Lue keskustelun säännöt.
Erikoista suhtautumista joillakin
25.10.2013 |
Ihmettelen tätä, että miksi ihmiset puolustaa joitakin henkilöitä jonkun tietyn diagnoosin vuoksi? Eikö sekin ole jonkinlaista syrjintää ja rasismia niitä henkilöitä kohtaan? Minusta ainakin se on lokerointia ja kategorisointia.
Kyse on Downin syndroomasta. Mielestäni on niin, että kun tutustun johonkin Downiin, niin vaikka se näyttääkin erilaiselta kuin muut, niin silti kun sen ihmisen kanssa juttelee ja hänen seurassaan on, niin hän on kuin kuka tahansa meistä, joko kiva tai vähemmän kiva ja ihminen siinä missä kuka tahansa. En näe eroa Downin enkä normaalin välillä muuten kuin siinä, että Down oppii asioita hitaammin ja tarvitsee enemmän opastusta ja apua kuin muut, mutta silti voi elää normaalia elämää kykyjensä mukaan.
Mutta se minua ärsyttää, kun ihmiset joilla itsellään EI OLE Downin syndroomaa, ovat kauhean herkkähipiäisiä Downien puolesta siinä, millä nimityksellä esim sanotaan tuota syndroomaa. He vetävät hirveen läjän herneitä nenäänsä siitä, kun downeja sanotaan downiaisiksi tai mongoloideiksi, joka on muuten vanha nimi kyseisestä syndroomasta. Mutta toisaalta Aspergereja he nimittävät itsekin nimillä "Assi", "Assburger" ja "Asperkki".
Minulla ei ole mitään Downin syndroomaisia vastaan, minä tunnen itsekin Downeja ja minusta Downeja voi ja pitääkin kohdella samoin kuin muitakin aikuisia ihmisiä. Eivät downit mitään vauvoja ole vaan jos aikuisen iässä ovat, niin aikuisia ihmisiä.
En ymmärrä sitä, kun downit niputetaan kaikki kuin samaan lokeroon ja puolustetaan heitä sen mukaan. Esim kerran tuli puhetta jonkun ihmisen kanssa eräästä asiasta johon minä en hänen mielestään kykene koska minulla on hänen mielestään "aistiyliherkkyyksiä". Sitten kun sanoin, että niitä yliherkkyyksiä voi olla muillakin ihmisillä, olipa diagnoosi sitten Asperger tai vaikkapa Down. Niin hän älähti siitä ja oli heti puolustuskannalla downeja kohtaan, että "Äläpäs nyt tuomitse diagnoosin perusteella!"
En ymmärrä, mikä tuossa kommentissani oli tuomitsemista. Kun esim aistiyliherkkyyksiä ja autismin/aspergerin piirteitä voi olla ihan minkä diagnoosin tahansa omaavilla tai jopa niilläkin mitkä on ihan täysin tavallisia ihmisiä joilla ei ole mitään sairauksia tai vammoja, voi olla esim ääniherkkyyttä. Se on myös lääketieteellinen fakta ja tosiasia, että Down-henkilöilläkin voi joillakin yksittäistapauksilla olla Downin syndrooman ohella myös autistisia piirteitä, kuten vaikkapa tuo ääniherkkyys tai jopa ihan täysi autismi on mahdollinen myös Downille. Harvinaista se on, mutta mahdollista. Kun terapeutin kanssa olen näistä asioista keskustellut, niin hän ei ole tuolla tavalla puolustuskannalla vaan käsittelee asiaa neutraalisti, puolueettomasti ja järkevästi.
Se henkilö, joka minulla älähti tuosta, on parikymppinen tyttö. Kuuluuko se hänellä ikään, että ei osaa olla neutraali eikä puolueeton vaan suhtautuu tunteella joka asiaan ja puolustaa ja suojelee tuolla tavalla esim downeja ihmisryhmänä? Vai onko vika siinä, kun itse en aspergerista johtuen ole riittävän hoivaava enkä empaattinen luonteeltani enkä osaa oikealla tavalla ymmärtää enkä huomioida esim downien rajoitteita ja vammaa vaan minusta saa kuvan että olen downeja kohtaan liian ankara tai vaativa?
