Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon koulutus oikeasti vaikuttaa parinvalintaan?
23.12.2013 |
Olen tullut omalla kohdallani siihen tulokseen, että vaikuttaa paljonkin. Olen alle kohta kolmekymppinen yliopisto-opiskelija. Nuorempana, ennen opintoja olin sitä mieltä, että asialla ei ole niin suurta väliä ja persoona ratkaisee, mutta nykyään ajattelen toisin, ikävä kyllä.
Yliopisto-opintojen (ja varmaan iänkin) myötä olen kehittynyt ihmisenä sellaiseen suuntaan, että en vaan voisi kuvitella vakavaa suhdetta peruskoulupohjaisen tai ammattikoulun käyneen miehen kanssa. Poikkeuksiakin varmaan on, mutta kohdalleni ei ole sattunut yhtään. Ja tapaamani alemman koulutustason miehet ovat olleet varsin mukavia ja luotettavia tapauksia, mutta sen vaan huomaa, että maailmat eivät kohtaa loppuun asti. Tietynlainen keskusteluyhteys puuttuu.
Mitä mieltä? Omia kokemuksia? Kiinnostaa.
Kommentit (72)
Jo käytännön syistäkin olin deittaillut pelkästään akateemisten miesten kanssa (missä mä niitä amiskundeja olisin tavannutkaan, kun itse olin yliopistossa ja sen jälkeen töissä joihin vaaditaan yliopistokoulutus?) ja kuvittelin että koulutustaso olisi minulle kovinkin tärkeä asia. Kun lopulta halusin vakiintua, jopa laitoin deitti-ilmoitukseen että etsin akateemista miestä.
Nykyinen aviomieheni, jolla on miehekkään kokoinen ego, tulkitsi oman ammattitutkintonsa olevan vähän kuin akateeminen (koska se on hänen mielestään niin mahtava ala että suorastaan peittoaa yliopistokoulutuksen) ja vastasi. Eikä se sitten enää ollut mitenkään olennaista kun tutustuimme. Eikähän se ollut kovin olennaista myöskään niiden muiden vastaajien kohdalla, sillä kaksia treffejä pitempään ei kukaan siitä akateemisesta porukasta ollut jaksanut kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoho! En tiennytkään, että yliopistoissa opetetaan pitämään itseään parempana ihmisenä. Olen järkyttynyt! Ilmisesti siis sielun sivistys, ei ole yliopistossa "oppiaineena".
Itse olen taidealalla ja takana muutama toisenasteen koulutus, joita en olisi kumpaakaan edes tarvinnut. Läheisimpiin ihmisiin kuuluu korkeasti koulutettuja ihmisiä.
Olen todella ihmeissäni tällaisesta asenteesta. Jokaisessa ihmisessä on hyvät ja huonot puolet. Ne huonot puolet löytyvät myös akateemisista. Aloittajan huono puoli on selvästi sydämen sivistymättömyys.
Olen surullinen tällaisesta asenteesta ihmisiä kohtaan.
Nyt aikuisena olen huomannut, että koulutuksella ei ole väliä, ainakaan minulle. Vain älyllä ja toisista ihmisistä välittämisellä on väliä.
Itse olen ollut innokas opiskelija. Kaksi ylempää korkeakoulututkintoa olen suorittanut. Yleisen mittapuun mukaan olen hyvässä työssä.
Ensimmäinen mieheni opinnot olivat myös korkeakouluopintoja. Ex miehelleni oli liikaa kun opiskeleminen oli minulle helpompaa ja etenin nopeasti työelämässä. Ulkopuolisille hän tykkäsi rehennellä minusta mutta kotona dissasi "leikkiopinnoiksi". Ensimmäinen tutkintoni kun on kauppatieteen puolelta ja hänellä tekniikan puolelta. Saatuani toisen tutkintoni valmiikis... tekniikan puolelta... Alkoi dissaaminen muista asioista tai yritti joillain knoppi jutuilla osoittaa omaa paremmuuttaan. Jos jonkin hänen työhönsä liittyvän spesifin knoppijutun tiesinkin suuttumus ja mökötys oli sanoin kuvaamatonta. Aikansa liittoa kesti ja mies teki kaikkensa murtaakseen minut. Vieraan naisen kotiin tuominen oli sit jo liikaa. Lähdin pois.
