Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on aina ja joka paikassa rääkyvä kakara!
06.01.2014 |
Mikä kumma siinä on, että ette voi viedä sitä rääkyvää kakaraa pois ihmisten keskeltä, oli paikkana sitten kirkko tai koulun joulujuhla tai urheilutapahtuma pienessä urheilusalissa?
Viimeksi tänä viikonloppuna koko pienehkö urheilusali sai kärsiä, kun junnu-salibandyottelut pilasi äityli, joka ei voinut viedä kirkuvaa kakaraansa salin ulkopuolelle, vaan rehasi tätä ympäri katsomoa. En vain voi ymmärtää tällaista käytöstä, eikä voinut moni muukaan. Sen pennun olisi voinut helposti viedä rääkymään sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi häirinnyt muita, mutta eikunei, siinä piti seilata eestaas muiden edessä.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 00:03"]
Minun lapseni on kasvatettu ihan tavallisesti, silti nuorimmainen on kova itkemään. Ei siis ole kasvatuksesta kiinni vaan temperamentista. Usein meilläkin kiukkukohtaus tulee kesken junamatkan tai bussimatkan, pitäisikö minun nousta kulkuvälineestä pois? Häissä voisin mennä hetkeksi jäähdyttelemään lasta kauemmas, sekä muissa vastaavissa tilanteissa, mutta ei minusta aina ole järkevää mennä pois. Siitä tulee helposti tapa ja millaisen signaalin se lapselle antaa? "Minä huudan, äiti vie minut ulos". Varmaan kaikki antaisi aplodit siinä vaiheessa mutta milloin me sitten opetellaan sitä yleisötilaisuuksissa käyttäytymistä jos huudon kesken lähdetään aina pois? Tätä on vaikea ymmärtää, ellei ole toooodella itkuherkän lapsen äiti :)
[/quote]
millaisen signaalin annat nyt? Sinun lapsella oikeus laittaa muut kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset aloitukset ovat huonoja minulle. Olen niin arka viemään lastani minnekkään koska pelkään jonkin tilaisuuden häiriintyvän. Niinpä sitten kökötämme aina kotona. Olen kateellinen rennoille, muiden mielipiteistä viisveisaaville äideille, he pysyvät helpommin elämässä kiinni.
Nyt olen tajunnut, että minun vain täytyy yrittää mennä ihmistenilmoille vaikka tulisikin joku konflikti.
Olisit katsonut sitä lasta silmiin ja sanonut hitaasti mutta itsevarmasti; "Tuollainen käytös ei ole sallittua täällä, mene jäähylle siitä! Mars!!"
Olen asunut pitkään Jenkeissä, Ranskassa ja Ruotsissa ja siellä lapset eivät saa tuollaisia itkurääkykohtauksia julkisilla paikoilla. Ei tarvitse tulla kuin Suomeen ja päästä lentokentälle niin ensimmäiset suomalaiset lapset näköpiirissä rääkymässä.
Mikä suomalaisia lapsia oikein vaivaa?
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:21"]
Tällaiset aloitukset ovat huonoja minulle. Olen niin arka viemään lastani minnekkään koska pelkään jonkin tilaisuuden häiriintyvän. Niinpä sitten kökötämme aina kotona. Olen kateellinen rennoille, muiden mielipiteistä viisveisaaville äideille, he pysyvät helpommin elämässä kiinni.
Nyt olen tajunnut, että minun vain täytyy yrittää mennä ihmistenilmoille vaikka tulisikin joku konflikti.
[/quote]
No mutta eihän niitä konflikteja tule, jos huomioit muutkin!
Lasten kanssa liikkuessa täytyy joka tapauksessa varautua aina yllätyksiin. Eri paikkoihin pitää vaan mennä sillä asenteella, että ehkä koko tilaisuutta ei pystykään näkemään jos lapsi ei malta olla hiljaa aloillaan. Ihan yhtähyvin sieltä saattaa joutua joka tapauksessa lähtemään kesken pois, jos lapselle tulee vessahätä / vahinko / vaippa täytyy vaihtaa / jotain muuta. Sitten on tietysti lastentilaisuuksia ja muita, joissa voi harjoitella sitä paikallaan kuuntelua, mutta ei ole kuitenkaan niin tarkkaa jos se ei ihan vielä suju.