Sen ymmärtäisin, jos paikalla olisi ollut ihan oikea ja aito Down-henkilö ja sitä ihmistä yksilönä hän olisi puolustanut. Se olisi ollut jossakin tilanteessa oikein. Mutta sitä en ymmärrä, kun kaikkia maailman downeja, jotka on keskenään erilaisia ja joita löytyy joka lähtöön ihmisenä, aletaan puolustamaan. Itse en puolustaisi tuollaisissa asioissa downeja ihmisryhmänä, vaan joitakin tuntemiani yksittäisiä downeja kyllä, jos tunnen jonkun downin hyvin. En puolustaisi ihmistä siksi että hän on down enkä downista huolimatta vaan siksi, että hän on ihminen jota on jossakin tilanteessa kohdellaan väärin.
Minulla EI OLLUT tarkoitus tuomita ketään. Mitä lieneekään se kaksikymppinen tyttö ajatellut. Minulla EI OLLUT tarkoitus jyrätä downeja eikä kohdella downeja epäreilusti. Epäilen, että se tyttö kantoi kaunaa minua kohtaan jostakin asiasta eikä luottanut minuun ja näki minut yksiselitteisesti epäreiluna ja halusi kapinoida minua vastaan. Hänen taustat tiedän siltä osin, että hän oli lapsuudenperheessään nuorin kolmesta siskoksesta jotka oli häntä 5-6 vuotta vanhempia ja hän koki perheessä jääneensä pienimpänä aina alakynteen ja hän siksi varmaan minuun noin suhtautui, kun arveli että minä oon jyräämässä downeja vaikka sanoin vaan faktan, että on Downeja jotka on hyvinkin sosiaalisia ja vastakohtia esim autisteille, mutta pieni osa Downeista on myös autisteja downin lisäksi tai omaavat autistisia piirteitä. Mitä tuomitsemista tuossa on? ei autismikaan ole mikään huonommuuden alimmainen kuoppa eikä haukkumasana kuten ei myöskään Downin syndrooma.
Tuosta johtuen kun näitä yhteentrörmäyksiä alle kolmekymppisten ihmisten kanssa tulee, otan jatkossa tukihenkilökseni mieluummin yli kolmekymppisen ihmisen jolla on elämänkokemusta. En jaksa käsitellä joittenkin vasta aikuiseksi tulleiden ihmisten uhmaa/kapinaa, minulla ei siihen henkiset voimavarat riitä.
Kommentit (19)
Sitäkin mietin, että mahtaakohan minusta tulla koskaan esim hyvää äitiäkään, kun jos en osaa parikymppistäkään tulkita enkä parikymppisen oikkuja jaksa ymmärtää, niin mitenkähän sitten pienemmänkään lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 23:59"]
Anna nyt tämän vanhan asian olla! Vai auttaisiko sinua mielestäsi jos voisit jutella tämän henkilön kanssa? Jotenkin on nyt osattava unohtaa tämä juttu ja ei auta yhtään raivota siitä netissä.
[/quote]
Niinpä.
