Sain miesystävältä lahjaksi...
...kaksi suklaalevyä!
Joo, ajatus on tärkein. Mutta mitä ajatusta tuossa oli? Ei edes mun lemppareita, nämä mies todellakin tietää. Ilmeisesti mies ei aikonut ostaa mulle mitään, ollaan joulu erillään ja tavataan vasta 27.päivä seuraavan kerran. Kysyin eilen, että voinko vielä tänään piipahtaa oven suussa ennen kuin hän lähtee joulunviettoon kotiseudulleen ja mies kai tajusi, että lahjaa tulen tuomaan. Olen sanaton. Yhdessä sentään jo vuoden verran!
Kommentit (51)
Ap, kasva isoksi, kasva 30-vuotiaaksi. Miten ihmeessä ihmisten elämät voi pyöriä noin materian ympärillä? Eikö tärkeämpiäkin asioita ole aikuisille ihmisille?
Mä sain dvd:n, jossa miehen suosikkipiirretty... wtf?
Ethän vaan ole Oulusta kotoisin ja sankarisi lähdössä itä-suomeen joulua viettämään? :D Jos mies sattuu vielä olemaan lehtineekeri niin sanon sulle vaan yhden sanan: juokse!
Ethän vaan ole Oulusta kotoisin ja sankarisi lähdössä itä-suomeen joulua viettämään? :D Jos mies sattuu vielä olemaan lehtineekeri niin sanon sulle vaan yhden sanan: juokse!
Ethän vaan ole Oulusta kotoisin ja sankarisi lähdössä itä-suomeen joulua viettämään? :D Jos mies sattuu vielä olemaan lehtineekeri niin sanon sulle vaan yhden sanan: juokse!
Ai hitsi, te ostelette hajuvesiä ja kelloja miehille, jotka ei osta teille mitään :).
Onneksi av-mammoilla on hyvät palkat, niin ei tunnu rahanmeno missään.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 02:55"]Ai hitsi, te ostelette hajuvesiä ja kelloja miehille, jotka ei osta teille mitään :).
Onneksi av-mammoilla on hyvät palkat, niin ei tunnu rahanmeno missään.
[/quote]
mä olen ihan vaan opiskelija, ja rahatilanne sen mukainen. Hajuvesi oli abt 40€ posteineen (piti ulkomailta tilata) ja kello 150€. Sen kellon olisin tosiaan ostanut muutenkin, mutta päätin sitten yhdistää jouluun. Kyllä näin köyhällä ipiskelijallakin on varaa tuon verran rahaa laittaa pari kertaa vuodessa. Se ostaako mies mulle mitään, ei tietääkseni vaikuta mun rahatilanteeseen. Mä en juuri shoppaile itselleni mitään ikinä, mutta nautin siitä että voin aina joskus ilahduttaa miestä.
Mies ei osta lahjoja, mutta kirjoittaa mulle esimerkiksi ihania lappuja ja kirjeitä pöydälle töihin lähtiessään, tekee mun lempi ruokaa kun tietää että olen väsynyt, vaihtaa puhtaat lakanat kun tietää että rakastan sitä tunnetta, joka päivä soittaa ja lähettää viestejä töistä kuinka on ikävä. Ja me ollaan asuttu yhdessä yli kaksi vuotta.
t. Se jonka mies antoi Snickers-patukan
Miksi kaksi suklaalevyä ei riitä lahjoiksi? oletko varma ettei mies ostanut samanlaista lahjaa muillekin? jos hänellä on tapana antaa vain suklaalevyjä joka joulu eikä keksi muuta? tai jos hän osti muille paremmat lahjat niin ei ehkä jaksa välittää tai ajatteli säästää juuri sinun kohdallasi.
Terveisin nainen joka ei ole koskaan saanut yhtäkään lahjaa saidoilta miehiltä, eikä edes odota mitään lahjoja keneltäkään.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 20:18"]Tai hän ottaa niin kovasti paineita sopivan lahjan löytämisestä, ettei keksi mitään?
[/quote]
En mä usko tähän. Hän ei stressaa oikein mistään ikinä.
Ap
[/quote]
Todella huolestuttava merkki parisuhteenne tilasta, jos mies kuitenkin ostaa ajatuksella hankittuja lahjoja kaikille muille!
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 22:35"]
Mä sain neljän kuukauden seurustelun jälkeen joululahjaksi kalliin korun. Nykyään ollaan naimisissa. Suklaalevyistä olisin kyllä pahoittanut mieleni. Vaikka eihän sillä lahjan arvolla niin väliä ole, mutta olen kyllä otettu että mies jopa siskoltansa oli kysellyt neuvoja korun ostoon... :) Aika suloista. Ihanan osasi ostaa :)
[/quote]
Niinpä.
