Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on aina ja joka paikassa rääkyvä kakara!
06.01.2014 |
Mikä kumma siinä on, että ette voi viedä sitä rääkyvää kakaraa pois ihmisten keskeltä, oli paikkana sitten kirkko tai koulun joulujuhla tai urheilutapahtuma pienessä urheilusalissa?
Viimeksi tänä viikonloppuna koko pienehkö urheilusali sai kärsiä, kun junnu-salibandyottelut pilasi äityli, joka ei voinut viedä kirkuvaa kakaraansa salin ulkopuolelle, vaan rehasi tätä ympäri katsomoa. En vain voi ymmärtää tällaista käytöstä, eikä voinut moni muukaan. Sen pennun olisi voinut helposti viedä rääkymään sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi häirinnyt muita, mutta eikunei, siinä piti seilata eestaas muiden edessä.
Kommentit (46)
Jep! tasa-arvoa peliin. kakara osoittaa tunteitaan ja saa muut tuntemaan kiukkua. seuraus: kakara tuntee kiukun nahoissaan ja oppii olemaan.
Näin se meni ennen ja näin sen pitäisi mennä nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä on näes oikeus, ja kaikki jotka kritisoi mussukoita on mullukoita.
Joka helvetin kerta sama juttu: häissä, hautajaisissa, joulujuhlassa, teatterissa...Lista on loputon. Jäisivät kotiin kakaroidensa kanssa, jos eivät osaa poistua paikalta rääkymisen alkaessa.
Lasten kasvattaminen on vaikea laji ja kaikki vain eivät osaa...
En olisi itse ikimaailmassa kehdannut jäädä katsomoon tuollaisessa tilanteessa, jos kerran muukin vaihtoehto oli seurata peliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:32"]
Lasten kasvattaminen on vaikea laji ja kaikki vain eivät osaa...
[/quote]
Niinhän se on. Senpä takia onkin helpompaa jättää kasvattamatta. Kun kyllähän ne nyt itsekseenkin kasvavat. Viis muista.
Miettikää jos aikuinen ihminen alkaisi yhtäkkiä huutaa juurikin kirkossa kesken papin puheen. Lapsi kun tekee saman, niin voivoi pientä lutumussukkaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on yksi ja sama äiti lapsensa kanssa vuodesta toiseen. Ja aina vaan se haluaa nähdä ottelun tai käydä kaupassa.
Tätä mä olen itsekin aina ihmetellyt. Odotan esikoistani ja tajuan kyllä, että äidit eivät halua lukittautua neljän seinän sisään vuosiksi, en itsekään aio. Mutta sitä en tajua, miten ihminen ei älyä poistua yleisötilaisuudesta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa äännellä tai riehua tavalla, joka estää ketään muuta paikallaolijaa nauttimasta kyseisestä tilaisuudesta tai kuulemasta esim. mitä puhuja sanoo tai muusikko soittaa? Turtuuko korva kaikki päivät huutoa kuunnellessa niin, että kuvittelee ettei se haittaa ketään muutakaan? Näitä idiootteja on niin paljon, että tällä palstalla on pakko olla joku, jonka toivoisin tähän kysymykseen vastaavan.
Jos mun pää pehmenee nyt odotusaikana niin, että alan kuvitella tuon olevan ihan ok käytöstä, mulle saa ihan reilusti tulla huomauttamaan. Kiitos moisten ääliöiden, nykyään lähtöoletuksena tuntuu olevan se, että jos joku tulee jonnekin pikkulapsen kanssa, luvassa on häiriötä jonka lopettamiseksi vanhempi ei tee elettäkään, joten silmienpyörittelyä on luvassa jo ennenkuin lapsi on inahtanutkaan. Jos vanhemmilla olisi vähän enemmän tilannetajua kuin nyt näyttää olevan, yleinen asenne lapsia kohtaan olisi varmasti paljon myönteisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:35"]
En olisi itse ikimaailmassa kehdannut jäädä katsomoon tuollaisessa tilanteessa, jos kerran muukin vaihtoehto oli seurata peliä.
[/quote]
No mä en olisi kehdannut jäädä katsomoon, vaikka muuta mahdollisuutta ei olisi ollutkaan...jos olisin lapsen saanut rauhoittumaan, sitten takaisin.