sanoin mielestäni ihan neurtraaliin sävyyn tosiasian siitä, että myös Downin syndroomaan voi liittyä autistisia piirteitä. Se on lääketieteellinen tosiasia joka on mainittu myös Downin syndrooman käypä hoito-suosituksessakin. Eräs nuori tyttö, joka tiesi asiasta minua vähemmän, ei luottanut minun tietämykseeni vaan tulkitsi asian niin, että minä oon mukamas paha ja tuomitseva. Muutenkin oli melko erikoinen, kun esim jos yhdessä lähdettiin jonnekin vaikkapa metsään kävelemään niin minä tiesin sen paikan entuudestaan ja olisin osannut neuvoa ja opastaa ja yritinkin näyttää mistä päin mennään, niin hän ei minua uskonut. Ihmeellistä kapinointia minua vastaan, mutta minä luulen että koska hän oli parikymppinen, hällä oli kapinoimisen tarvetta minua vastaan ja hän koki minut turvalliseksi kohteeksi johon voi sitä kapinaa kohdistaa ja ite oon 30 eli ymmärrettävää kyllä, JOS kyseessä oli hänen kohdalla joku kapina minua kohtaan. Se Down-juttu ihmetyttää että mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastaan totuutta asioista ja miksi hänen piti mulle vänkyttää vastaan downeista vaikka niissä tilanteissa ei edes ollut mukana ketään downia. Tiedän, että suurin osa Downeista on erittäin hyvät sosiaaliset taidot omaavia ihmisiä, mutta pieni osa Downeista on autistisia. Autismi ja Down on kaksi erilaista tilaa mutta ne eivät sulje toisiaan poiskaan ja koska Down johtuu ylimääräisestä kromosomista eikä ole sillä tavalla esim aivovaurio niinkuin autismi voi olla, niin Downilla voi Downin syndrooman lisäksi olla myös joku muu, ihan mikä tahansa fyysinen, neurologinen tai psykiatrinen sairaus tai vamma. Downin syndrooma ei sulje minkä tahansa muunkaan sairauden mahdollisuutta pois. Miten on vaikeaa esim hoitajakoulutuksen saaneen tätä älytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hyvänen aika. Tuskin sun tukihenkilö kapinoi sua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jauhat tästä samasta asiasta? Eikö tuosta pikkujutusta ole jo pitkä aikakin?
siis saatko hoitaa vauvoja vai et? sitähän sä kysyit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tuota edellisen viestin asiaa ja sitä, että mitähän tietoja ja millä tavalla tuolle henkilölle on minusta kerrottu? Kun tuntuu, että hän piti minua jonakin kehitysvammaisena. On totta, että jos kehitysvammainen henkilö sanoo esim jostakin asuintoveristaan, että se on semmoinen ja tämmöinen ja vetoaa kasvoista näkyvään diagnoosiin, esimerkiksi Downin syndroomaan, niin mielestäni silloin on oikein ja asiallista se, että esim asumisohjaaja puolustaa sitä downia, jota toinen kehitysvammainen on arvostellut. Kehitysvammaiset kun osaavat kiusata toisiaan ja sitä esiintyy, että niin tekevät. Minulla ei ole kehitysvammaa vaan Asperger ja minä tiedän paljon eri sairauksista, myös tuosta Downin syndroomasta ja kun otin tuon asian esille, että Downejakin on monenlaisia ja monen tasoisia, niin ei ollut asiallista syyttää minua siitä, että minä niitä muka tuomitsisin. Asiallista olisi ollut sanoa, että niin, olet oikeassa, autistisia piirteitä tai Asperger-piirteitä voi esiintyä ihan minkä tahansa muunkin diagnoosin omaavilla kuin asperger. Kun asia kuitenkin oli neutraaliksi tarkoitettu eikä minulla ollut tarkoitus haastaa riitaa.
