Vanhat isovanhemmat syntyvälle lapselle ja anopin asenne?

Ei ole sinun vikasi. Minun äitini voivotteli olevansa vanha jo nelikymppisenä. Nyt hän on 85, täysin terve ja teräkunnossa, ja sama voivottelu sen kun jatkuu.

Nyt ei oikein paljastunut, että mikä on sen ongelma tässä. Onko se ihmiset, jotka voivottelevat omaa kuolemaa. Sellaiset nimittäin ovat rasittavia muiden mielestä. Toiset tekevät kuolemaa vuosia ja vuosikymmeniä niin, että sukulaiset ovat jo ihan kurkkuaan myöten täynnä heidän voivotteluita.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 13:20"]

Nyt ei oikein paljastunut, että mikä on sen ongelma tässä. Onko se ihmiset, jotka voivottelevat omaa kuolemaa. Sellaiset nimittäin ovat rasittavia muiden mielestä. Toiset tekevät kuolemaa vuosia ja vuosikymmeniä niin, että sukulaiset ovat jo ihan kurkkuaan myöten täynnä heidän voivotteluita.

[/quote]

Tarkoitin sitä, että aina kun puhutaan lapsenlapsiin liittyvistä asioista niin silloin alkaa tuo voivottelu, kun hän vasta nyt saa sen lapsenlapsensa. Kun hän voivottelee sitä minulle, niin tuntuu kuin se olisi minun vikani että hän on tuon ikäinen tullessaan mummoksi.

ap.

Ovat itse aika vanhoja, heidän olisi kannattanut tehdä lapset ajoissa.

Tuskin anoppi nyt kuitenkaan tuossa määrin sua syyttää kuin annat ymmärtää.

Mä olen vasta alle 40 v. ja jo nyt tavallaan odotan lapsenlapsia, vaikka en todellakaan haluaisi lasteni vielä lisääntyvän. Voin siis hyvin kuvitella, että on ollut vaikeaa kun noinkaan vanhana ei ole lapsenlapsia.

Meilläpäin leuhkitaan isovanhemmaksi tulosta ja muka leikillään kysellään niiltä jotka eivät ole samassa asemassa, että mitäs vikaa teillä on kun lapsenlapsia ei ole. Mun mielestä aivan kamalaa ja törkeää, varsinkin niitä kohtaan joiden lapset haluaisivat antaa niitä lapsenlapsia, mutta eivät pysty.

Asetu siis myös anoppisi asemaan, äläkä tuomitse niin helposti.

Ei tässä nyt oikein mitään järkevää kysymystä ollut mielestäni. Isovanhemmat ovat mukana lapsen elämässä sen aikaa kun elävät, ei sitä voi mitenkään muuttaa. Isovanhempien nuorikaan ikä ei välttämättä takaa mitään.. Minun lapseni ukki esim. menehtyi alle 60-vuotiaana lapseni ollessa 1,5 v, vaikka iän mukaan ajatellen olisi ollut jäljellä aikaa vaikka kuinka.

Onko anopilla sitten mitään todellista syytä vai voivotteleeko hän vain voivotellakseen? Mutta joka tapauksessa se, että hän on saamassa lapsenlapsia vasta nyt (mikä lienee aika normaali ikä nykyisin), ei ole sinun syysi, moni kun ei ole sinun iässäsi vielä harkinnutkaan lapsia. Jos jotain haluaa syyttää, niin joko miehenvanhempia jotka itse ovat tehneet oman lapsensa "liian myöhään", tai sitten miestäsi joka on jättänyt lapsenteon "liian myöhään".

Onhan anoppi terve, ettei ole jättänyt jotain syöpää tms kertomatta teille? 

Muuten voit  sanoa anopille että naisten keski-ikä on yli 80 vuotta, joten todennäköisesti näkee koulunaloituksenkin :) ja että tuollainen aiheeton voivottelu kuolemasta vain karkoittaa läheiset kauemmas.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 13:26"]

Onhan anoppi terve, ettei ole jättänyt jotain syöpää tms kertomatta teille? 

Muuten voit  sanoa anopille että naisten keski-ikä on yli 80 vuotta, joten todennäköisesti näkee koulunaloituksenkin :) ja että tuollainen aiheeton voivottelu kuolemasta vain karkoittaa läheiset kauemmas.

[/quote]

No syöpää ei ole, mutta muita sairauksia kyllä. Tällä hetkellä on kaikenlaista kremppaa, mutta ei mitään vakavempaa kuitenkaan. Jos olisi syöpä, niin kyllä varmasti pojalleen kertoisi kun ovat läheisiä. Niin on että voivottelu karkottaa.

Etenkin tässä tilanteessa, kun mieli tekisi sanoa että lasta on yritetty se reippaat 2 vuotta ja että kaikki ei vielä (tämänkään) ikäisenä harkitse lapsia, joten hän voisi kuitenkin olla onnellinen syntyvästä lapsenlapsesta.

ap.

No jos anoppi takertuu siihen että on niin vanha mummoksi ja kohtahan hän kuolee, niin oma on vikansa että se vaan verottaa hänen nauttimistaan lapsenlapsesta vaikka eläisikin vielä pitkään. Tässä tapauksessa voi syyttää vähän itseäänkin. Mikset sanoisi suoraan, että lopettaa vonkumisen kun vika on toisessa päässä?

