Onko yksivuotias liian pieni tarhaan?

No on minusta. On kyllä pieni perhepäivähoitajallekin.

Kyllä on,

Ehdottomasti on liian nuori.

Periaatteessa on. Riippuu kuitenkin tarhasta, ja hiukan lapsestakin. On kuitenkin tilanteita, jolloin on ihan ok laittaa niin pieni tarhaan. Tavallaanhan kukaan ei ole valmis siihen, vaan siinne sopeudutaan.

Ei ole liian nuori. Pärjää kyllä kunhan ei ole mitkään 10 tunnin päivät. Samoin pärjäisi pph:n hoidossa :)

Minun 1v on liian pieni päiväkotiin. Hänen vuorakausirytmi ei ole joka päivä samanlainen johtuen yöstä. Joinakin öinä nukkuu huonosti se aamulla saattaa nukkua 9 asti. Jos joutuisin herättämään vaikka 7 että ehdimme tarhan niin olisi tosi väsynyt. Joskus hän nukkuu 2 päiväunet ja haluan suoda ne hänelle. Nälkäkään ei aina ole minuutilleen ennalta määrätyssä ajassa. Meillä on kyllä joka päivä rytmi jota noudatamme mutta se ei olle kelloon sidottu vaan lapsen tarpeeseen. Päiväkoti ei voi huomioida yksilöllisesti jokaista lasta ja siksi olen lapseni kanssa kotona.

Kyllä on. Alle kolme vuotiaat lapset kuuluvat kotihoitoon.

Meidän lapset on aloittaneet tarhassa 2 v 8 kk, 1 v 2 kk, 1 v 11 kk ja 11 kk ikäisinä. Kaikilla on sujunut hyvin.

En raaskisi viedä niin pientä. 

En raaskisi viedä niin pientä. 

1-vuotias käsittää aika ison lauman eri kehitysvaiheessa olevia lapsia. Omani ovat aloittaneet päiväkodin 1v7kk, 1v10kk ja 1v 9 kk ja siinä mielessä oli hyvä ikä, että päiväkoti olli jo etukäteen innolla odotettu uutuus, kaverit ja lelut kiinnostivat ja jo heti ekasta tutustumispäivästä lähtien sinne olisi haluttu jäädä. Pienin jopa tokaisi, että äiti voi lähteä, kun kolmantena tutustumispäivänä arvoin hoitajan kanssa, voiko jäädä hetkeksi sinne vai ei.

Samaan aikaan lasteni kanssa on aloittanut myös pienempiä, kaksi reilusti alle 1-vuotiasta (10 kk kieppeillä) ja kolme 1v3 kk:n kieppeillä olevia, ja osa sopeutunut hyvin ja osa vähän takkuisemmin. Hoitajien mukaan alle 2-vuotiaat sopeutuvat parhaiten, ovat vielä joustavia eikä kodin rutiinit yleensä eroa niin suuresti päiväkodin rutiineista.

Itse olen pitänyt tärkeänä näitä asioita ennen kuin lapsi on voinut aloittaa päivähoidon:

- hän kävelee

- hän osaa ilmaista itseään (vanhin ei puhunut kuin sanoja mutta kykeni ilmaisemaan itseään loistavasti niiden avulla ja tuli aina ymmärretyksi) ja kykenee kommunikoimaan ymmärrettävästi

- hänellä on samankaltainen rytmi päiväkodin kanssa eli yhdet päiväunet, ei imetystä tai vaan iltaisin/aamuisin

- hän on tottunut pottaan

- syö itse

- pitää ihmisistä ja muista lapsista ja ottaa heihin kontaktia

Päiväkoti on nykyään aika joustava ja molemmat 10 kk:n ikäiset nukkuivat omissa vaunuissaan pidempiä päiväunia, mutta koska eivät menneet samassa rytmissä kuin muut, vaikuttivat aina vähän syrjään lykätyiltä muiden leikkiessä ja touhutessa. Molempien ulkoilut olivat lähinnä vaunuissa tai rattaissa lykkäämistä, toinen 10 kk:n ikäinen pönötti talvivaatteissa niin, että ei kyennyt edes istumaan, joten hänet oli lykätty lumikinosta vasten makoilemaan. Ihan tyytyväisenä hän siinä oli mutta jotenkin säälitti koko kuvio.

Toisaalta myös harmitti, kun nuorimmaiseni laitettiin monesti rattaisiin ulkoilun aikana ja siinä sitten istua pönötti ja katsoi muiden leikkejä, vaikka oli tottunut sisaruksiin ja pitkiin ulkoiluihin ja aina pysyi joukossa mukana. Toinen samanikäinen istui toki vieressä ja olivathan ainakin tallessa siinä, mutta parin tällaisen ulkoilun jälkeen myös hoitajat tajusivat, että lapseni pärjää pihalla ihan siinä missä muutkin ja tarvitsee myös liikkumista. Hoitajapulasta ei tuossa oikein voinut olla kyse,  kun nuorimmainen ulkoili omahoitajan kanssa oman pienryhmänsä kanssa (yksi 3-vuotias, kaksi pari kuukautta alle 2-vuotiasta ja yksi 10 kk:n ikäinen, joka siis nukkui niissä vaunuissa).

