Miksi en enää jaksa keskittyä kirjan lukemiseen?

Olet todellakin, ihan klassinen uhri. Ja aika moni meistä on.

Se vaatii aika ankaraa itsensä uudelleenkouluttamista, jos haluaa keskittymiskykynsä ja pitkäjännitteisyytensä takaisin. Mutta se on mahdollista ja todellakin kannattaa.

minulla ei ole enää ollenkaan keskittymiskykä kirjojen lukuun. En kertakaikkiaan ole muutamaan vuoteen saanut aikaiseksi luettua yhtäkään kirjaa koska en jaksa siihen keskittyä. Tulee enemmänkin katsottua telkkaria tai oltua netissä!!! :/

minulla ei ole enää ollenkaan keskittymiskykä kirjojen lukuun. En kertakaikkiaan ole muutamaan vuoteen saanut aikaiseksi luettua yhtäkään kirjaa koska en jaksa siihen keskittyä. Tulee enemmänkin katsottua telkkaria tai oltua netissä!!! :/

Sama juttu! Rakastin ennen lukemista ja jostain syystä se jäi, nyt kun olen muutamaa kirjaa kokeillut niin ei riitä keskittymiskyky millään. Sivun lopussa aina huomaan että ajatus onkin ihan muualla...

Olen itsekin ajatellut tehdä aloituksen tästä aiheesta, mutta joku ehti ensin. Täällä yksi entinen himolukija, mutta mulla oireet alkoivat kyllä jo kauan ennen kuin netti oli keksitty. Lapsena ja nuorena olin varsinainen lukutoukka, mutta aikuisena en enää juurikaan ole päässyt siihen ihanaan tunteeseen, kun kirja tosiaan tempaa mukaansa. Moni kirja jää kesken ja ne, jotka jaksan kahlata loppuun asti, ovat yleensä vain "ihan ok". 

No millä siihen sitten saa itsensä koulittua kakkonen? Jos olet saanut itsesi palautettua ruotuun niin kerro ihmeessä miten. Kävin töiden jälkeen kirjastossa hakemassa luettavaa, mutta täällä pyörin silti.. Auttakaa!

-Ap

Yksi asia, minkä olen huomannut, on se, että mikään fiktio ei oikein enää uppoa. Joskus luin hotkaisten koko belgarionin ja mallorean tarun, mutta nyt en voisi kuvitella lukevani mitään fantasiaa. Minusta on tullut niin tylsä, että vain faktapohjainen kirjallisuus kelpaa. Mutta tämä ei taas liity tuohon keskittymiskykyyn. Kuuluuko tämä keskittymiskyvyn menetys vain aikuisuuteen vai onko se median pirstaloitumisen aiheuttamaa?

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:52"]No millä siihen sitten saa itsensä koulittua kakkonen? Jos olet saanut itsesi palautettua ruotuun niin kerro ihmeessä miten. Kävin töiden jälkeen kirjastossa hakemassa luettavaa, mutta täällä pyörin silti.. Auttakaa!

-Ap

[/quote]

En oo kakkonen, mutta tuli vaan mieleen, että kannattaa pitää ne telkkarit ja tietokoneet välillä kiinni!

Meillä oltiin koko viime kesä ilman telkkaria ja tietokonetta. Illat kuunneltiin radiota ja pelattiin lautapelejä. Kummasti pystyi taas keskittymään lukemiseen.

Jatkettiin telkkaritonta elämää syyslomaan asti. Sitten otettiin lastenohjelmat takaisin. Antennijohto irtoaa taas heti jos alkaa mennä kanavista riitelyyn ja liialliseen tuijotukseen.

sama ongelma.. nyt lataan e-bookeja kännykkään, ja tuntuu kuin selailisin nettiä vaikka luen oikeaa kirjaa =D

Haahaa, huijasinpa laiskoja aivoslujani!

Mä en jaksa enää katsoa elokuvia. En ole vielä ihan paatunut, koska kirjoja jaksan lukea. Elämäntilanne tosin on sellainen, että luen niitä kaksi sivua kerrallaan.

No mä en jaksa katsoa sitä telkkariakaan yleensä edes puolen tunnin ohjelmaa, tai ainakaan silloin jos on netti käytettävissä.

Ja usein on huomannut että se ajatus on kesken ohjelman harhaillut jonnekin niin ettei tiedä mitä siinä ohjelmassa just tapahtui.

Mutta mä olen kyllä masentunut ja työkyvyttömyyseläkkeelläkin, varmaan sillä jotain tekemistä asian kanssa myös.

Mäkään en jaksa katsoa elokuvia ja lukea kirjoja. Oisko kumminkin elämäntilanne? On niin paljon kaikkea: työ, lapset ja mies. Ei vain ole aikaa ja sitten kun on, ei jaksa keskittyä, vaan haluaa ihan vain olla.

Mulla on ihan sama juttu! Lapsena ja teininä olin kova lukija, mutta varmaan jo kymmenen vuotta on ollut niin, että en jaksa kuin harvoin lukea kokonaista kirjaa ja sen pitää sitten tosissaan olla heti alusta asti tosi mielenkiintoinen, että jaksan keskittyä. Ei ole muka aikaa lukea, mutta kummasti vaan roikun illat netissä ja telkkarin ääressä. Voin myöntää olevani suorastaan nettiriippuvainen. Oon ollut jo vuosia. Lukiessa ajatus lähtee helposti harhailemaan ja sitten en malta enää lukea, kun tulee olo, että oon niin tyhmä etten ymmärrä lukemastani mitään. Vika on vaan siinä, että en jaksa keskittyä! 