Löysin sitten ihana miehen joka on erittäin älykäs, rehellinen ja sydän puhdasta kultaa. Lukutouhut eivät vain ole häntä jaksaneet kiinnostaa. Ammattikoulun on käynyt ja on ns. duunarityössä. Koskaan ei ole ollut keskustelua kummalla parempi tai oikempi työ tahi koulutus. Kumpikin tekee työnään siitä mistä tykkää ja viihtyy työssään. Näin työelämä ei kuluta parisuhdetta. Ajattelen, että tavallisia ja saman arvoisia ihmisiä ollaan... Ammatista ja kolulutuksesta riippumatta.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 00:52"]
Koulutus ei sinänsä ole merkityksellinen juttu, mutta se nyt sattuu ennustamaan monia tärkeämpiä tekijöitä kuten maailmankuvaa, arvoja, harrastuksia ja luonnetta.
[/quote]
Jotain tällaista yritin juuri hakea.
Ap
[/quote]
On olemassa monia syitä siihen, miksi valitsee juuri sen koulutustason. Esim. yrittäjäperheessä joku voi olla itsestäänselvä jatkaja, eikä aikaa tärvätä turhaan korkeampaan koulutukseen kuin mitä työn kannalta tarvitaan, vaikka siihen olisi niin kykyjä kuin muitakin edellytyksiä. Toisaalta joku toinen taas päätyy korkeakouluun vaikkapa perheen painostuksesta, vaikka muuten ei ole "korkeakoulutasoa".
Siksi yksilö on mielestäni tärkeämpi kuin pelkkä koulutustaso.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 02:04"]
En usko, että monienkaan amisnaisten maailmat kohtaa jonkin alueen tohtoreiden kanssa. Jos on kiinnostusta älyllisiin asioihin tarvitsee toisen jolla on myös, jos ei ole, ei toisen älyllisiä harrastuksia ja syvällisyyksiä jaksa kuunnella, eivätkä maailmat kohtaa. Jos on korkeasti koulutettu, niin mahdollisuus vaatimattomammin koulutetun kanssa on maailmojen kohdata, jos henkilö on kiinnostunut esim. dokumenteista ja lukemisesta ja tykkää ajatella syvällisiä.
[/quote]
Näin FM-naisena jolla on ravintolakokkimies, en oikein ymmärrä tällaisia maailmojen kohtaamistarpeita. Meidän maaimamme kohtaavat ihan riittävästi perheemme arjessa, ja kyllä siihen "syvällisten" puhumiseenkin on jo kyllästynyt nuorena jo länkyttäessä muka-kaikkitietävänä yliopiston läheisissä baareissa toisten nuorten viisastelijoiden kanssa...
Lisäksi onhan akateemisillakin omat alansa, eikä välttämättä esim. humanistimies ymmärtäisi minua tietojenkäsittelytieteilijä-naista, ainakaan mitä tulee omasta alasta puhumiseen, yhtään paremmin kuin "amiskaan". Tai minä humanistia. Minusta kylllä siis tosiaan ei tarvitsekaan, minä ainakin puhun työasioista vain töissä, enkä jaksa kyllä vaativan työni takia muutenkaan vapaa-ajalla paljon ajatella, mieluummin elän yksinkertaista arkea mahdollisimman kevyin ajatuksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 03:21"]Kuten kaikki varmasti tietävät, niin miehet eivät valitse puolisoa koulutuksen vaan yleensä lähtökohtaisesti muiden kriteerien pohjalta. Naiset taas eivät halua alemmin koulutettua miestä. Tässä syy miksi on niin paljon sinkkuja akateemisia naisia.
