JOS isovanhemmat haluavat tukea taloudellisesti, pitääkö olla tasapuolinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla tasapuolinen, he tekee omilla rahoillaan mitä haluaa, se ei muille kuulu. Ei isovanhemmat mikään sossu ole.

No kyllä se ainakin verottajalle kuuluu, mikäli mahdollinen lahjavero on jäänyt maksamatta. Ja tietysti ennakkoperintö pitää ottaa huomioon perinnönjaossa.

Juuri sinunkaltaisten ihmisten takia jätin Suomen ja muutin maahan jossa saa ITSE päättää kenelle antaa ja miten paljon

Asun myös maassa, jossa voi vapaasti testamentata omaisuutensa kenelle tahansa eikä ole suojaosuuksia tai perintöveroa ei edes lahjaveroa.

Tuo lahjan tulkitseminen ennakkoperinnöksi ei ole ihan yksioikoista. Jos lahjakirjassa ei ole ennakkoperinnöstä mainittu, se ei ole ennakkoperintö. Kunhan vain lahjansaaja huolehtii lahjaveron maksusta on elin aikanaan Suomessakin mahdollista järjestää niin, että vain yksi lapsi viidestä saa koko omaisuuden ja muut jäävät täysin ilman.

Mutta Suomessa pitää tämä tehdä elossa olevana, se ei onnistu testamentilla.

Mielestäni pitää pyrkiä lähes kaikissa tilanteissa tasapuolisuuteen. Sitten jos on tilanne, että yksi lapsista on oikeasti huonommassa asemassa elämässä pärjäämisen suhteen (esim. vakavat mt-ongelmat, vakavat fyysiset sairaudet, jäänyt vaikka leskeksi monen lapsen kanssa), niin silloin tietenkin häntä kuuluu auttaa enemmän. Toisaalta jos yhden lapsen taloudelliset vaikeudet johtuvat elämäntavoista ja omista valinnoista, niin en auttaisi taloudellisesti tätä lasta enempää kuin muitakaan, ehkä jopa vähemmän, että oppisi huolehtimaan asioistaan.

Samoin jos yksi lapsistani saisi vaikka 5 lasta ja toinen yhden, niin pitäisin huolta, että molemmat saavat minulta hoitoapua eikä vain tämä suurperheellinen, vaikka hän kokisikin tarvitsevansa sitä enemmän.

Tietenkin käytännössä kaikki isovanhemmat saavat toimia rahojensa ja aikansa kanssa miten itse haluavat.

Vierailija kirjoitti:

JOS isovanhemmilla on oikeasti varaa, silloin voivat halutessaan avustaa - mitään pakkoa ei ole. Ja pienellä eläkkeellä kituuttavien ei todellakaan kuulu auttaa aikuisia lapsiaan!

Samaa mieltä myös useiden kommentoijien kanssa - miksi sitä ahkeraa, kunnollista ja omat asiansa kunnialla hoitavaa lasta rangaistaan ja hänelle ei avustusta anneta? Sen sijaan sitä omat asiansa sössinyttä hyysätään. 

Isovanhemmat voivat toki valita itse, ketä avustavat. Ikävintä on, jos isovanhemmat itse painottavat kuinka tasapuolisia ovat ja koittavat itselleenkin valehdella asian, kun avustukset kuitenkin valuvat näiden alisuorittajien lompakkoon. Eli sitten on oltava avoin eikä tekopyhästi esittää tasapuolista.

Miksi tahdot nähdä kaiken vain omasta näkökulmastasi. Minun tapauksessa juuri alisuoriutujat eli me työkyvyttömät emme saa mitään apua ja menestyjiä tuetaan. Toki vanhempani ovat tajunneet lopettaa tasapuolisuudesta puhumisen kuin olin teini. Asuin puutalohörskässä eräänlaisessa kimppakämpässä mahdollisimman halvalla kävin koulua ja tein kahta työtä (hanttihommia), mitään tukia en saanut, koska vanhemmat niin hyvä tuloisia. Heiltä en saanut penniäkään. Veljeni muutti myös paikkakunnalle. Hyvä palkkaiseen työhön ja vanhempani järjestivät hänelle omistusasunnon.

Veljellä on hyvän palkan lisäksi vielä isommat menot, joka päivä söi ulkona ja joi vielä enemmän, loppu kuussa pyysi vippiä vanhemmiltamme, minä en saanut koskaan rahaa en tosin pyytänytkään.

No vanhempia alkoi jossain vaiheessa ihmetyttää, kun veli jatkuvasti oli rahan tarpeessa ja eivät antaneet enää rahaa. No veli tuli kysymään minulta viikko ennen tilipäivää että voinko auttaa, kun hän oli täysin rahaton ja ruokaakin oli tarve. Ei totisesti ollut mulla ylimääräistä, mutta sen verran annoin että sai jotain syödä. Tiesin hyvin, millaista oli elää, jos rahat ei meinanneet riittää ruokaan.