Olen terapeutin kanssa myös jutellut tämmöisiä asioita muun muassa Kannerin Autismista, Downin syndroomasta, Fragile-x-oireyhtymästä, Angelmanin oireyhtymästä ja monesta muustakin kehitysvammasta ja keskustelu on pysynyt asialinjalla eikä ainakaan terapeutin tunteet ole kuumentuneet eikä hällä ole kapinahenkeä tai uhmaa noussut minua vastaan mitenkään. Terapeutti kuitenkin on aikuinen ihminen eikä enää mikään pieni lapsi tai nuori. Minä tunnen useita eri Downeja ja olen tuntenut niitä jo lapsena. Olen tuntenut kaksi sellaista downia, sekä miehen että naisen, jotka on hyvin lievästi kehitysvammaisia ja normaaliin elämään kykeneviä ihmisiä eikä heissä ole mitään muuta poikkeavaa kuin kasvojen piirteetja ehkä puheääni. Ovat minun kavereita ja ystäviä ja heidän kanssa puhun samoista asioista ja samalla tavalla kuin kenen kanssa vaan. Noitten lisäksi olen nähnyt vaikeasti kehitysvammaisen Down-pojan joka ei osannut puhua sanaakaan ja kun olin nuorempana töissä asumisyksiköllä, niin siellä oli Downeja joilla ei vamma ollut kovin vaikea muttei lieväkään, osasivat kävellä ja puhua ja kävivät toimintakeskuksessa päivätoiminnassa, mutta olivat lapsenmielisiä ja heitä piti vahtia, auttaa ja opastaa paljon ihan perus päivittäistoimissa kuten pukemisessa ja itsestään huolehtimisessa. Olen nähnyt myös sellaisia nuoria aikuisia joilla on Downin syndrooma ja jotka käyvät tavallisessa työpaikassa tai päivätoimintakeskuksessa ja ovat tyypillisiä iloisia downeja, jotka osaavat perus asiat itsestään huolehtimisessa mutta silti he apua ja ohjausta tarvitsevat etenkin uusissa tilanteissa. Eräällä tutulla oli Down-nuori joka ei osannut puhua kuin yksittäisiä sanoja ja eräällä toisella on autistinen Down-poika. Iskä on nähnyt sillointällöin kun töihin on mennyt, jotakin Down-poikaa joka oli silloin aamulenkillä siellä ja hymyili siellä kävellessään. Nyt ei ole poikaa näkynyt pitkään aikaan ja olemme arvelleet, että on varmaan joko muuttanut asumisyksikköön jonnekin muualle päin kaupunkia jos on tähän asti asunut vanhempiensa luona.
Terapeutti on nähnyt noitten lisäksi myös aggressiivisia downeja jotka on vaaraksi itselleen tai muille ja myös autistisia downeja joilla on vaikeita aistiyliherkkyyksiä. Itse en noin vaikeita tapauksia ole tavannut, mutta usein onkin niin, että sen takia en näe niin vaikeita tapauksia, koska autistiset ja/tai haasteellisesti käyttäytyvät kehitysvammaiset asuvat täällä päin Honkalampikeskuksessa ja siellä he eivät tapaa muita ihmisiä kuin muita kehitysvammaisia ja sen lisäksi myös ammattilaisia eikä vaikeaoireisten kehitysvammaisten jotka käyttäytyy ongelmallisesti, anneta liikkua vapaana kadulla eikä tavata ketään muuta kuin asumisyksikön asuintovereitaan ja ammattilaisia ja tavoitteena heillä on vain oppia käyttämään taitojaan asumisyksikössä ja lähiympäristössä, mutta lähiympäristönsä ulkopuolella he ovat täysin avuttomia. Mietin, että ehkä se tyttö sen takia minua näpäytti, kun hän ei tiennyt, että on olemassa myös downeja joilla on autismia tai vaikeita käytösongelmia. Honkalammella kun on ne vaikeasti autististen ja käytöshäiriöisten kehitysvammaisten yksiköt, niin niissä voi olla ihan millä diagnoosilla tahansa olevia kehitysvammaisia. Periaatteessa mihin kehitysvammaoireyhtymään tahansa voi yksittäisissä tapauksissa liittyä käytösongelmia, downiin ehkä vähemmän kuin muihin, mutta silti on myös downeja joilla esiintyy käytösongelmia. Tiedän tämän siitä, kun terapeutti kertoi ja hän tietää kun on ollut töissä Honkalampikeskuksessa.
