yhden tietyn akateemisen ammattiryhmän edustajista. Olin tapaillut di:tä ja ei vain löytynyt mitään yhteistä. Myöhemmin voin sanoa, että ei olisi kannattanut olla niin puusilmä vaan jatkaa etsimistä. Onhan se kivaa että ammattiasioista voi keskustella, mutta esim. perhetaustalla on paljon enemmän merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 02:04"]
En usko, että monienkaan amisnaisten maailmat kohtaa jonkin alueen tohtoreiden kanssa. Jos on kiinnostusta älyllisiin asioihin tarvitsee toisen jolla on myös, jos ei ole, ei toisen älyllisiä harrastuksia ja syvällisyyksiä jaksa kuunnella, eivätkä maailmat kohtaa. Jos on korkeasti koulutettu, niin mahdollisuus vaatimattomammin koulutetun kanssa on maailmojen kohdata, jos henkilö on kiinnostunut esim. dokumenteista ja lukemisesta ja tykkää ajatella syvällisiä.
[/quote]
Näin FM-naisena jolla on ravintolakokkimies, en oikein ymmärrä tällaisia maailmojen kohtaamistarpeita. Meidän maaimamme kohtaavat ihan riittävästi perheemme arjessa, ja kyllä siihen "syvällisten" puhumiseenkin on jo kyllästynyt nuorena jo länkyttäessä muka-kaikkitietävänä yliopiston läheisissä baareissa toisten nuorten viisastelijoiden kanssa...
Lisäksi onhan akateemisillakin omat alansa, eikä välttämättä esim. humanistimies ymmärtäisi minua tietojenkäsittelytieteilijä-naista, ainakaan mitä tulee omasta alasta puhumiseen, yhtään paremmin kuin "amiskaan". Tai minä humanistia. Minusta kylllä siis tosiaan ei tarvitsekaan, minä ainakin puhun työasioista vain töissä, enkä jaksa kyllä vaativan työni takia muutenkaan vapaa-ajalla paljon ajatella, mieluummin elän yksinkertaista arkea mahdollisimman kevyin ajatuksin.
[/quote]
Kokemuksesi ovat vastaavia minun kanssani. Syy siihen että ihmiset hakevat omaa koulutustasoaan vastaavaa seuraa on jossakin muualla kuin samanlaisella maailmankuvalla tai keskusteluyhteyden saamisella. Miesten ja naisten maailmat eroavat muutenkin toisistaan. Perhe-elämän arkea elävät aviopuolisot eivät keskustele "henkeviä" keskenään. Kyllä ne keskustelut liittyvät lähes kokonaan perheen asioihin.
Sama koulutus ja yhtenevä maailmankuva ei ole mikään tae parisuhteen pysyvyydestä. Kokemukseni mukaan saman katon alla asuvan kanssa ei jaksa käydä henkeviä keskusteluja kovinkaan kauan. Siinä suhteessa suhde kuluu loppuun muuta suhdetta nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 00:45"]
Kyll ja ei. Vielä kun ikäännyt tuosta, niin huomaat, ettei se aina mene niin. Usein toki.
[/quote]
Näin olisin tullut tänne kirjoittamaan. Tuon vaiheen läpikäyneenä (ajattelin, etten voisi koskaan enää ottaa kouluttamatonta miestä) olen oppinut, ettei se koulutus ja älykkyys sekä keskustelutaito sittenkään riitä aina korvaamaan muita puutteita. Olen oppinut arvostamaan muita ominaisuuksia yli tuon. Hyvyyttä, lämpöä, positiivisuutta. Iloista elämänasennetta. Nämä eivät ole koulutuksesta riippuvaisia ominaisuuksia.
En usko, että minulla (se kouluttamaton kotiäiti) ja vanhalla luokkakaverillani (väitteli tohtoriksi jollain käsittämättömällä tekniikan aiheella ;) ) olisi paljon yhteistä, jos puhumme hänen alastaan, mutta miksi maailmamme eivät voisi kohdata jotenkin muuten?
Nyt kun mietin, niin miksi hän ei voisi kokea musiikkia samalla tavalla, pitää samoista kirjoista, haluta katsoa samantyylisiä elokuvia ja kiinnostua niistä? Onko se tiukasti rajattu ala se, mikä ihmisiä sitten yhdistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelen yliopistossa, valmistun muutaman vuoden päästä. Aviomieheni viimeisin koulutus on ammattikoulu. Mulle ei ole mitään merkitystä sillä, että mieheni on duunari ja itse olen akateeminen, koska en koe kummankaan määrittävän meitä ihmisinä. Meitä yhdistää niin moni muu asia, kuten arvot, maailmankatsomus, elämänasenne, huumorintaju, kiinnostuksenkohteet jne. Arvostan valtavasti mieheni kädentaitoja sekä älykkyyttä, enkä todellakaan pidä koulutusta viisauden mittarina.
