Lue keskustelun säännöt.
JOS isovanhemmat haluavat tukea taloudellisesti, pitääkö olla tasapuolinen?
24.10.2013 |
Jos isovanhemmat antavat rahaa, pitäiskö antaa kaikille lapsille suunnilleen saman verran vai voivatko antaa tarpeen mukaan. JOS antavat, pakkohan ei ole.
Perhe a: Ei rahahuolia, aika hyvin palkatut työt vanhemmilla. On talolaina viisi vuotta sitten ostetusta talosta, ja lapset ym perusmenoa, mutta myös rahaa käydä ulkomailla kerran vuodessa, ostaa kalliit ulkohaalarit lapsille yms. Palkat varmaankin lähes samat kuin hyväpalkkaisilla isovanhemmilla.
Perhe b: Toinen vanhemmista ihan hyvällä palkalla, toinen hoitovapaalla. Rahaa on menossa koska ostavat uuden asunnon kohta tai alkavat rakentaa. Eli tällä hetkellä niukahko taloudellinen tilanne verrattuna perhe a:han.
Voivatko isovanhemmat tukea perhe b:tä esim. lasten talvivaateostoksissa tai antaa rahaa uuteen kodinkoneeseen ilman, että perhe a:ta "tuetaan" (lainausmerkit, koska eivät tarvitse rahallista apua).
Mitä sinä olet mieltä?
Kommentit (47)
Ei kumpikaan tartte tukea. Ennakkoperintöä tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mielestäni sille jolla on vähemmän voi antaa enemmän ja kannattaa kasvattaa lapset niin etteivät vanhempina kadehdi toisiaan.
Minusta olisi naurettavaa että vanhempani auttaisivat minua yhtä paljon kuin sisartani joka on vakavasti sairas kolmen pienen yksinhuoltaja, kun minulla lapset ovat isompia ja sekä minä että mies kohtuupalkkaisessa työssä ja asutaan velattomassa talossa.
tuo perhe b ei tunnu olevan mitenkään huonossa asemassa taloudellisesti.
Tukiko isovanhemmat perhetta a silloin kun heistä toinen oli hoitovapaalla tai ostamassa sitä taloa?
jos ap on nyt tässä se isovanhempi niin juttelisin ainakin tuon perhe a:n kanssa tarviivatko mitään, kun aiotte ostaa talvivaatteita noille toisille.
Minusta pitää olla tasapuolinen. Jos toinen perhe ei rahaa juuri sillä hetkellä tarvitse, voi se vaikka säästää lapsien opiskeluaikoja varten. Mikään ei ajan mittaan herätä niin paljon katkeruutta kuin se, että vanhemmat eivät ole lapsille tasapuolisia.
Perhe b on eri elämäntilanteessa, jossa perhe a on o ollut. Saivatko silloin tukea isovanhemmilta?
Meillä vanhempani olivat lainanneet veljelleni ison summan rahaa. Veli ei saanut maksettua velkaa, joten 10 vuoden jälkeen vanhemmat laittoivat meille muille saman summan tilille. Tottakai saa auttaa sitä, joka tarvitsee, mutta elämässä onusein kyse valinnoista. Ehkä perhe a: lla ei ole varaa jäädä hoitovapaalle, koska matkustavat mieluummin. Ehkä perhe b ei voi ostaa lapsen haalaria, kun rahaa menee harrastukseen.
On eri asia auttaa taloudellisissa vaikeuksissa kuin päättää, ketä autetaan. Miksi se, joka on tehnyt okeita valintoja, saa rangaistukseksi sen, ettei häntä auteta? Miksi isovanhemmat eivät osta perhe b: n lapsille haalarit ja pyydä perhe a: n lapsia lomailemaan luokseen vaikkapa pariksi päiväksi? Onko sen avun ja tuen oltava täsmälleen samaa?
Mutta kyllä, isovanhempien on pyrittävä tasapuolisuuteen mutta eri asia on, miten sen tasapuolisuuden toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä pitää olla tasapuolinen. Tarpeet ovat eri perheissä erillaiset. Toinen perhe tarvitsee apua haalareiden ostamisessa, toisella perheellä rahaa on talvihalareihin mutta ei polkupyörään. Ei se ole kadehtimista jos toisen perheen puolisko kyselee että miksette koskaan auta meitä.
Jokainen lapsi pärjää eri tavalla. Miksi sitä pitäisi rangaista olemalla auttamatta tai tukematta sitä joka pärjää? Eikö silloinkin pidä kannustaa. Se vanhempien tuen saaminen rahan tai muun avun muodossa ei ole pelkästään taloudellinen vaan myös henkinen apu.
