Lapseni leirillä, soitin ja sanoin "rakastan sua"
vastaus oli tiedän ja luuri kiinni. Mitä pitäis ajatella?
Kommentit (8)
Minäkin olin lapsena tuollainen, oli muka noloa sanoa takaisin edes omalle vanhemmalle rakastavansa häntä , vaikka tietysti rakastan vanhempiani:) varmaan kaverit olleet lähellä ja jos sanoo puhelimeen jotain rakkausjuttuja niin ootappa kohta on siinä lauma penttuja ilkkumassa että "matillaaaaa on tyttööööystävä" tai "liiiisallaaa on poikaaaaystävä" siis jos lapset ovat vaikka alakouluikäisiä :) se on näitä " vanhemmat on noloja - juttuja" ei pidä ottaa itteensä :)
Lapsesi on varmaankin ollut ison porukan ympäröimänä tai muuten vain sellaisten kavereiden tai ihastuksen, joiden edessä täytyy esittää kovaa. Ei hän varmastikaan tarkoittanut pahalla! Älä vaivaa päätäsi tällä asialla:)
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 02:32"]Keskitysleirillä vai tavallisella?
[/quote]
Niin ja vielä voisi jakaa tuon keskitysleirin tuhoamis- ja työleireihin kun ollaan tarkkoja :)
Kuuluu aivan normaaliin kehitykseen hävetä vanhempiaan, vaikkei syytä olisi. Menee ohi :)
Ihana :-) Omalleni laitoin leirille tekstarin samalla sisällöllä, vastaus oli joo.
Ollaan jäyhä kansa, tunteita on mutta sanat vähemmässä :-)
Työkaveri laittoi teinilleen tekstiviestin "joudun olemaan tänään vähän pitempään töissä, pärjääthän kotosalla, oot rakas". Vastaukseksi tuli "oo vaikka koko ilta":D
Se on alkanut aavistaa olevansa adoptoitu eikä välitä sinusta enää :(