En ole koskaan tuntenut itseäni "akateemiseksi", vaan satun opiskelemaan haluamaani alaa yliopistolla, koska esim. AMK:ssa sitä ei voi opiskella. Mielestäni koulutuksen antamalle statukselle annetaan nykypäivänä aivan liikaa arvoa, ei ihminen ole sen parempi jos opiskelee lääkiksessä kuin vaikkapa kokiksi amiksessa opiskeleva.
Kyllä se vaikuttaa, sekä miehillä että naisilla. Kun reilu 10 vuotta sitten etsin nettitreffeiltä seuraa, niin hyvin monen akateemisen miehen ilmoituksessa oli toive, että nainenkin olisi akateemisesti koulutettu. Olen myös huomannut, että lääkäri-lääkäri-pariskunnat ovat nykyään yleisempia kuin mieslääkäri-naishoitaja-pariskunnat. Muistuu mieleen vain yksi mieslääkäri-naishoitaja-pariskunta ja tässä kombossa nainen oli todella upean näköinen, muistutti aika paljonkin Angelina Jolieta. Mies oli tässä suhteessa suht tavallisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 02:04"]
Tämä keskustelu on linkitetty Henry Laasasen blogiin, ilmeisesti esimerkkinä siitä ettei naisille kelpaa kouluttamattomat miehet.'Hieman' yksinkertaisia, kun laasaslaiset ovat, niin eivät nähtävästi ymmärrä mitä on maailmoiden kohtaaminen samantyyppisillä (uskon, että heidän mielestään yleisesti ei miehen ja naisen maailmat pysty kohtaamaan, paitsi seksissä). En usko, että monienkaan amisnaisten maailmat kohtaa jonkin alueen tohtoreiden kanssa. Jos on kiinnostusta älyllisiin asioihin tarvitsee toisen jolla on myös, jos ei ole, ei toisen älyllisiä harrastuksia ja syvällisyyksiä jaksa kuunnella, eivätkä maailmat kohtaa. Jos on korkeasti koulutettu, niin mahdollisuus vaatimattomammin koulutetun kanssa on maailmojen kohdata, jos henkilö on kiinnostunut esim. dokumenteista ja lukemisesta ja tykkää ajatella syvällisiä.
[/quote]
Kysymyksessä ei ole pelkästään miehen koulutus. Naiset yleisesti avioituvat yhteiskunnallisesti korkeammassa asemassa olevin miesten kanssa. Syy ei ole pohjimmillaan missään maailmojen kohtaamisessa, eiväthän puolisot juurikaan keskustele keskenään muusta kuin perheen elämään kuuluvista asioista. Syy on biologiassa. Nainen haluaa valita lapsensa isäksi mahdollisimman hyvät geenit omaavan miehen ja jossakin määrin koulutus korreloi sen kanssa.
Moni pari muodostuu korkeammassa asemassa olevasta koulutetusta miehestä ja alemmassa asemassa olevasta naisesta. Tilanne on toisinpäin harvinaisempi. Tällaiset parit eivät eroa sen todennäköisemmin kuin samaa koulutustasoa olevat paritkaan.
[/quote]
Niin, mikä sitten on yhteiskunnallisesti korkeaa ja mikä ei? Nuoruudenhuumassa valittu eksäni oli ekonomi, jolla oli muhkea palkka ja satoja alaisia jo reilusti alle kolmekymppisenä. Nyksäni on kyllä koulutukseltaan korkeampi (tohtori), mutta palkka ehkä kolmasosan eksäni palkasta, sillä hän tekee akateemista tutkimusta. Hänen duuniaan arvostetaan yhteiskunnassa ehkä jossain juhlapuheissa, mutta arjen tasolla se ei näy. Hänen kanssaan voi puhua lähes mistä tahansa taiteesta politiikkaan ja kirjallisuuteen. Tärkeintä minulle oli kuitenkin ehkä se, ettei hän elä ja tee työtään rahan vuoksi, vaan hänellä on ns. korkeampia päämääriä elämässä.
t: perusmaisterinainen
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:23"]Itse opiskelen yliopistossa, valmistun muutaman vuoden päästä. Aviomieheni viimeisin koulutus on ammattikoulu. Mulle ei ole mitään merkitystä sillä, että mieheni on duunari ja itse olen akateeminen, koska en koe kummankaan määrittävän meitä ihmisinä. Meitä yhdistää niin moni muu asia, kuten arvot, maailmankatsomus, elämänasenne, huumorintaju, kiinnostuksenkohteet jne. Arvostan valtavasti mieheni kädentaitoja sekä älykkyyttä, enkä todellakaan pidä koulutusta viisauden mittarina.