Vaikea kysymys. Mun vanhemmat kärsi koko nuoruuden siitä, että kotoa tuettiin rahalla heikompia astioita, kun vanhemmat oli sitkeitä, ahkeria, opiskelivat pitkälle ja pärjäsivät loistavasti. No, nyt ovat itse isovanhempia ja eivät ihan täysin tasapuolisia. Isommissa asioissa kyllä, mutta pienempiä summia saan minä paljon enemmän. Tilanne on se, että meillä on kaksi lasta ja opiskelen toista ammattia kotihoidontuen lomassa. Ahkeria ollaan. Mä olen töitä tehnyt aina, ennen tätä nuorempaa, kokopäiväisesti. Mies painaa pitkiä päiviä, vaikkei palkka kummoinen olekaan. Veljeni taas on myös ahkera ja yritteliäs, mutta veljen vaimo ei tee yhtikäs mitään. Siksi veljeni ei saa läheskään niin paljoa, koska eivät halua rahoittaa veljen vaimon makaamista ja eikä heillä ole lapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma kun ne kälyt aina vaan makaa. Niin minäkin kuulemma miehen vanhempien ja siskojen mielestä. Not.
En tajua miksi sellaista joka on opiskellut väärän ammatin ja valinnut tyhmän miehen pitäisi tukea enemmän...
Ap:n tapauksessa kuulostaa siltä, että perhe a:n vanhemmat on vähän vanhempia kuin perhe b:n. Tai perustaneet perheen ehkä aikaisemmin, jolloin hoitovapaa-ajat ovat jo takana ja taloa on ehditty maksaa jo 5 vuotta. heidän taloudellinen tilanteensa on tuon perusteella ollut varmaan aika samanlainen kuin perhe b:n aikaisemmin. jos kumpikin perhe pystyy ostamaan/rakentamaan okt:n ja kaikilla on töitä, niin katson, että taloudellinen tilanne on suunnilleen sama. Jos toisessa perheessä ei ole vara matkustella, koska ollaan hoitovapaalla ja toisessa ei ehkä olla niin pitkään hoitovapaalla ja matkustellaan, niin ne ovat niitä elämän valintoja. Niiden perusteella ei tarvitse toista perhettä avustaa enemmän kuin toista.
Lähtökohtaisesti isovanhempien tulee olla tasapuolisia. Sen tyyppinen tilanne, että toista perhettä kohtaisi vakava sairaus, täydellinen työkyvyttömyys, joku jäisi leskeksi tms. ja siitä aiheutuisi taloudellisia vaikeuksia, oikeuttaisi minusta auttamaan toista perhettä selvästi enemmän kuin toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni isovanhempien tulee olla tasapuolisia.
Ei asiansa hyvin hoitaneita ja hyvin toimeentulevia saa rangaista siitä. Tuo toinenkin perhe on ihan itte valinnut rakentamisprojektinsa ja hoitovapaansa, siitäkö pitäis jotenkin sitten juuri heitä palkita? Ei minusta.
Meillä isovanhemmat ovat ostaneet toisen lapsensa perheelle auton. Itse olemme joutuneet ottamaan lainaa jos mielimme ostaa autoa. Eikä ole kalliista autosta kysymys. Toinen poika on akateemisesti koulutettu vanhempien rahoilla ja hyvässä hankkeessa. Niin hyvässä, ettei vaimokkeen tarvitse töissä olla. Sinne menee marjat, hillot ja piirakat. Meillä mies lomautettuna ja minullakin aikalailla minimipalkka. Näin meillä tasapuolisuus toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla tasapuolinen. Autetaan vain sitä heikommassa asemassa olevaa. T. Se paremmassa asemassa oleva
Ei tarvitse olla tasapuolinen, he tekee omilla rahoillaan mitä haluaa, se ei muille kuulu. Ei isovanhemmat mikään sossu ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee olla tasapuolisia, mutta huomioiden kokonaisuus. Jos joku perhe tekee tarkoituksella valintoja, jotka vaikuttavat negatiivisesti perheen rahatilanteeseen, niin tasapuolisuuteen vedoten heille ei pidä antaa euroakaan. He ovat itse tehneet päätöksensä ja kantavat niistä vastuun.
Parempi on vanha kannustinjärjestelmä, jossa kokeessa menestynyt sai rahaa. Ei kukaan ulvonut ääneen sitä, että on vääryys kun ysin kokeista saanut sai 5 euroa, mutta kutosen saaneelle ei tippunut euroakaan. Samalla tavalla voi tasapuolisesti kannustaa aikuisia lapsiaan. Ahkeroit töissä ja sait palkankorotuksen, tässä sinulle 1000 euroa kiitokseksi. Ai sinä päätit irtisanoutua, koska aamulla on hankala nousta ja harrastaakin pitäisi. Miksi maksaisin siitä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla tasapuolinen, he tekee omilla rahoillaan mitä haluaa, se ei muille kuulu. Ei isovanhemmat mikään sossu ole.
Näinpä. Olisi vähän koomista, jos elämänkouluveljeni olisi saanut heiltä samalla tavalla rahaa kuin minä opiskelijana
Molempia lapsia ja näiden perheitä pitää tukea tasapuolisesti! Mielestäni tuossa ei ole edes vaihtoehtoa.
Meillä tilanne on tämä:
Asumme lainarahalla ostetussa rivitalossa (isohko lyhennyserä joka kuukausi), mies epävarmalla alalla yrittäjänä, minä kotiäitinä. Silti meillä on ihan nätti koti, haluan pitää paikat siistinä ja ostaa silloin tällöin uusia kalusteita ja pukea lapset nätteihin, oikean kokoisiin vaatteisiin. Emme käytännössä matkustele, koska meillä ei vaan ole siihen varaa. Raha kuluu lainaan, peruselämiseen, lapsiin ja kotiin.
