Mistä identiteettisi rakentuu?
Mua rupesi mietityttämään, kun selvisi, että yksi henkilö joka vahvasti antaa akateemisen kuvan itsestään ja korostaa opiskelevansa maisteriksi, onkin tehnyt vain 3 perusopintokokonaisuutta. On identiteetiltään vaikka mitä, vaikka oikeat näytöt puuttuvat. Osa-aikainen työ on olevinaan asiantuntijatehtävä.
Minulla on kandidaatin tutkinto ja maisteri loppusuoralla, mutta pidän sitä vain vähäisenä yrittelynä. Teen osa-aikatyökseni samaa kuin kaverini, mutta en huutele asiaa koska se on vain osa-aikaista.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:13"]
- ammatistani
- koulutuksestani
- materiasta
- asemastani yhteiskunnassa
- tyylistä, pukeutumisesta, tyylitajusta tms. sisustuksesta pinnalisesta
[/quote]
Jännä juttu. Minun identiteettini kannalta nämä asiat ovat taas hyvin oleellisia, ja sinun mainitsemistasi jutuista esimerkiksi perhetausta, älykkyys, sukulaissuhteet ja "henkinen kehitys" ovat täysin yhdentekeviä. En nyt käyttäisi sanaa pinnallinen, mutta latteina noita pidän.
[/quote]Olemme siis erilaisia ja identiteettimme koostuu eri tavoin. Katson elämää eri näkövinkkelistä kuin sinä ja arvostan eri asioita kuin sinä. Mahdumme molemmat kuitenkin samaan maailmaan - lattea minä ja pinnallinen sinä. Eikö?
En pidä estetiikkaa millään tavalla pinnallisena. Se on eräs niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisiä. Kirjallisuus, musiikki, sisustus, muotoilu, vaatetussuunnittelu... kaikki ovat merkityksellistä kulttuuria. -11
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:09"]
En pidä estetiikkaa millään tavalla pinnallisena. Se on eräs niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisiä. Kirjallisuus, musiikki, sisustus, muotoilu, vaatetussuunnittelu... kaikki ovat merkityksellistä kulttuuria. -11
[/quote]
En ole aiemmin osallistunut tähän keskusteluun. Mutta juuri noita pidän itse pinnallisena.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:09"]
En pidä estetiikkaa millään tavalla pinnallisena. Se on eräs niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisiä. Kirjallisuus, musiikki, sisustus, muotoilu, vaatetussuunnittelu... kaikki ovat merkityksellistä kulttuuria. -11
[/quote]Toki merkityksellisiä minullekin. Mutta en määrittele itseäni musiikkimakuni kautta tai sen millaisista esineistä pidän, millaisia vaatteita käytän, millaisia elokuvia katson tai minkälaista kirjallisuutta luen. Kärjistettynä en rakenna identiteettiäni tyylitajuni varaan, enää. Nuorempana näin tein ja saatoin tuntea yhteenkuuluvuutta kaltaisteni kanssa. Se millaisena itseni näen nyt riippuu hyvin pitkälti siitä miten kohtelen itseäni ja muita elollisia. Älyäni haluan käyttää hyvään, tämä olkoon sitten latteaa mutta minulle merkityksellisempää kuin mikään muu. Rakennan henkistä minuuttani pala palalta. Kulttuurista saan kyllä voimavaroja tähän. Identiteettini on kuitenkin yhtä kuin henkinen minuuteni, ei se mitä minulla on päällä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:27"]
Mutta juuri noita pidän itse pinnallisena.
[/quote]En voi ottaa vakavasti ketään, joka pitää kulttuuria pinnallisena. -11
Tunnen ihmisen, joka lukee valtavasti koskettavaa kirjallisuutta, tarinoita ihmiskohtaloista elämänpyörteissä, hyvistä teoista. Pohtii identiteettiään, ihmisyyttä, elämää analyyttisesti ja taiten sanojaan asetellen, runollisesti.
Tekojensa tasolla tämä ihminen on epäempaattinen, tyly, tuomitseva, toisia vähättelevä, itsekeskeinen ja hyväksikäyttävä, ontto.
Identiteettini koostuu identiteetin rakennuspalikoista.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:58"]
Tunnen ihmisen, joka lukee valtavasti koskettavaa kirjallisuutta, tarinoita ihmiskohtaloista elämänpyörteissä, hyvistä teoista. Pohtii identiteettiään, ihmisyyttä, elämää analyyttisesti ja taiten sanojaan asetellen, runollisesti.
Tekojensa tasolla tämä ihminen on epäempaattinen, tyly, tuomitseva, toisia vähättelevä, itsekeskeinen ja hyväksikäyttävä, ontto.
[/quote]Ehkä hän joutuu olemaan sellainen suojatakseen herkkää sieluaan?
Joskus huvittaa ihmiset, jotka tekevät akateemisuudesta niin suuren numeron. Esimerkiksi Eeva Ahtisaari maisterin tutkinnollaan korosti akateemisuuttaan ja "tiedenainen"-identiteettiään vähän liian monessa haastattelussa. Useimmat tohtoritkaan eivät julista akateemisuuttaan noin alleviivaavasti.
Identiteettini koostuu paljon vaivoistani joista kärsin vaikka olen vasta 22v.
Miellän täysin osaksi identiteettiäni mm. epävakuteni (persoonallisuushäiriö, musta pelkkää persoonallisuutta), keliakiani, likinäkösyyteni ja huonokuulosuuteni.