En ole koskaan tuntenut itseäni "akateemiseksi", vaan satun opiskelemaan haluamaani alaa yliopistolla, koska esim. AMK:ssa sitä ei voi opiskella. Mielestäni koulutuksen antamalle statukselle annetaan nykypäivänä aivan liikaa arvoa, ei ihminen ole sen parempi jos opiskelee lääkiksessä kuin vaikkapa kokiksi amiksessa opiskeleva.
[/quote]
Juuri näin. Vertaamalla tätä kommenttia ja esimerkiksi numerolla 34 (ja lukuisat muut, en jaksa selata uudestaan) vastannutta itse kukin voi miettiä, mihin se oma parisuhde, rakkaus ja yhteenkuuluvuus perustuu. Ihmisessä on niin monta tasoa ja puolta, surullista jos koulutus / se että voi keskustella työasioista kotona on joillekin niin törkeää, että ei uskalleta mennä syvemmälle omaan parisuhteeseensa.
T. aiemmin vastaillut lakimies, joka aikoo käydä duunarimiehensä kanssa henkeviä ja hauskoja keskusteluja vielä 90-vuotiaana kiikkustuolissa, mutta ne eivät tule todellakaan liittymään juridiikkaan vaan vaikkapa taiteeseen, tieteeseen, politiikkaan tai lapsenlapsenlapsiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 40:lle. En minä ole eronnut kertaakaan. Mistä noin päättelet? Pointtini oli, että koulutus vaikuttaa parinvalinnassa. Tiedän, että tohtorin kanssa voi synkata, ei peruskoulun käyneen.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 13:23"]37 40:lle. En minä ole eronnut kertaakaan. Mistä noin päättelet? Pointtini oli, että koulutus vaikuttaa parinvalinnassa. Tiedän, että tohtorin kanssa voi synkata, ei peruskoulun käyneen.
Oletko bigamisti?
molemmat aviomieheni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat olla yksin vielä 10 vuodenkin päästä tuolla ajattelulla.
Toisilla ei ole, lukio jäänyt kesken, jonkun elämän tapahtuman takia tai vaan on niin köyhästä taustasta, ettei pysty opiskelemaan, eikä ole yksi niistä, joka pärjää opintotuella. Mulla on nyt kaksi erittäin älykästä nuorta elämässäni ja tyttö valitsi lukion sijaan alkaa putkimieheksi ja toinen ei ole vielä varma, kokkia miettii, mutta amikseen on menossa (poika). En ymmärrä oikein, mutta kai se on jotain tämän sukupolven juttuja, toisen isä on psykologi ja vaari kolmen lääketieteen tohtori ja toisen äiti on assyrian tutkija ja isä opintonsa yliopistossa kesken jättänyt, mutta huippulahjakas.
Mä opiskelin yliopistossa, kun tarjolla oli kiva mies, jonka kanssa fyysisesti synkkasi tosi hyvin. Sillä ei ollut silloin kaksvitosena mitään koulutusta peruskoulun jälkeen, töissä se oli kuitenkin ollut aina. Mietin silloin seurustelua ja myönnän, että en lähtenyt siihen erilaisen koulutustaustan takia.
Sittemmin aloin seurustella yliopistosta valmistuneen miehen kanssa, joka suoritti jatkotutkintoa. Olen hyvin onnellinen, olemme nykyään naimisissa. Suuri osa onnesta tulee keskusteluista.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 02:04"]
En usko, että monienkaan amisnaisten maailmat kohtaa jonkin alueen tohtoreiden kanssa. Jos on kiinnostusta älyllisiin asioihin tarvitsee toisen jolla on myös, jos ei ole, ei toisen älyllisiä harrastuksia ja syvällisyyksiä jaksa kuunnella, eivätkä maailmat kohtaa. Jos on korkeasti koulutettu, niin mahdollisuus vaatimattomammin koulutetun kanssa on maailmojen kohdata, jos henkilö on kiinnostunut esim. dokumenteista ja lukemisesta ja tykkää ajatella syvällisiä.
[/quote]
Näin FM-naisena jolla on ravintolakokkimies, en oikein ymmärrä tällaisia maailmojen kohtaamistarpeita. Meidän maaimamme kohtaavat ihan riittävästi perheemme arjessa, ja kyllä siihen "syvällisten" puhumiseenkin on jo kyllästynyt nuorena jo länkyttäessä muka-kaikkitietävänä yliopiston läheisissä baareissa toisten nuorten viisastelijoiden kanssa...