Vaikka olen tyytyväinen lasteni päiväkotiin ja tyytyväinen päiväkodin aloitukseen ja siihen, että lapseni ovat aina pitäneet päiväkodista, niin tottahan toki olisin mmielelläni viettänyt vielä puoli vuotta jokaisen lapseni kanssa. Jos ei ole mitään todellista tarvetta laittaa lasta päiväkotiin alle 2-vuotiaana, niin en laittaisi. En usko, että lapsi olisi välttämättä sen kypsempi ja valmiimpi ymmärtämään hoidon tarkoitusta 3-vuotiaana, mutta onhan tuo pikkulapsiaika vaivattomampaa kuin työn ja hoidon yhdistäminen ja kiireiset illat. Hoitoa en ole harmitellut, mutta iltaisin on pitänyt käydä kaupassa, tehdä ruokaa, hoitaa pyykkiä, ulkoilla, ja sitten onkin jo iltatoimet ja kaikki tapahtuu niin kiireellä. Meillä on ollut vielä iltaisin keskimäärin enemmän aikaa, kun olen hakenut lapset klo 15 mennessä ja mies taas vastaavasti on vienyt lapset monena aamuna vasta klo 10:een. Kuopuksen kanssa tein vielä ekan puoli vuotta neljä viikkoista työpäivää.

Isoin shokki ja raskain osuus on silti se ilta kaikkine touhuineen. Vaikka askarreltiin, ulkoiltiin ja kyläiltiin, niin työpäivän jälkeen itsekin on todella väsynyt ja kaikkensa antanut, samoin lapseet, joten ei se ole samanlaista kuin kotonaolo yleensä. Monet illat menivät sohvalla köllöttelyyn ja siitä jää sellainen riittämätön fiilis. 

Oon itse ollut töissä päiväkodeissa ja ryhmiksissä, ja pääsääntöisesti 1-vuotiaat kyllä jäävät muiden varjoon eivätkä saa sellaista hoitoa, jota tarvitsisivat. Monet itkevät tosi paljon, eikä isolla osalla hoitajista ole pelisilmää itkevien taaperoiden kanssa toimimiseen. Jatkuva itku herättää monessa hoitajassa närää, ja lapselle sitten kiukkuillaan.

Meillä vanhin aloitti pk:ssa viikkoa vaille 1-vuotiaana. Oli seimiryhmässä, jossa 8 lasta ja 2 hoitajaa. Ryhmän vanhin oli 1v 4kk, nuorin 11k. Vuoden aikana lapsia siirrettiin vanhimmasta päästä seuraavaan ryhmään ja uusia tuli tilalle. Välillä nuorin oli 9kk.

Onhan se. Ihmettelen jos joku on toista mieltä. Kyllä jokainen noin pieni lapsi ansaitsee yksilöllisen hoidon kotona. Ei ole työtä mikä menisi sen edelle. En olisi koskaan pystynyt siihen, omiani en vienyt ollenkaan vieraiden hoitoon.

Toki voi sopeutua, mutta minulla ainakin itkisi sydän verta, jos päiväkodin tädit todistaisivat ensimmäiset askeleet, sanat jne. jne. Kehitys on kuitenkin aika nopeaa tuossa vaiheessa.

Mutta toki jos vaihtoehtoja ei ole, niin minkäs sille mahtaa.

On mielestäni liian pieni, mutta kyllä lapsi siihenkin tottuu kun on pakko.

Meillä ei ainakaan onnistuisi. Maitoallergia todettiin vasta 10kk iässä, nyt on vilja-allergia epäily ja kaikki muutkin ruoka-aineet tarkassa syynissä. Yöt on edelleen tosi vaihtelevia ja välillä aamulla nukutaan sen takia pitkään. Olisi ihan lapsen rääkkäämistä laittaa hoitoon tässä tilanteessa ja varsinkin kun olen kuullut niin paljon juttuja siitä, kuinka huonosti allergialasten ruokavaliotakin päiväkodeissa noudatetaan.

Mutta kyllä ihan normi 1-vuotiaskin on mielestäni liian pieni. 1,5 vuotias on jo paljon sopivamman ikäinen.

Meillä aloitti hoidossa 1v 1kk ja ei ole ollut ongelmia. Tarha kyllä muokkaa lapsen rytmin, menee aikaisin nukkumaan ja herää aiemmin. Ryhmässä on 10kpl 1-2v lapsia ja kolme lastentarhanopettajaa.

Mielenkiintoista että Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu syyllistää perheen siitä, että vie lapsen hoitoon eikä päättäjiä siitä että lastenhoitoon ei saada lisää resursseja ja laatua. Euroopassa ja USA:ssa lapset viedään poikkeuksetta nuorempina hoitoon kuin meillä eikä tällaista syyllistämismentaliteettia ole. Vaikka meillä lapset hoidetaan pisimpään kotona, on meillä Euroopan pahoinvoivimmat nuoret eikä tämä kotihoitoon satsaus näy missään nuorten henkistä kehitystä mittaavissa tilastoissa. Kaikissa tutkimuksissa on todettu, ette lapsen hoitoonviemisikä ei korreloi elämässä menestymisen kanssa lainkaan. Perheen sosioekonominen tausta sen sijaan korreloi.

Meillä on 10-kuisiakin, liian pieniä, vaatii yhden aikuisen huomion melkein täysin.

Kun osaa kävellä, lusikka pysyy kädessä, silloin aikaisintaan.

Eli ei alle vuoden ikäisiä, kiitos

Meillä on aloittu kun pakko on, nuorin jo 10 kk iässä. Kaikki ovat sopeutuneet. Kuopus joka nyt on 3v itki nyt aamulla, kun ei ole päiväkotipäivä (kaverit) ja hän oli 13 kk kun aloitti tarhassa.