[/quote]
Tälle miehelle koulutustaustalla on suuri merkitys. En tarkoita, että akateeminen koulutus tekee naisesta jotenkin paremman kuin ammattikoulutus mutta aika pitkälti samankaltainen ajattelumaailma tapaa löytyä suht samansuuntaisen akateemisen alan valinneista naisista. Olen joskus tapaillut AMK-pohjaisia naisia eikä sitä yhteistä säveltä, maailmankuvaa tai kiinnostuksen kohteita ole löytynyt toisin kuin yliopistotaustaisten naisten kanssa.
Siispä omalta osaltani voin sanoa väitteesi olevan paikkansapitämätön.
Eipä ihme, että pelkästään avioerotilastot ovat mitä ovat jos parisuhdemarkkinoilla mennään koulutuspohjalta. Tilanne on aivan yhtä sairas kuin järjestelyavioliitoissa, tosin jälkimmäiset tahtovat toteutua kulttuureissa joissa eroaminen on lähes mahdotonta.
Olen toisinaan miettinyt asiaa, että monellako koulutus-suhdeseurustelukumppania/elämänkumppania hakevalla taustalla on vaikuttavana tekijänä omat vanhemmat, joille sen meidän kullan-nupun kumppanin pitää olla parempaa kuin vain tavis? Itse pidän näitä ihmisi' lähinnä säälittävinä luusereina, uusavuttomina, täysin kädettömiä jotka eivät osaa laittaa edes polkupyörän ketjuja paikalleen jos tarve vaatisi.
Yleistämättä sen enempää, valtaosalla näillä "siniverisillä" on vaikeuksia nähdä itseään realistisesti, ovat automaattisesti muiden yläpuolella. Sillä akateemisuudella ei ole käytännössä mitään merkitystä kun ollaan parisuhteessa ja jos sillä todella on painoarvoa, suhteessa on jotain perustavanlaatuista vialla.
Itse olen alemman koulutustason omaava mies ja ollut suhteessa useamman vuoden psykologin kanssa, suhde perustui rakkaudelle mutta osoittautui muuten lopulta kestämättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin tilanteella on merkitystä. Älykkäät ihmiset etsivät usein älykkäiden seuraa. Kapakka- ja terassinotkujat ovat toisistaan kiinnostuneita. Osittain ryhmät tietenkin sekoittuvat.
Yhden yön seuraa hakevat monesti molemmat ryhmät. Jos toisen kanssa ei ole yhtään mitään puhuttavaa aamulla, niin seuraavan vaihtoehdon etsintä on ehkä toisenlaista. Ainakin naisilla.
Huvittavana poikkeuksena huippuälykkäät miehet, jotka avioituvat heikommin tai todella heikosti koulutettujen ihmisten kanssa. Strippareiden, tarjoilijoiden, sairaanhoitajien (mm.Wahlroos), tankotanssijoiden ja sihteerien kanssa. Usein näiden ulkoisten avujen perusteella.
En missään nimessä herjaa sairaanhoitajia tai sihteereitä, jotka tekevät omaa arvokasta työtään. Monista heistä ei ole yhteiskunnan johtopaikoille.
Älykäs nainen päättyy aniharvoin mihinkään aivottomaan söpöläiseen.
Miinuspeukkuja odotellessa.