Sitä en itse ymmärrä, mitenniin muka lapsen kanssa eri tilanteissa olon harjoittelu ei onnistu, jos lähtee tilanteesta pois kun menee hulinaksi tai itkuksi. Päinvastoin siinähän lapsi juuri oppii, mikä ei ole sallittua! Tuskin se, että juhlasalin tai kirkon sijaan joutuu istumaan äidin kanssa hiljaa eteisessä rauhoittumassa, on lapselle mikään palkinto. Kun eikö noissa tilanteissa se tärkein oppi juuri ole, että täytyy istua hiljaa ja paikallaan. Jos jää tilanteeseen ja antaa lapsen itkeä tai riehua, niin siinähän nimenomaan se oppimisen paikka menetetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:55"]
Minusta on myös järkevää että jos pieni lapsi viedään pois tilanteesta jossa hänen itkunsa kohtuuttomasti häiritsee muita.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan aikuinen ole niin tollo, että kuvittelee että tällaisesta pieni vauva "oppisi jotain" tai "tuntisi nahoissaan". Pieni lapsi ilmoittaa itkullaan voivansa huonosti tai jonkun asian olevan pielessä, pieni lapsi ei ikinä huuda ilkeyttään. Itkusta ei saa rangaista. Sillä tavalla lapsi korkeintaan oppii ettei hänen tarpeillaan ole väliä. Aikuisen tehtävä on vastata näihin tarpeisiin ja toki asiallisessa tilaisuudessa varmistettava ettei vauvan itkusta kohtuuttomasti häiriinnytä. Mutta sen oppiminen, miten eri tilanteissa käyttäydytään, kehittyy vasta kauan vauvaiän jälkeen, ja se on täysin ok. Lapsi oppii pikkuhiljaa olemalla mukana.
[/quote]
Oletin kyllä että kun ap puhuu kakarasta niin on kyseessä joku muu kuin alle 1v vauva.
[/quote]
Minusta ap käytti niin asiatonta kieltä että siitä oli vaikea päätellä yhtään mitään. Kiljuva kakara, rääkyvä kakara, pentu... Minkälainen aikuinen käyttää tuollaista sanastoa lapsesta? Aikuinen joka vittuuntuu helposti ja jolla ei selvästi taida olla ihan kaikki kohdallaan kun yhden lapsen käytös saa noin tolaltaan.
Aina joku mainitsee mystiset ulkomaat, jossa lapset käyttäytyvät 24/7 hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:51"]
Aina joku mainitsee mystiset ulkomaat, jossa lapset käyttäytyvät 24/7 hyvin.
[/quote]
Johtunee siitä ettei siellä harrasteta vapaata kasvatusta eikä curlausta.
Ranskassa lapsille pidetään aika kovaa kuria. Siksi mölyäviä suomalaisia ja englantilaisia lapsia katsotaan siellä aika pahasti, olen kuullut monelta.
Kerran näin Pariisissa kun äitinsä ja isänsä seurassa ollut noin 3-4v. pikkutyttö päästi kadulla ensimmäisen itkuaaria-loituksen niin ei kestänyt kuin about 3 sekuntia ja isänsä läiskäs avokämmenellä pitkin tytön naamaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:58"]
Kerran näin Pariisissa kun äitinsä ja isänsä seurassa ollut noin 3-4v. pikkutyttö päästi kadulla ensimmäisen itkuaaria-loituksen niin ei kestänyt kuin about 3 sekuntia ja isänsä läiskäs avokämmenellä pitkin tytön naamaa!
[/quote]
Hiljenikö lapsi vai huusiko vielä kovempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 02:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:58"]
Kerran näin Pariisissa kun äitinsä ja isänsä seurassa ollut noin 3-4v. pikkutyttö päästi kadulla ensimmäisen itkuaaria-loituksen niin ei kestänyt kuin about 3 sekuntia ja isänsä läiskäs avokämmenellä pitkin tytön naamaa!
[/quote]
Oppiipahan olemaan rääpäleet, tietää kuka määrää marssitahdin ja kuka ei!
"Kakara, pentu, penska" olivat 60-luvulla eli lapsuudessani ihan normaaleja käytössä olevia sanoja. Silloin ei olisi tullut muuten kuuloonkaan, että kakaroiden olisi annettu vapaasti rääkyä, eikä katsottu edes tarpeelliseksi niitä raahata joka paikkaan, kuten nykyään tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua raivostuttaa eniten sellanen pumpulissa kasvatus, ettei voi sanoa pahasti meidän Petriina Äidinunelmalle, ettei vain tule paha mieli.
Meillä menee niin, että minun tai mieheni ei tarvitse kun kerran sanoa (karjaista) että nyt käyttäytykää, johan tottelevat! Ei se mitään rakettitiedettä ole jos peruskasvatus kunnossa.
Muiden kakarat, oma kullanuppu. Muiden huonot äidit ja minä itse hyvä äiti.
