Onko kokemuksia ääliöjohtajista?

Oletteko te kaikki muut olleet niin onnekkaita, ettei näitä ole osunut kohdalle?

Hyvä avaus. Kerrankin av:lla.

Kyllä näitä on! Saati että empatiaa, mutta ihan käytöstavat puuttuu monelta. Ei osata päivää sanoa. Ollaan kateellisia alaisille, toisin kuin älyttäisiin palkata ja arvostaa itseä fiksumpia alaisia. Tuo vika kohta oli suosikkini, että johtajuuskin on opittavissa oleva taito.

on osunut. Raivoamista, kyykyttämistä, huutamista ja pahan puhumista alaisista selän takana...viimeinen on etenkin asia jota esimies ei KOSKAAN, IKINÄ saisi tehdä. Ne jutut kun leviävät takuuvarmasti asianomaisten tietoon. Pomolla ei ole varaa lähteä siihen leikkiin.

On ollut. Ei kauheasti naurata kun itse on juossut koko päivän tukka putkella ja pomo suvaitsee saapua norsunluutornistaan huokailemaan kuinka rankkaa hänellä on töissä ollut. Siellä se on istunut koko päivän, juorunnut puhelimessa, naputellut tietokoneella, päivittänyt Facebookia, delegoinut omalle vastuulleen kuuluvia hommia ainoalle alaiselleen, joka niitä suostuu tekemään...

kyllä noita edelleen löytyy. Nykyään pomotkin ovat onneksi vähän järkiintyneet kun ovat tajunneet että ennen pitkään sana leviää. Eikö se Räty-tapaus ollut hyvin tämän kaltainen?

Joo, sanan leviäminen oikealla tavalla voi hyvinkin toimia jarruna. Muutos yritysmaailmassa vain vaatii tarpeeksi auktoritetilla varustetun hyvän johtajan esille tuloa, joka ymmärtää, että pelolla ja ylimielisyydellä johtaminen ei johda mihinkään. Paitsi tulehtuneisiin työpaikkaympäristöihin ja lisääntyneisiin sairaspäiviin ja huonoihin liiketuloksiin.

Täällä ilmoittautuu yksi, joka joutui katsomaan ääliöjohtajuutta kunnes älysin lähteä toiseen työpaikkaan.

Pomo ei yhtään ystävällistä sanaa saanut lauottua suustaan kun hänet oli nostettu myyntirivistöstä päällikkötasolle. Ei sitä ennenkään ollut muuta kuin johtajille lipevä, ja siitä sitten kai pääsikin eteenpäin.

Kun ei kuitenkaan ollut johtaja-ainesta, niin pysytteli omassa huoneessaan, vittuili kaikille alaisille ja oli mielivaltainen milloin milläkin tavalla. Tunnelma töissä oli kauhea eikä kukaan enää uskaltanut sanoa tai tehdä muuta kuin olla varpaillaan ettei itse joudu silmätikuksi,

Kuulin juuri pari kuukautta sitten että VIHDOIN oli yritykseen tullut senverran järkeviä päättäjiä, että panivat tuon pellen pois kiusaamasta työntekijöitä ja samalla sai myös kaksi sen hännystelijäpomoa, jotka oli nostanut päällikkövirkoihin potkut.

Ei ole tähän päivään mennessä saanut vielä uutta työpaikkaa ja nyt kuulin että ovat alkaneet opiskella. Toivottavasti elämänviisautta. Mitäköhän päälle viisikymppiset on pantu työkkärin kautta opiskelemaan?