Mieheni veli puolestaan asuu perheineen sotkuisessa vuokra-asunnossa, joka on kokonaan sisustettu appivanhempien ostamilla kalusteilla. Anoppi käy silloin tällöin siivoilemassa. Rahaa heillä on käytössään varmasti paljon enemmän kuin meillä, molemmat kun heistä tienaavat. Matkustelevat pari kertaa vuodessa ulkomaille.
Appivanhempien mielestä tämä veli perheineen tarvitsee ja ansaitsee enemmän tukea kuin me. Kaikenlaista tukea: aikaa, rahaa, henkistä, lasten hoitoapua. Veli-reppana kun asuukin "vuokralla". Huonekalutkin on pitänyt anopin heille ostaa.
Minä en voi ymmärtää tätä logiikkaa. Hehän ovat itse kaikista vaihtoehdoista valinneet juuri tuon elämäntyylin ja asumismuodon! Ja he joka vuosi valitsevat käyttää liikenevät rahansa matkusteluun kun me laitamme ne lapsien vaatteisiin ja kotiin. Ja sitten me jollakin tavalla vaikutamme ulospäin rikkaammilta ja paremmin toimeentulevilta? Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla tasapuolinen, he tekee omilla rahoillaan mitä haluaa, se ei muille kuulu. Ei isovanhemmat mikään sossu ole.
No kyllä se ainakin verottajalle kuuluu, mikäli mahdollinen lahjavero on jäänyt maksamatta. Ja tietysti ennakkoperintö pitää ottaa huomioon perinnönjaossa.
Minä olen vapaaehtoisesti osa-aikatyössä, eli tienaamme vähemmän. Oma valintani, joten oudolle tuntuisi olettaa erityistukea, ihan kuin tuo hoitovapaaperhekin on valintansa tehnyt. Eri juttu jos olisi vaikka lääkäriperhe a ja syövän tms. vuoksi pois työstä oleva yksinhuoltaja b, alkaa olla jo vähän mittakaavaeroa.
Vierailija kirjoitti:
Molempia lapsia ja näiden perheitä pitää tukea tasapuolisesti! Mielestäni tuossa ei ole edes vaihtoehtoa.
Meillä tilanne on tämä:
Asumme lainarahalla ostetussa rivitalossa (isohko lyhennyserä joka kuukausi), mies epävarmalla alalla yrittäjänä, minä kotiäitinä. Silti meillä on ihan nätti koti, haluan pitää paikat siistinä ja ostaa silloin tällöin uusia kalusteita ja pukea lapset nätteihin, oikean kokoisiin vaatteisiin. Emme käytännössä matkustele, koska meillä ei vaan ole siihen varaa. Raha kuluu lainaan, peruselämiseen, lapsiin ja kotiin.
Mieheni veli puolestaan asuu perheineen sotkuisessa vuokra-asunnossa, joka on kokonaan sisustettu appivanhempien ostamilla kalusteilla. Anoppi käy silloin tällöin siivoilemassa. Rahaa heillä on käytössään varmasti paljon enemmän kuin meillä, molemmat kun heistä tienaavat. Matkustelevat pari kertaa vuodessa ulkomaille.
Appivanhempien mielestä tämä veli perheineen tarvitsee ja ansaitsee enemmän tukea kuin me. Kaikenlaista tukea: aikaa, rahaa, henkistä, lasten hoitoapua. Veli-reppana kun asuukin "vuokralla". Huonekalutkin on pitänyt anopin heille ostaa.
Minä en voi ymmärtää tätä logiikkaa. Hehän ovat itse kaikista vaihtoehdoista valinneet juuri tuon elämäntyylin ja asumismuodon! Ja he joka vuosi valitsevat käyttää liikenevät rahansa matkusteluun kun me laitamme ne lapsien vaatteisiin ja kotiin. Ja sitten me jollakin tavalla vaikutamme ulospäin rikkaammilta ja paremmin toimeentulevilta? Mitä ihmettä?
Minusta taas isovanhemmilla ei ole velvollisuutta tukea ketään. Meillä ehkä hiukan sama tilanne, isovanhempien rahat menevät perheelle, joka on tehnyt elämässään nuo valinnat. Silti en ole tilanteesta kateellinen eikä edes haluta rahaa elämiseen. Pidetään ehkä tuota toista perhettä vähän pöhkönä, mutta ei olla kateellisia rahoista. Pitäisikö olla?
No minusta ei tuon kuvauksen perusteella kuulosta, että kumpikaan perhe olisi erityisissä taloudellisissa vaikeuksissa. Minusta isovanhempien kuuluisi olla tasapuolisia ja auttaa yhtä paljon.
Se, että ostaa kallita haalareita tai matkustelee, ei aina tarkoita, että on sen varakkaampi kuin joku toinen, joka ei näin tee. On myös valintoja, mihin rahansa käyttää.