Inhottavia ajatuksia raskauden alkumetreillä

Alkujärkytystä, samalta tuntui minustakin, vaikka lapsi oli toivottu. Alkujärkytys meni ohi, eiköhän sinullakin. Onneksi sinulla on monta kuukautta aikaa valmistautua henkisesti. Ensimmäisen ultran jälkeen aloin kunnolla vasta ymmärtämään/uskomaan, että siellä kasvaa pieni ihminen. Elämä muuttuu mutta ei se ole huono asia

Tuo on juuri sitä. :) Oman raskauteni alussa tunsin juuri noin. Säikähdin, että nyt elämä tosiaan muuttuu lopullisesti. Miten meidän käy? Tuleeko terve lapsi? Entä jos tuleekin vammainen tai sairas? Miten synnytys sujuu? Kykenenkö rakastamaan lastani? Tunsin ahdistusta ja masennusta, jopa itseinhoa. Raskauden edetessä se meni ohi, ja olin onnellinen odotuksestani. Tosin vielä lapsen synnyttyä minulla tuli joskus sairaita ajatuksia esim. lapsen heittämisestä yli laidan ostoskeskuksen 3. kerroksesta. Ajattelin, että tämä on ihan avuton pieni paketti, voisin vain heittää sen tuosta, eikä se mahtaisi mitään. Kuvittelin mielessäni, miten vauva putoaisi. Sitten tuli hirveä olo ja kauhea syyllisyys ja rutistin vauvaa lujaa sylissäni. Nykyään en enää ajattele sellaisia, todennäköisesti sekin meni hormoniheilahdusten piikkiin, että tulee ihan hulluja ja sairaita ajatuksia.

Ja vielä lisäisin, että etenkin se että opiskelut on kesken, on alkanut stressaamaan. Se ei tuntunut ongelmalta ennen raskautta. - Ap

Kiitos teidän viesteistä. :) Hiukan helpottaa kuulla, että on ollut muillakin näitä samanlaisia ajatuksia! Toivon tosiaan, että odotukseni muuttuu pian onnellisemmaksi.

Kyllä se muuttuu! Saatte elämäänne jotakin niin ihmeellistä, että sitä ei voi ennalta mitenkään kuvitella. Omaa lasta rakastaa niin paljon, että pelottaa. Vaikka aluksi ajattelikin, että mahtaako siihen kyetä... :)

-nro 3

Mulla on kaikissa raskauksissa ollut 2 vko paniikki sen jälkeen, kun olen saanut tietää. Mulla on mennyt myös niin, että olen ihan äärettömän tarmokas ne viikot, kun en vielä tiedä ja aloitan kaikenlaista projektia mitä harmittaa jättää kesken, esim maalausurakka ja raju kuntokuuri.

Juu minä kans itkin ensimmäisen päivän. Siihen muutokseen kyllä totuttautuu ajatuksena ja myöhemmin ei ajattele kun vaan sitä omaa kääröä mikä on koko maailma:)