Ja minä kun luulin olevani epänormaali kun lasten jälkeen en ole enää jaksanut lukea oikein mitään... Mulla tosin on keskittymisvaikeutta myös töissä.

Itse ainakin rakastan lukemista ja hyviä kirjoja. Hyvän kirjallisuuden lukeminen on yleissivistävää ja mitä mitä parhainta sielun ravintoa. Harmittaa vaan kun olen aloittanut lukemisharrastuksen maailmankirjallisuuden klassikoista niin nykyajan kirjallisuus ei kauheasti säväytä, vaikka toki luen niitäkin. Kun on tottunut Dostojevskin tai vaikka Charles Dickensin taiturimaiseen kerrontaan niin monia nykykirjoja lukiessa tuntuu vähän kuin Aku Ankkaa lukisi.

Minusta lukeminen ei välttämättä ole sen parempaa ajanvietettä kuin tv tai nettikään, eihän kaikki kirjallisuus ole laadukasta. Eikä kaikki tv:n ja netin sisältö ole laadutonta. Itse muistan lapsena ja nuorena lukeneeni paljon siksi että asuin maalla, siellä oli vähän muita harrastusmahdollisuuksia ja usein ihan pakenin kirjojen maailmaan kun olin tyytymätön elämääni. Silkkaa eskapismia.

Nykyään pienten lasten äitinä luen paljon vähemmän, ihan ajanpuutteesta johtuen, paitsi tietokirjallisuutta (jota menee aika paljonkin). Joka tapauksessa makuni on muuttunut; nuoruuden suosikit eli fantasia ja chick lit eivät enää jaksa kiinnostaa yhtään. Mutta samalla tavalla maku on muuttunut elokuvienkin suhteen. Väittäisin että lähestyvä keski-ikäisyys on suurimpana syynä :) Pitäisi löytää uusia lempikirjailijoita niin varmaan lukuinnostus siitä taas virkoaisi.

Kun mulla ei ole edes elämäntilanteesta kiinni. Olin siis lapseton sinkku! Käyn kyllä töissä ja joskus työ on niin vaativaa, etten jaksa iltaisin keskittyä yhtään mihinkään, mutta aina näin ei todellakaan ole! Mulla on myös sama kuin joillain muillakin, etten jaksa keskittyä myöskään elokuvaan, jollen mene ihan leffateatteriin asti katsomaan. Sitten jos tv:n leffa on erittäin kiinnostava, niin se menee, mutta mainostauoilla käyn aina netissä :( Nauhoittelen digiboksille leffoja, mutta en edes jaksa alkaa katsoa niitä.  Tunnin sarjatkin tuntuvat ihan hirveän puuduttavilta, enkä oikeastaan enää katso sellaisia.. Oikeastaan telkkariakin katson yleensä tietokone sylissä. 

Joskus harvoin on niin jänniä sarjoja, että saatan katsoa niitä yökaudet putkeen dvd:ltä tai netflixistä. Kesällä luin pari kirjaa kun olin mökillä ja makoilin rannalla.

Pitäisi olla kotiin tullessa laittamatta konetta päälle, mutta en oikein osaa olla laittamatta.

mulla oli sama vaiva, mutta kun poistin telkun ja tietokoneen makuuhuoneesta tulee taas luettua.

Tuttu juttu, mutta sen voi muuttaa. Huono merkki. Elämä on ilmeisesti liian hektistä ja stressaavaa. Kannattaa muuttaa jotakin siis. Lukemisesta saa syvää mielihyvää.

Minä taas en jaksa aloittaa uutta kirjaa heti edellisen perään esim samalla viikolla. Muutaman kerran vuodessa kahmin kirjakaupasta 5-10 kirjaa yöpöydälle. Jos nuo lukisi aivan peräperää, alkaisi lukeminen muuttua herkästi suorittamiseksi ja hyviä kirjoja jos mitä ei kannata ikinä suorittaa, vaan ennenkaikkea nauttia niistä hitaasti lukemalla ja mietiskelemällä.

Elokuvien kanssa minulla on ollut jo pitkään sama kuin ap:lla: en jaksa millään keskittyä kokonaisen elokuvan katsomiseen. Johtuu osittain myös siitä, että hyviä elokuvia (joita en ole vielä nähnyt) on todella vähän. Väittäisin kaikista tehdyistä elokuvista ehkä 10 prosentin olevan oikeasti hyviä ja tuokin luku on mahdollisesti niin yläkanttiin että oikein hävettää. Se saa ainakin minunlaisen ihmisen hieman kyyniseksi elokuvien suhteen. Miksi ottaa riski katsoa elokuva, kun se todennäköisesti on huono. Kirjoissa sen sijaan on se hieno puoli, että jos ennakkotiedot ja aihe on kiinnostava, tyytyväisyys on lähes taattu. Koskee tosin faktoihin perustuvia teoksia lähinnä.