Mene terapiaan! Ihan oikeasti! Anoppi - tai kukaan muukaan - ei ole vastuussa tunteistasi. Ne ovat oma asiasi ja jos todella päätät loukkaantua kaikesta, niin elämäsi äitinä ei tule olemaan edes siedettävää.

Kerroit anopin olevan noin 70v ikäinen. Käviköhän mielessäsi, että hän on saattanut kärsiä lapsettomuudesta ja miehesi on ollut monien keskenmenojen, menetyksen surujen jne. jälkeen todella toivottu lapsi. Haluatko oikeasti syyttää anoppia siitä, että hän on kärsinyt lapsettomuudesta? Olet itse samalla tavalla vammainen (2v yritys tuossa iässä ei ole ihan tavallista tai sitten yhdyntätiheys on pari kertaa vuodessa) eli lasta ei välttämättä ole luotu kasvamaan sisälläsi, mutta miksi ihmeessä haluat ihan saman asian vuoksi pahoittaa anopinkin mielen?

11, Satun tietämään että ei ole kärsinyt lapsettomuudesta eikä mieheni ole keskenmenojen jälkeinen lapsi.

Jos olisi, niin miksi syyttäisin lapsettomuudesta? Silloinkin tulisi vain mieleen että olisikohan he voineet sen yrittämisen aloittaa aikaisemmin. Se että saa yli nelkikymppisenä lapsia on harvoin lapsettomuuden tulos.

2v yritystä meillä ei olekaan normaalia, minulla on pcos. Olen ehkä vajaa sillä tavalla, mutta anopilla se vajukkius on tässä ihan muualla. Jos lukaiset jutun uudestaan, niin varmaan hoksaat että siellä päässä (siis ei alapäässä).

ap.

ap.

Niin törkeä olet ainakin, ettei sun ehkä olisi hyvä saada lasta. Ei sillä, toivoisin kyllä ettei tuo anoppisikaan pääsisi mummoksi.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 13:56"]

Niin törkeä olet ainakin, ettei sun ehkä olisi hyvä saada lasta. Ei sillä, toivoisin kyllä ettei tuo anoppisikaan pääsisi mummoksi.

[/quote]

Ehkä, mutta kohti kokoonparsittua tässä ollaan menossa, se on vähän voivoi sinulle. Alapää näyttää sitten enemmän varmasti anopin naamalle.

ap.

Siis suurin huolesi on lapsettomuuden, raskauden ja synnytyksen jälkeen että alapääsi näyttää anopin kasvoille? Vielä pinnallinenkin olet.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 14:03"]

Siis suurin huolesi on lapsettomuuden, raskauden ja synnytyksen jälkeen että alapääsi näyttää anopin kasvoille? Vielä pinnallinenkin olet.

[/quote]

Kuka sanoi että on suurin huoleni? Vaikka olisikin, niin se on pääasia ettei näytä sinun naamallesi kuitenkaan. Se olisi taatusti rumempaa jälkeä.

ap.

Repesin :DDD

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 13:16"]

Olen 25-vuotias ja odotan esikoistani. Miehen vanhemmat on 70-vuotiaita ja saavat nyt siis ensimmäisen lapsenlapsensa.

Mietityttää joskus että mitenhän sitten kun lapsi kasvaa, jos haluaa kuitenkin isovanhempien olevan lapsen elämässä? Tietysti nuorikin voi sairastua ja vanhempi ihminen taas voi olla hyvässä kunnossa, paljon paremmassa kuin monet nuoret joten eihän se aina ikää katso.

Sekin mietityttää, kun anoppi on haaveillut ja toivonut lapsenlapsia jo vuosia ja nyt sitten voivottelee että "nytkö viimein" ja "kunpa eläisin vielä kun se syntyy". Aloimme yrittämään lasta jo 2 vuotta sitten, mutta sitä anoppi ei tiedä.

Onko siis syy todellakin minussa tähän ja siinä 2 vuoden yrityksessä, että hän pelkää ettei ole enää elossakaan, kun lapsi syntyy? Minäkö otan tämmöisestä vastuun 25-vuotiaana? Jotenkin tuntuu, että ettei se vika olisi vaan jossain muualla.

[/quote]

Miksi otit niin vanhan miehen, jos vanha anoppi ahdistaa

ap  tahtoo vain omalle egolleen pönkitystä.... emme tiedä mitä anoppi todella on sanonut, joten turha asettua ap:n puolelle ja herjata anoppia. En ole kenenkään puolella, mutta ymmärrän anoppia.

t. 25v VELA

No jopas. Omilla tulevilla lapsillani tulee olemaan kaksi elossa olevaa isovanhempaa (toivottavasti) - yksi kummankin vanhemman puolelta. Vieläpä toinen Suomessa ja toinen rapakon takana. Valitettavasti sitä vaan itse ei voi päättää, kuinka paljon isovanhemmat pystyvät lastenlastensa elämään osallistumaan. Kumppania valitessakaan toisen vanhempien ikä tuskin on kriteereissä ihan kärjen tuntumassa.

18, Niin, on se kyllä minua 5 vuotta vanhempi. Hui kamalaa, pitäisikö tässä alkaa parikymppistä uutta ehdokasta isukiksi katselemaan? :)

ap.