Vanhempani olivat kai odottaneet veljeltäni jonkinlaista matelukirrosta heidän edessään ja kun annoin ruokarahat tilipäivään tätä ei tullutkaan ja äitini haukkui minut pahanpäiväisesti siksi koska olin antanut veljelleni ihan omia työlläni ansaitsemiani rahoja. Häneltä sitä en ollut koskaan saanut. Toisin kuin muut sisarukset.

Tuon jälkeen eivät ole minulle esittäneet tasapuolista ulospäin toki yhä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia lapsia ja näiden perheitä pitää tukea tasapuolisesti! Mielestäni tuossa ei ole edes vaihtoehtoa.

Meillä tilanne on tämä:

Asumme lainarahalla ostetussa rivitalossa (isohko lyhennyserä joka kuukausi), mies epävarmalla alalla yrittäjänä, minä kotiäitinä. Silti meillä on ihan nätti koti, haluan pitää paikat siistinä ja ostaa silloin tällöin uusia kalusteita ja pukea lapset nätteihin, oikean kokoisiin vaatteisiin. Emme käytännössä matkustele, koska meillä ei vaan ole siihen varaa. Raha kuluu lainaan, peruselämiseen, lapsiin ja kotiin.

Mieheni veli puolestaan asuu perheineen sotkuisessa vuokra-asunnossa, joka on kokonaan sisustettu appivanhempien ostamilla kalusteilla. Anoppi käy silloin tällöin siivoilemassa. Rahaa heillä on käytössään varmasti paljon enemmän kuin meillä, molemmat kun heistä tienaavat. Matkustelevat pari kertaa vuodessa ulkomaille.

Appivanhempien mielestä tämä veli perheineen tarvitsee ja ansaitsee enemmän tukea kuin me. Kaikenlaista tukea: aikaa, rahaa, henkistä, lasten hoitoapua. Veli-reppana kun asuukin "vuokralla". Huonekalutkin on pitänyt anopin heille ostaa.

Minä en voi ymmärtää tätä logiikkaa. Hehän ovat itse kaikista vaihtoehdoista valinneet juuri tuon elämäntyylin ja asumismuodon! Ja he joka vuosi valitsevat käyttää liikenevät rahansa matkusteluun kun me laitamme ne lapsien vaatteisiin ja kotiin. Ja sitten me jollakin tavalla vaikutamme ulospäin rikkaammilta ja paremmin toimeentulevilta? Mitä ihmettä?

Tyypillinen tarina.

En pysty ymmärtämään, miksi ahkeruudesta ja "kunnollisuudesta" niin usein rangaistaan? Ja sitten palkitaan niitä ns. vääriä valintoja tekeviä? Appivanhemmathan mahdollistavat tuossa ylemmässä tapauksessa tuon vuokralla-asuvan veljen humputtelun? He ostavat veljen perheelle kaiken sen, minkä toinen veli joutuu itse perheelleen ostamaan. Ihan hyvä diili tuon toisen veljen kannalta, heittäytyä autettavaksi ja rahavarat sen kuin lisääntyy.

Röyhkeämpi saa enemmän. Niin se usein menee.

Anoppi pitää itseään tasapuolisena, kun antaa joka joulu kaikille kolmelle lapselleen 500 € joulurahaa. Kuitenkin miehen toinen sisko on hyvätuloinen lapseton vanhapiika, toinen sisko ihan hyvätuloinen yhden lapsen yksinhuoltaja ja meillä taas on neljä lasta, mies pienipalkkaisessa työssä ja minä kotiäitinä. Meillä tuo raha menee aina laskuihin ja muuhun elämiseen, miehen siskoilla taas ulkomaanmatkoihin, merkkivaatteisiin tai muuhun sellaiseen. Ei kuullosta kovin tasapuoliselta.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi pitää itseään tasapuolisena, kun antaa joka joulu kaikille kolmelle lapselleen 500 € joulurahaa. Kuitenkin miehen toinen sisko on hyvätuloinen lapseton vanhapiika, toinen sisko ihan hyvätuloinen yhden lapsen yksinhuoltaja ja meillä taas on neljä lasta, mies pienipalkkaisessa työssä ja minä kotiäitinä. Meillä tuo raha menee aina laskuihin ja muuhun elämiseen, miehen siskoilla taas ulkomaanmatkoihin, merkkivaatteisiin tai muuhun sellaiseen. Ei kuullosta kovin tasapuoliselta.

Tuohan on juuri tasapuolista! Jokainen lapsi saa saman summan. Teidän valinta oli tehdä 4 lasta.

Eläkeläisleskiäitini haluaa olla koko perheelle tasapuolinen, minulle (lapselle) 50€, miehelleni 50€ ja ainoalle lapsellemme ja mummon ainoalle lapsenlapselle, teinille myös 50€. No, ansaitsemme kuitenkin miehen kanssa yht. 145 000€/vuosi, joten pikkurahoja meille. Annamme oman osuutemme salaa teinille. Kiva kuitenkin, että koko perhettä muistetaan tasapuolisesti. Mummolle ostetaan aina kimpassa tietenkin hyvät lahjat ja muut muistamiset ja reissut.