Julkisuudessa on annettu Downin syndroomasta sellainen kuva, että Downit ovat vähiten vammaisia. Tämä ei johdu muusta kuin siitä, että nykyään vain lievimmät downit pääsevät liikkumaan vapaasti, asumaan yksin ja työskentelemään normaali työpaikalla. Mutta ne downit, joilla on vaikea kehitysvamma, vaikeita fyysisiä sairauksia, autismi tai vaikeita ongelmia käytöksessä, asuvat Honkalammen yksiköissä, joku asuu Mäntykodissa, joku esim Ankkurissa ja joku Pihkarinteellä ja joku Metsälässä. Ihmiset eivät tiedä näistä vaikeista ja epätyypillidistä tapauksista mitään, koska vaikeimmat todellakin asuvat laitoksissa. Ihmisillä on turhankin ruusuinen kuva monesti downeista. Ei ne kaikki ole "lähes normaaleja" automaattisesti, vaan se normaali tai lähes normaali suoriutuminen aikuisena johtuu siitä, kun henkilön taitoja on jo pienenä harjaannutettu määrätietoisesti varhaiskuntoutuksen avulla. Myös se, että näitä lapsia on tavallisessa päiväkodissa hoidossa ja tavallisessa koulussa alaluokilla, auttaa sitä asiaa eteenpäin että näistä tulee hyvinkin pärjääviä ja itsenäisiä aikuisia jotka voivat työskennellä ja harrastaa ja tehdä normaaleja asioita, joku on voinut jopa saada vauvankin ja osata sitä hoitaa hyvin ja jos ei sitä niin ainakin kissasta tai koirasta on monet yksin elävät downit hyvinkin osanneet huolehtia.
Työpaikatkin on lievästi kehitysvammaisilla downeilla melkoisen normaaleja, heitä on töissä päiväkodeissa, keittiöillä, varastoilla, kaupoissa ja siivoojien apulaisina ja joku Down on ollut jopa kouluavustajana eskareille ja 1-2-luokkalaisille. Eli näinkin voi hyvin monet heistä pärjätä. Hyvään pärjäämiseen aikuisuudessa noilla Downeilla auttaa se, että on turvallinen ja onnellinen lapsuus ja lisäksi se, että kuntoutuksen avulla on harjoiteltu taitoja ja otettu perheessä mukaan normaaleihin arjen askareisiin ja on viety normaaliin päiväkotiin ja kouluun(toki henk.koht opetussuunnitelman ja avustajan tukemana). Myös se, jos on älykkäät vanhemmat niin lapsestakin tulee älykäs vaikka onkin down, koska älykkyys on perinnöllistä. Esim jos Eeva-Kaisa Titov saisi Down-lapsen, jos tulisi se joku Down-poika nimeltä Jeremia, niin uskon, että Jeremia olisi aikuisena sellainen melko hyvin pärjäävä ja itsenäinen mies joka asustelisi esim Liperissä tuolla päivätoimintakeskus Toimelan yhteydessä olevassa tukiasunnossa ja saattas esim käydä töissä kaupalla osan aikaa viikosta ja jos on musikaalinen niin toimelan bändissä olisi mukana esim yhtenä päivänä viikosta.
Kaikilla Down-lapsilla ei ole hyvää lapsuutta eikä fiksuja vanhempia. On esim juoppoja, prostituoituja ja huumeitten käyttäjiä joilla on Down-lapsi ja vaikeissa oloissa sellaisten lapset kasvaa eikä niistä kovin älykkäitä tule vaan usein juuri nuo huonoista kotioloista, esim puliukkojen perheistä tulevat Down-lapset ovat aikuisena aggressiivisia ja ongelmallisesti käyttäytyviä, koska kotoa se malli siihen käytökseen heillekin tulee. Heille normaalia todennäköisemmin, koska he oppivat matkimalla ympärillä olevia ihmisiä.
Eli: on Downeja jotka pärjää hyvin itsenäisesti tai vain tarvittavien tukitoimien avulla. On myös niitä, jotka eivät pärjää muualla kuin tiukasti strukturoidussa ympäristössä valvotusti esim Honkalammella. On myös niitä, jotka on jotakin tältä väliltä eli asuvat asuntolassa ja käyvät työkeskuksessa tai avotyössä ja tarvitsevat ainakin uusissa tilanteissa ohjausta. On myös niitä, joilla on lisänä jokin muukin sairaus tai vamma. Mutta Suomessa ja länsimaissa Downin syndrooma on pääsääntöisesti kuitenkin melko lievä vamma.