Lisäksi identiteettiäni rakentaa mm. sisustusintoiluni, eläinrakkauteni (useita eläimiä kotona), ulkoinen tyylini... Osa identiteettiäni on varmaan myös se että tulen hyväosaisesta ja -palkkaisesta perheestä mutten itse ole ainakaan vielä kyennyt samalle "tasolle" kuin vanhemmat, koen olevani suvun mustalammas. Toisaalta olen yrittelijäs ja vaikean masennuksen selättämisen ja kesken jääneiden koulujen koin identiteetilleni liian musertavana mustalampaisuutena joten olen sittemmin hankkinut itselleni ammatin, hyvät yo-paperit ja harkinnassa insinööriksi haku.
Toisaalta ristiriitaa tuottaa myös se että olen kiinnostunut kädentaidoista ja vastaavista joten halu seurata sydäntään ja piiloutua mummon mökkiin perustamaan leipurin uraa sivutyönä pöytälaatikkokirjailijan ja neulojan "ura"...
Okei eli lyhyesti sanottuna identiteettini taitaa koostua suuresta epävarmuudesta ja haaveilusta sekä vaivoistani. Nyt tuli tyhmä olo. En tiiä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:58"]
Tunnen ihmisen, joka lukee valtavasti koskettavaa kirjallisuutta, tarinoita ihmiskohtaloista elämänpyörteissä, hyvistä teoista. Pohtii identiteettiään, ihmisyyttä, elämää analyyttisesti ja taiten sanojaan asetellen, runollisesti.
Tekojensa tasolla tämä ihminen on epäempaattinen, tyly, tuomitseva, toisia vähättelevä, itsekeskeinen ja hyväksikäyttävä, ontto.
[/quote]Ehkä hän joutuu olemaan sellainen suojatakseen herkkää sieluaan?
[/quote]Kohtelee muita sieluja huonosti ja epäystävällisesti suojellakseen omaa herkkää sieluaan?
Kiva keskustelu aiheesta, jota olen itsekin miettinyt paljon.
Omalla kohdallani olen huomannut, että minulla on muutama erilainen "minä", jotka kaikki kuitenkin ovat ihan yhtä tosia ja ehdottomasti minulle tarpeellisia. Olen yhtäältä kunnianhimoisesti lastensa kasvuun, hyvinvointiin, kehitykseen ja etenkin omaan äitiyteensä suhtautuva kotiäiti, mutta ihan yhtä tosi on se osa minusta, joka vapaaehtoistyössä toteuttaa koulutuksensa tuomaa ammattiosaamista. Ja harrastuskuvioissa olen se, joka vain ilmaantuu paikalle tekemään osansa, ei ota vapaaehtoisesti mitään ylimääräistä vastuuta eikä puhu perheellisten ihmisten juttuja. Nuo ympäristöt ovat erilaisia, niissä minulle asetetaan erilaisia odotuksia ja niissä myös itse odotan itseltäni erilaista vastuunkantoa ja osallistumista.
Tässä identiteetin metsästämisessä, tai itsensä hyväksymisessä erittäin hyvää tekee välillä muuttaa paikkakunnalta toiselle, etenkin yksin. Ympäristömme vaikuttaa meihin ja siihen, mitä itseltämme odotamme. Ympäristön vaihdos antaa mahdollisuuden nähdä itsensä uudella tavalla ja laajentaa käsitystään itsestään, tutustua itseensä paremmin.
Ja alkuperäiseen kysymykseen, mistä identiteettini rakentuu, niin en minä tiedä. Iän karttuessa olen vain alkanut pääsemään parempaan käsitykseen siitä, kuka olen ja mitä haluan tehdä, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja ehkäpä siinä se ydin juuri onkin. Hyväksyn itseni aikalailla sellaisena kuin olen, tiedän heikkouteni mutta osaan olla itselleni armollinen. Ei identiteettini ole siis mistään rakentunut, minä vai olen, kuka olen.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:27"]
Mutta juuri noita pidän itse pinnallisena.
[/quote]En voi ottaa vakavasti ketään, joka pitää kulttuuria pinnallisena. -11
[/quote]
Enkä minä sellaista, jonka identiteetti rakentuu pukeutumistyylin tai materian varaan, edes osittain.
Identiteetti on egon luoma harha.
En mä tiedä mistä mun identiteettini koostuu. Eniten kai vaikuttaa se, keiden lapsi olen ja missä olen lapsuuteni asunut. Millainen suku minulla on ja millaisia asioita itse arvostan.
Kokemuksista, vuorovaikutuksesta ympäröivän todellisuuden kanssa, narratiivisesti ja ei narratiivisesti. Eli jos ympäröivä todellisuus on harhaa, niin sitä myöten identiteettikin.
Identiteettini rakentuu lähinnä sisäiselle kokemukselleni olemassaolostani, elossa olemisestani. Minä koen olevani vain se, joka olen, se joka aistii tässä oman läsnäolonsa ja on. Kaikki muu on kuin vaatteita, joita voi vaihdella ja jotka eivät ole ydinidentiteettiäni. Minä olisin minä ihan eri ammatissa, ihan eri näköisenä, ihan eri tyylisenä, eri perhetilanteessa jne.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 23:13"]
- ammatistani
- koulutuksestani
- materiasta
- asemastani yhteiskunnassa
- tyylistä, pukeutumisesta, tyylitajusta tms. sisustuksesta pinnalisesta
[/quote]
Jännä juttu. Minun identiteettini kannalta nämä asiat ovat taas hyvin oleellisia, ja sinun mainitsemistasi jutuista esimerkiksi perhetausta, älykkyys, sukulaissuhteet ja "henkinen kehitys" ovat täysin yhdentekeviä. En nyt käyttäisi sanaa pinnallinen, mutta latteina noita pidän.