Olen maisteri, molemmat aviomieheni ovat olleet tohtoreita. En ole ihan peruskaavoilla kulkevaa typpiä, joten maisteristason miehet uraputkineen eivät sovi. Tohtorit ovat jo eksentrisempiä, joten sillä sopivat passelisti. Ensimmäinen oli humanisti, nykyinen tekniikan tohtori ja kyllä tekniikan tohtorikin ihan eri kaavoilla kulkee kuin perusinssi. En usko, että jaksaisin hyvin vähän koulutettua. Tekniikan tohtorillekin historia tai taide ovat heikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 02:04"]
Tämä keskustelu on linkitetty Henry Laasasen blogiin, ilmeisesti esimerkkinä siitä ettei naisille kelpaa kouluttamattomat miehet.'Hieman' yksinkertaisia, kun laasaslaiset ovat, niin eivät nähtävästi ymmärrä mitä on maailmoiden kohtaaminen samantyyppisillä (uskon, että heidän mielestään yleisesti ei miehen ja naisen maailmat pysty kohtaamaan, paitsi seksissä). En usko, että monienkaan amisnaisten maailmat kohtaa jonkin alueen tohtoreiden kanssa. Jos on kiinnostusta älyllisiin asioihin tarvitsee toisen jolla on myös, jos ei ole, ei toisen älyllisiä harrastuksia ja syvällisyyksiä jaksa kuunnella, eivätkä maailmat kohtaa. Jos on korkeasti koulutettu, niin mahdollisuus vaatimattomammin koulutetun kanssa on maailmojen kohdata, jos henkilö on kiinnostunut esim. dokumenteista ja lukemisesta ja tykkää ajatella syvällisiä.
[/quote]
Kysymyksessä ei ole pelkästään miehen koulutus. Naiset yleisesti avioituvat yhteiskunnallisesti korkeammassa asemassa olevin miesten kanssa. Syy ei ole pohjimmillaan missään maailmojen kohtaamisessa, eiväthän puolisot juurikaan keskustele keskenään muusta kuin perheen elämään kuuluvista asioista. Syy on biologiassa. Nainen haluaa valita lapsensa isäksi mahdollisimman hyvät geenit omaavan miehen ja jossakin määrin koulutus korreloi sen kanssa.
Moni pari muodostuu korkeammassa asemassa olevasta koulutetusta miehestä ja alemmassa asemassa olevasta naisesta. Tilanne on toisinpäin harvinaisempi. Tällaiset parit eivät eroa sen todennäköisemmin kuin samaa koulutustasoa olevat paritkaan.
Minä olen itse mainitsemanne "ei vittu kiinnosta koulu"-tyylinen ihminen, tosin nainen. Peruskoulupohjalta olen deittaillut vuosien saatossa vaikka minkälaista menijää mutta kaikki he on jostakin syystä olleet melko koulutettuja. Minä en edes kysy mitään koulutus- tai työasioita vaan pyrin muuten tutustumaan ihmiseen ensn. Tämä on todennäköisesti miehistä melko raikas tuulahdus, nykyään treffeillä ekat kysymykset naisilta kuulemma on juuri tyyliin "paljonko tienaat?". (Ei näin naiset, hyi hyi!)
Nykyinen miehenikin on huiman koulutettu minuun verrattuna ja minä saan olla kotirouvana kuten olen aina halunnut.
Kokemukseni mukaan "amis"miehet on tosiaan melko kertakäyttötavaraa, heidän kanssa on vaikea keskustella sivistyneesti, käydä teatterissa, keskustella musiikista tai taiteesta sillä duunin lisäksi he lähinnä istuvat tietokoneella katsomassa väkivaltaleffoja, pornoa ja juovat kaljaa. Kivaa seksiseuraa heistä saa ainakin hetkeksi koska heissä on jotain eläimellistä ja osalla on todella kivat lihakset. Valutettavasti vaan lihapalan kanssa on vaikea laittaa pystyyn ihan oikeaa suhdetta. Lisäksi he näkevät usein naisen vaan pilluna eikä aivoina mikä on todella rasittavaa ja sovinismi voisi jäädä sinne keskiajalle minne se kuuluu.
Nyt esittäisinkin kysymyksen että mikäli "amis" ei kelpaa edes peruskoulun käyneelle naiselle vaan mekin olemme koulutettujen perässä, kelpaavatko he enää kellekään muille kuin thaimaalaisille naisille? Jään todella mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua. Toivoisin että omat poikani kouluttautuisivat mahd. pitkälle jotta saisin joskus vielä lapsenlapsiakin ;)