Ja minä muistan kuinka sain mieheltäni alkuaikoina lahjan suunnilleen joka kerta kun tavattiin. Lempimusiikkiani levyinä, koruja, kukkia, kirjoja. Ja kaikkein ihanimpana lukuisia rakkausrunoja, joita vaalin nyt 25 yhteisen vuoden jälkeen suurimpina aarteinani.
Kyllä suhteen alkuaikoihin kuuluvat lahjat. Jollei saa edes joulu- ja syntymäpäivälahjaa, niin kyllä se on merkki olemattomista tunteista.
Ei kannata haaskata elämää moisessa suhteessa. Parempaakin on olemassa.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 04:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 22:35"]
Mä sain neljän kuukauden seurustelun jälkeen joululahjaksi kalliin korun. Nykyään ollaan naimisissa. Suklaalevyistä olisin kyllä pahoittanut mieleni. Vaikka eihän sillä lahjan arvolla niin väliä ole, mutta olen kyllä otettu että mies jopa siskoltansa oli kysellyt neuvoja korun ostoon... :) Aika suloista. Ihanan osasi ostaa :)
[/quote]
Niinpä.
Ja minä muistan kuinka sain mieheltäni alkuaikoina lahjan suunnilleen joka kerta kun tavattiin. Lempimusiikkiani levyinä, koruja, kukkia, kirjoja. Ja kaikkein ihanimpana lukuisia rakkausrunoja, joita vaalin nyt 25 yhteisen vuoden jälkeen suurimpina aarteinani.
Kyllä suhteen alkuaikoihin kuuluvat lahjat. Jollei saa edes joulu- ja syntymäpäivälahjaa, niin kyllä se on merkki olemattomista tunteista.
Ei kannata haaskata elämää moisessa suhteessa. Parempaakin on olemassa.
[/quote]
Meillä ei ole koskaan vaihdettu lahjoja. Mies ei ole koskaan yllättänyt vaikkapa kukilla tai minä miestä jollain hänelle mieleisellä.
Hyvin tässä on silti porskuteltu jo pian 11 vuotta ja rakkautta piisaa edelleen =)
Olette 30+ ja vuoden verran olleet yhdessä ja silti vietätte joulun erikseen?
Läheisillleen (?) ostaa lahjoja ja sinä saat suklaata, josta et pidä.
Kierrätti ehkä työpaikalla saamansa joulusuklaat, niin minäkin teen, jos joku yllättäen tuo joulumuistamisen, enkä ole varautunut.
Oho. :/
Mutta mekään ei osteta toisillemme ollenkaan lahjoja, mutta se on yhteinen päätös. Ollaan ei-materialisteja ja arvostetaan enemmän palveluja ja yhteistä aikaa.
Ymmärrän kuitenkin pettymyksesi. Olisin varmasti itsekin ensimmäisenä seurustelujoulunamme ollut, jos ei oltaisiin sovittu asiasta. Oliko miesystäväsi nolona antaessaan lahjan? Mitä itse annoit miehelle?
Mitä sinä ostit hänelle?
Ostin vuosia sitten eksälle hyvän tuoksun. Hän antoi minulle alelaarin lahjakirjan...
Noloa saituutta.
Minä ostin (laadukkaat) boxerit *2 ja erikoissuklaarasian, en mitään tusinatavaraa. Ei siis mikään mahtipontinen lahja, mutta mietitty ja rakkaudella valittu. On vähän kökkö olo. Ei siis sovittu etukäteen mitään lahjoista, mutta kai sitä itse vaan oletti, että rakasta toki muistaa. Eikä mies edes ollut mitenkään nolo! Ei siis avattu paketteja yhdessä, vaihdettiin vain.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 18:41"]
Mitä sinä ostit hänelle?
Ostin vuosia sitten eksälle hyvän tuoksun. Hän antoi minulle alelaarin lahjakirjan...
Noloa saituutta.
[/quote]Jos olisin exäsi, olisin luultavasti kironnut, että nainen osti minulle jonkun tuoksun, joka jää kaapin perälle pyörimään, kunnes vuosien kuluttua heitän pois... vaikka itse annoin hyvän kirjan.
Eipä jäänyt pyörimään. Hän piti tuoksusta ja osti tuotetta siitä lähtien.
Kirja ei todellakaan ollut hyvä. Hän osti sen, koska kirja oli alennettu.
t. Nelivuotiaasta lukenut, mutta ei mikään naurettava saitailija
Ei ne miehet oikein välitä lahjoista. Luulee kai, että sinäkään et välitä. Oletteko jotain kenties 19v?
No tuliko jokin lahja vielä, vai oliko suklaalevy kaikki mitä ap:lle herui?
Mun eks avomies antoi ennen yhteenmuuttamista itse polttaman CD-levyn mulle. En tykännyt musiikista, oli himin levy, mies tiesi että tykkään indiestä (ja jaksoi aina nauraa sille kun ilmeisesti oli väärä musiikkimaku). Lisäksi mulla ei ollut CD-soitinta. Mut hei, ajatushan on tärkein...