Minusta on myös järkevää että jos pieni lapsi viedään pois tilanteesta jossa hänen itkunsa kohtuuttomasti häiritsee muita.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan aikuinen ole niin tollo, että kuvittelee että tällaisesta pieni vauva "oppisi jotain" tai "tuntisi nahoissaan". Pieni lapsi ilmoittaa itkullaan voivansa huonosti tai jonkun asian olevan pielessä, pieni lapsi ei ikinä huuda ilkeyttään. Itkusta ei saa rangaista. Sillä tavalla lapsi korkeintaan oppii ettei hänen tarpeillaan ole väliä. Aikuisen tehtävä on vastata näihin tarpeisiin ja toki asiallisessa tilaisuudessa varmistettava ettei vauvan itkusta kohtuuttomasti häiriinnytä. Mutta sen oppiminen, miten eri tilanteissa käyttäydytään, kehittyy vasta kauan vauvaiän jälkeen, ja se on täysin ok. Lapsi oppii pikkuhiljaa olemalla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:55"]
Minusta on myös järkevää että jos pieni lapsi viedään pois tilanteesta jossa hänen itkunsa kohtuuttomasti häiritsee muita.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan aikuinen ole niin tollo, että kuvittelee että tällaisesta pieni vauva "oppisi jotain" tai "tuntisi nahoissaan". Pieni lapsi ilmoittaa itkullaan voivansa huonosti tai jonkun asian olevan pielessä, pieni lapsi ei ikinä huuda ilkeyttään. Itkusta ei saa rangaista. Sillä tavalla lapsi korkeintaan oppii ettei hänen tarpeillaan ole väliä. Aikuisen tehtävä on vastata näihin tarpeisiin ja toki asiallisessa tilaisuudessa varmistettava ettei vauvan itkusta kohtuuttomasti häiriinnytä. Mutta sen oppiminen, miten eri tilanteissa käyttäydytään, kehittyy vasta kauan vauvaiän jälkeen, ja se on täysin ok. Lapsi oppii pikkuhiljaa olemalla mukana.
[/quote]
Voiko yleensä kukaan ajatella noin? Eiköhän se äiti tai isäkin ole syyllistettyinä, kuten kuuluukin... vaan mistäpä tuon tietää...
Minun lapseni on kasvatettu ihan tavallisesti, silti nuorimmainen on kova itkemään. Ei siis ole kasvatuksesta kiinni vaan temperamentista. Usein meilläkin kiukkukohtaus tulee kesken junamatkan tai bussimatkan, pitäisikö minun nousta kulkuvälineestä pois? Häissä voisin mennä hetkeksi jäähdyttelemään lasta kauemmas, sekä muissa vastaavissa tilanteissa, mutta ei minusta aina ole järkevää mennä pois. Siitä tulee helposti tapa ja millaisen signaalin se lapselle antaa? "Minä huudan, äiti vie minut ulos". Varmaan kaikki antaisi aplodit siinä vaiheessa mutta milloin me sitten opetellaan sitä yleisötilaisuuksissa käyttäytymistä jos huudon kesken lähdetään aina pois? Tätä on vaikea ymmärtää, ellei ole toooodella itkuherkän lapsen äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:32"]
Joka helvetin kerta sama juttu: häissä, hautajaisissa, joulujuhlassa, teatterissa...Lista on loputon. Jäisivät kotiin kakaroidensa kanssa, jos eivät osaa poistua paikalta rääkymisen alkaessa.
[/quote]
Amen.
Kyseessä ei ollut vauva vaan leikki-ikäinen, erittäin kovaääninen sellainen, eikä ollut ensimmäistä kertaa paikalla.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 00:03"]
Minun lapseni on kasvatettu ihan tavallisesti, silti nuorimmainen on kova itkemään. Ei siis ole kasvatuksesta kiinni vaan temperamentista. Usein meilläkin kiukkukohtaus tulee kesken junamatkan tai bussimatkan, pitäisikö minun nousta kulkuvälineestä pois? Häissä voisin mennä hetkeksi jäähdyttelemään lasta kauemmas, sekä muissa vastaavissa tilanteissa, mutta ei minusta aina ole järkevää mennä pois. Siitä tulee helposti tapa ja millaisen signaalin se lapselle antaa? "Minä huudan, äiti vie minut ulos". Varmaan kaikki antaisi aplodit siinä vaiheessa mutta milloin me sitten opetellaan sitä yleisötilaisuuksissa käyttäytymistä jos huudon kesken lähdetään aina pois? Tätä on vaikea ymmärtää, ellei ole toooodella itkuherkän lapsen äiti :)
[/quote]
No kuule, jätä menemättä häihin ja hautajaisiin niin kauan, kuin tuo tilanne on päällä. Ehkä se mukula on esim. 10-vuotiaana jo vähemmän "itkuherkkä".
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:55"]
Minusta on myös järkevää että jos pieni lapsi viedään pois tilanteesta jossa hänen itkunsa kohtuuttomasti häiritsee muita.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan aikuinen ole niin tollo, että kuvittelee että tällaisesta pieni vauva "oppisi jotain" tai "tuntisi nahoissaan". Pieni lapsi ilmoittaa itkullaan voivansa huonosti tai jonkun asian olevan pielessä, pieni lapsi ei ikinä huuda ilkeyttään. Itkusta ei saa rangaista. Sillä tavalla lapsi korkeintaan oppii ettei hänen tarpeillaan ole väliä. Aikuisen tehtävä on vastata näihin tarpeisiin ja toki asiallisessa tilaisuudessa varmistettava ettei vauvan itkusta kohtuuttomasti häiriinnytä. Mutta sen oppiminen, miten eri tilanteissa käyttäydytään, kehittyy vasta kauan vauvaiän jälkeen, ja se on täysin ok. Lapsi oppii pikkuhiljaa olemalla mukana.
[/quote]
Oletin kyllä että kun ap puhuu kakarasta niin on kyseessä joku muu kuin alle 1v vauva.
No voi voi.