Esimerkiksi olen kuullut Down-tytöstä, joka asuu itsenäisesti ja käy ihan tavallisella työpaikalla töissä, ihan semmosessa osa-aikaisessa palkkatyössä eikä edes edunvalvojaa tarvitse ja huolehtii ikääntyneistä vanhemmistaan yhdessä veljensä kanssa. Hänellä on myös fyysisiä vaivoja, mutta ne eivät suuremmin hänen elämäänsä rajoita muuten kuin siten että joskus on oltava sairaalassa hoidossa.
On myös niitä downeja joilla on esim kotoa opittuja huonoja tapoja kuten tupakointi ja alkoholin suurkulutus, myös jopa alkoholiongelma, jos vanhemmat on olleet juoppoja ja lapsi on yhdessä porukoitten kanssa ryypännyt ja itsekin alkoholisti yhtä lailla kuin vanhempansa. Ja ihan normaaleja päihdehuollon palveluja voi näille käyttää ja varmaan tämän kaupungin A-klinikan psykiatrilla on voinut joku yksittäinen Down-potilaskin olla. Toivottavasti ei, mutta ikävä kyllä on tämäkin mahdollista jos sellainen on asunut koko ikänsä juoppojen vanhempien kanssa ja oppinut juopoksi. Alttius alkoholismiin on osin perinnöllistä ja osin opittua ja mahdollista myös vammaisille.
Minä jos saan Down-lapsen niin pyrin kaikkeni tekemään, että hän saa mahdollisuudet normaaliin elämään ja hyvät edellytykset kehittyä mahdollisimman pitkälle. Lievästi kehitysvammaisella on paremmat mahdollisuudet tehdä itsenäisiä valintoja elämässä eikä lievästi vammainen ole sillä tavalla toisten armoilla kuin vaikeasti vammainen.
Jos olisin sellaisella luokalla jossa kaikki muut olisi downeja ja minä ainut joka ei ole, niin uskon, että sopeutuisin siihen luokkaan ja saisin siitä kavereita. Kun ei nuo lievästi kehitysvammaiset poikkea mitenkään normaalista ihmisestä, olipa niillä mikä diagnoosi tahansa. Ja on minulla tälläkin hetkellä Down-kavereita.
Tuo, että se entinen tuttu minulle näpäytti, johtui luultavasti siitä, että hän ei tiedä ihan kaikkea tuosta Downin syndroomasta. Minulle on sanottu, että olen perehtynyt Downin syndroomaan ja tiedän siitä enemmän kuin ihmiset yleensä eikä kuulemma sosionomitkaan eikä lähihoitajatkaan tiedä siitä niin paljoa. Hän ei tiennyt, että minä tiedän, hän ei myöskään tajunnut, kuinka laaja ja monimuotoinen käsite on Downin syndrooma. Ei minun kannata hälle vihainen olla kun hän ei tuota tilannetta ymmärtänyt ja luuli minun tarkottavan ihan muuta kuin mitä oikeesti tarkoitin.
Minua ahdisti ja haavoitti syvästi tuollainen kommentti ja olen tullut tuon myötä varovaiseksi ja araksi siinä mitä uskallan sanoa mistäkin. kun en minä tarkottanu tuomita mutta miksi minun jutuista saa sen kuvan että tuomitsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko joillekin yhtä inhottava kuulla siitä kun "downilla voi olla autistisiakin oireita" kuin se, että sanotaan että "hangella oli verta"? veri inhottaa ihmisiä yleisesti, sen ymmärrän, mutta missä tilanteessa yhdistelmä down+autismi samalla ihmisellä inhottaa? onko jollekin downit ihan ihmisryhmänä niin rakkaita?