Meillä olisi kyllä äiti saanut raivarit, jos oltaisiin julkisella paikalla mölisty tai märisty. Kerran kun veli alkoi kaupan karkkihyllyllä kitistä, niin sen jälkeen ei ollut enää asiaa kauppaan ennen kun osasi pitää turpansa tukossa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 23:55"]
Minusta on myös järkevää että jos pieni lapsi viedään pois tilanteesta jossa hänen itkunsa kohtuuttomasti häiritsee muita.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan aikuinen ole niin tollo, että kuvittelee että tällaisesta pieni vauva "oppisi jotain" tai "tuntisi nahoissaan". Pieni lapsi ilmoittaa itkullaan voivansa huonosti tai jonkun asian olevan pielessä, pieni lapsi ei ikinä huuda ilkeyttään. Itkusta ei saa rangaista. Sillä tavalla lapsi korkeintaan oppii ettei hänen tarpeillaan ole väliä. Aikuisen tehtävä on vastata näihin tarpeisiin ja toki asiallisessa tilaisuudessa varmistettava ettei vauvan itkusta kohtuuttomasti häiriinnytä. Mutta sen oppiminen, miten eri tilanteissa käyttäydytään, kehittyy vasta kauan vauvaiän jälkeen, ja se on täysin ok. Lapsi oppii pikkuhiljaa olemalla mukana.
[/quote]
Oletin kyllä että kun ap puhuu kakarasta niin on kyseessä joku muu kuin alle 1v vauva.
[/quote]
Minusta ap käytti niin asiatonta kieltä että siitä oli vaikea päätellä yhtään mitään. Kiljuva kakara, rääkyvä kakara, pentu... Minkälainen aikuinen käyttää tuollaista sanastoa lapsesta? Aikuinen joka vittuuntuu helposti ja jolla ei selvästi taida olla ihan kaikki kohdallaan kun yhden lapsen käytös saa noin tolaltaan.
[/quote]
Ongelma on ihan kuule muu kuin yhden aikuisen vittuuntuminen yhteen lapseen. Vai mistä kertovat lapsettomat lomat/hotellit, jne lasten kiertäminen kaukaa. Siitä että useampi on huomannut että missä lapsia, siellä meteli.
En minä saanut huutaa lapsenakaan. Jos osaa liikkua ja puhua nii osaa olla muille haitoiksi ja silloin vanhemman tehtävä on olla tarkka että näin ei tapahdu koskaan ja edes toimia jollai lailla kun näin tapahtuu, ei hymyillä onnellisena kun oma kersa tulee huomatuksi.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:58"]
Kerran näin Pariisissa kun äitinsä ja isänsä seurassa ollut noin 3-4v. pikkutyttö päästi kadulla ensimmäisen itkuaaria-loituksen niin ei kestänyt kuin about 3 sekuntia ja isänsä läiskäs avokämmenellä pitkin tytön naamaa!
[/quote]
sama juttu venäjällä, siellä olen nähnyt miten kaksivuotiaan kaupassa itkevän lapsen suun eteen painetaan kova kämmen.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:29"]
Olen asunut pitkään Jenkeissä, Ranskassa ja Ruotsissa ja siellä lapset eivät saa tuollaisia itkurääkykohtauksia julkisilla paikoilla. Ei tarvitse tulla kuin Suomeen ja päästä lentokentälle niin ensimmäiset suomalaiset lapset näköpiirissä rääkymässä.
Mikä suomalaisia lapsia oikein vaivaa?
[/quote]
Vaivaa sosiaalisuuden, tunteiden ja temperamentin palvonta! Kun sitä ei meille sallittu lapsena niin jotkut ovat nyt laittaneet överiksi ja menneet toiseen äärilaitaan ja oikein ylpeilevät kun heidän kersa pitää älömölöä tauotta.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 00:03"]
Minun lapseni on kasvatettu ihan tavallisesti, silti nuorimmainen on kova itkemään. Ei siis ole kasvatuksesta kiinni vaan temperamentista. Usein meilläkin kiukkukohtaus tulee kesken junamatkan tai bussimatkan, pitäisikö minun nousta kulkuvälineestä pois? Häissä voisin mennä hetkeksi jäähdyttelemään lasta kauemmas, sekä muissa vastaavissa tilanteissa, mutta ei minusta aina ole järkevää mennä pois. Siitä tulee helposti tapa ja millaisen signaalin se lapselle antaa? "Minä huudan, äiti vie minut ulos". Varmaan kaikki antaisi aplodit siinä vaiheessa mutta milloin me sitten opetellaan sitä yleisötilaisuuksissa käyttäytymistä jos huudon kesken lähdetään aina pois? Tätä on vaikea ymmärtää, ellei ole toooodella itkuherkän lapsen äiti :)
[/quote]
Jos on yli 1v, voit sanoa hänelle suomen kielellä, sinulla ei ole pienintäkään oikeutta häiritä täällä muita, jos tunnet jotain niin mene tuntemaan se omaan rauhaasi.