Lisäksi onhan akateemisillakin omat alansa, eikä välttämättä esim. humanistimies ymmärtäisi minua tietojenkäsittelytieteilijä-naista, ainakaan mitä tulee omasta alasta puhumiseen, yhtään paremmin kuin "amiskaan". Tai minä humanistia. Minusta kylllä siis tosiaan ei tarvitsekaan, minä ainakin puhun työasioista vain töissä, enkä jaksa kyllä vaativan työni takia muutenkaan vapaa-ajalla paljon ajatella, mieluummin elän yksinkertaista arkea mahdollisimman kevyin ajatuksin.
[/quote]Itse olen noita, jotka lukevat kaiken maailmasta, en lue romaaneja vaan tietokirjallisuutta, opiskelen tohtoriksi ja aviomieheni on älykkäin ihminen kenet olen tuntenut ja ilman meidän samanlaista maailmaa, emme olisi niin onnellisia. Sinä, et kaipaa mitään tällaista, joten miksi haluaisit samanlaisen miehen kuin minä. Lika barn leka bäst.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 02:04"]
En usko, että monienkaan amisnaisten maailmat kohtaa jonkin alueen tohtoreiden kanssa. Jos on kiinnostusta älyllisiin asioihin tarvitsee toisen jolla on myös, jos ei ole, ei toisen älyllisiä harrastuksia ja syvällisyyksiä jaksa kuunnella, eivätkä maailmat kohtaa. Jos on korkeasti koulutettu, niin mahdollisuus vaatimattomammin koulutetun kanssa on maailmojen kohdata, jos henkilö on kiinnostunut esim. dokumenteista ja lukemisesta ja tykkää ajatella syvällisiä.
[/quote]
Näin FM-naisena jolla on ravintolakokkimies, en oikein ymmärrä tällaisia maailmojen kohtaamistarpeita. Meidän maaimamme kohtaavat ihan riittävästi perheemme arjessa, ja kyllä siihen "syvällisten" puhumiseenkin on jo kyllästynyt nuorena jo länkyttäessä muka-kaikkitietävänä yliopiston läheisissä baareissa toisten nuorten viisastelijoiden kanssa...
Lisäksi onhan akateemisillakin omat alansa, eikä välttämättä esim. humanistimies ymmärtäisi minua tietojenkäsittelytieteilijä-naista, ainakaan mitä tulee omasta alasta puhumiseen, yhtään paremmin kuin "amiskaan". Tai minä humanistia. Minusta kylllä siis tosiaan ei tarvitsekaan, minä ainakin puhun työasioista vain töissä, enkä jaksa kyllä vaativan työni takia muutenkaan vapaa-ajalla paljon ajatella, mieluummin elän yksinkertaista arkea mahdollisimman kevyin ajatuksin.
[/quote]No katsos vakka kantensa jne. Jos minä haluan miehen, jonka mielestä syvällisten puhuminen on tyhjän länkyttämistä, niin otan ravintolakokin.
Minä taas kun haluan keskustelevan, siis "tyhjää/syvällisiä länkyttävän" miehen, niin sitten pitää etsiä sieltä, mistä löytää. Ei väkisin kannata olla sellaisen kanssa, jonka kanssa ei parisuhde ole semmoinen, minkä haluaa.
En oikein jaksa ns. tyttökavereinakaan enää sellaisia, joiden kanssa vain pinnallinen taso keskustelussa on oikea. Ei niitä syvällisiä aina jaksa tietenkään, mutta jos ei edes tajua, niin :/
Tämä on aina vähän hölmö kysyä, mutta minkä ikäisiä olette? Nuorempana olin itsekun aika mustavalkoinen ja ajattelin epäolennaisilla asioilla olevan merkitystä. Nyt viisikymppisenä olen realisti, tiedän ihan aidoilla asioilla olevan enemmän merkitystä kuin miehen uralla tai koulutuksella. Vaikkapa toisen läsnäolokyvyllä, empaattisuudella, rehellisyydellä, terveillä elämäntavoilla jne.
Minä olen kouluttamaton kotiäiti, ja voin ihan helposti sanoa että minulla ei ole paljoa yhteistä kaverini isoveljen kanssa, joka on ekonomi ja muutenkin todella akateemisen perikuva. Hän on älykäs, innokas, osaa keskustella.
Menen lukkoon hänen kanssaan, ja voin hyvin kuvitella että olisin hänen silmissään parinvalinta-asteikossa pahnanpohjimmaisena.
Mutta ei se haittaa :)
Mieheni on insinööri, joten nain vähän ylöspäin kuitenkin.