en oikein uskalla enää puhua downeista mitään juuri kenellekään koska pelkään saavani siitä rapiskaa ja pelkään särkyväni. olen liian hauras kestämään tuollaista syyllistämistä.
oliko tuo kommentti sitä, että kommentin esittäjä piti minua luonnevikasena ja testasi persoonallisuuden rakenteita jotenkin? vai oliko kyseessä hänen oma hen.koht mielipide downeista ja hänen siin suuri myötätunto downeja kohtaan että hän on downien puolesta herkkähipiäinen ja elää symbioosissa downien kanssa niin että loukkaantuu kun niitä kritisoi? elääkö downit hänessä ja onko hän jotenkin yhtä downien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olisin halunnut tukihenkilön joka on VAIN MINUN puolella eikä ota mitään kantaa downeihin millään tavalla.
se henkilö saa elää ihan rauhassa symbioosissa koko maailman kaikkeuden downien kanssa. on sairas idiootti kun hänen turvallisuus järkkyy noin pahoin jos puhuu FAKTAA.
En tykkää siitä että asiattomasti aletaan syyttää tuomitsemisesta silloin kun EN OLE TARKOITTANUT jotakin kommenttia tuomioksi.
Ja kun ketään downia ei ollut siinä tilanteessa edes läsnä.
jos olis loukkaantunu siitä kun häntä arvostelen niin olisin ymmärtänyt mutta tuo loukkaantuminen ventovieraitten puolesta on typerää.
En voi ymmärtää millään mikä hällä oli pointtina tuossa kommentissa. Minusta tuo ei ollut tukihenkilön toimintaa vaan kiusaajan toimintaa hänen taholta. minä en jatkossa tuollaiseen syyllistämiseen alistu. Heti teen alkuunsa selväksi, että mulle on turha alkaa diagnoosien perusteella sanelemaan että ne millä on tuo diagnoosi, on hyviä ja tuon toisen diagnoosin omaavat on paskoja. Teen lopun siitä heti alkuunsa. mielellään jos mulle ei puhu ihmisten diagnooseista yhtään mitään vaan puhutaan yleisesti vammaisista tai kehitysvammaisista niin se on parempi.
Varsinkaan kun en tahallani ole tämmönen. en vaan kykene olemaan yhtä ystävällinen jokaiselle kuin mitä ne downit on. olen kyllä joillekin niille ystävällinen joitten kanssa mulla käy henkilökemiat yksiin ja joihin luotan ja joihin muodostuu tunnetasolla läheisyyden tunne. Mutta en ole sellainen jokaiselle. en pysty siihen. sosiaaliset tilanteet jännittää etenkin vieraitten henkilöitten kanssa.
mutta vaikka se mitä sanoin ehkä kuulosti tuomiolta niin en osannut enkä pystynyt asiaa tuomaan esiin muulla tavoin. en osaa ilmaista tunteitani eikä äänensävyt toimi ja saatoin vaikka monotonisella äänellä sanoa tuonkin asian ja tietyt asiat kuulostaa tuomitsevalta jos ne sanoo monotonisesti.
Anna nyt tämän vanhan asian olla! Vai auttaisiko sinua mielestäsi jos voisit jutella tämän henkilön kanssa? Jotenkin on nyt osattava unohtaa tämä juttu ja ei auta yhtään raivota siitä netissä.
Olet aivan selkeästi se joka on monta kertaa kirjoittanut siitä ettei saa hoitaa vauvoja. Huomaa heti kirjoitustyylistä.
Sen nyt ymmärtää, jos eläimiä ja eläinten oikeuksia tai pieniä lapsia puolustetaan. Mutta mitä puolustettavaa downeissa on minua vastaan? kun en minä niitä ole tietääkseni jyrännyt mitenkään.
ehkä se ihminen on yliherkkä kaikelle mikä vähänkään haiskahtaa "jyräämiseltä" kun hän itse on ollu perheessään aina se kaikessa jyrätty pahnanpohjimmainen.
miten minä muka jyrään ja mitä jyräämistä on tosiasioitten sanomisessa?