Lue keskustelun säännöt.
Kun minä en halua (lisää) lapsia ja ehkä tuleva miesystävä haluaisi?
06.10.2013 |
Kysyisin mitä mieltä olette, onko tämä sellainen kysymys että minun pitäisi päästää toinen menemään vaikken millään haluaisi, eikä mieskään sitä haluaisi.
Olen 28-vuotias nainen ja tapaillut jonkun aikaa itseäni 5v nuorempaa miestä. Mies on kaikkea sitä mitä toivonkin seurustelukumppanilta. Olen myös joskus aiemmin ollut ihastunut häneen. Olemme keskustelleet lapsista ja mies on sitä mieltä että vielä jonain päivänä, mutta asialla ei ole tosiaankaan mikään kiire.
Minulla on siis kaksi lasta edellisestä suhteesta. Olen saanut lapset IVF-hoidoilla, en ovuloi ollenkaan luonnollisesti. Raskaudet oli molemmat todella rankkoja ja nuo hoidot jo itsessään + se aika ja se epätietoisuus oli todella rankka vaihe elämässä. Olen ajatellut, etten enää halua lapsia. Toisaalta enhän voi tietää jos vauvakuume vielä joskus iskee.. Mutta olen ajatellut, etten enää lähde hoitorumbaan kun en enään vaan osaa kuvitella käyväni sitä läpi uudestaan.
Ongelma on siis se, että en voi luvata että tulevaisuudessa meillä voisi olla yhteinen lapsi. Miestä ei tunnu tämä haittaavan, koska hänelle se lapsen hankkiminen tuntuu vielä kaukaiselle. Mutta itse osaan kuvitella, mille se hänestä sitten tuntuu, kun hän haluaakin lapsen ja minä en. Ja vaikka muuttaisinkin mieleni, niin eihän uusista ivf-hoidoista ole takuita, mitä saamme. En haluaisi hänelle sitä stressiä ja pettymyksiä...
Olisiko nyt siis paras päästää hänet menemään, vaikka me molemmat olemme ihastuneita ja haluaisimme seurustella? Erotessani tiesin että tämmöistä voi tulla vielä eteen, mutta en tiennyt että miten vaikeaa tämä on.
Tuntuu että pää on sekaisin senkin takia, kun olemme puhuneet että ei ehkäisyä sitten kun seurustelumme olisi vakaalla pohjalla sillä enhän voi tulla raskaaksi luonnollisesti. Lääkärit on kylläkin sanoneet että hormonitoiminta voi muuttua lapsettomuushoitojen, raskauksien ja synnytysten jälkeen kun olen vielä nuori. Pitäisi kai käydä lääkärissä ja tehdä ovulaatiotestejä, jotta saadaan selville ovuloinko nyt. Mutta mitä jos onkin niin, että suurimmaksi osaksi en ovuloi mutta sitten tapahtuukin joku kuukausi niin että ovuloin ja harrastammekin silloin seksiä? En tahtoisi hormoniehkäisyä toisaalta turhankaan vuoksi aloittaa.
Miten voi olla näin vaikeaa. :(
Kommentit (7)
Toisaalta onhan sekin mahdollisuus ettei mieti liikaa tulevia. Aloittaa suhteen ja elää päivä kerrallaan. Eihän sitä tiedä miten käy. Mutta on vähän vaikea kun tällainen asia kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tehän ette asu vielä yhdessä? Voi käydä niinkin, että kun mies pääsee ihan konkreettisesti ottamaan vastuuta lapsistasi, hän ei enää haaveile omasta, vaan on onnellinen niistä hetkistä kun saatte olla ihan kahdestaan. Perhe-elämän sitovuus ja rankkuus voi tulla yllätyksenä jos siitä ei ole aiempaa kokemusta.
Kaipa olet kertonut suoraan tälle ehkä tulevalle miesystävällesi, ettet aio lisää lapsia hankkia ikinä???
Jos ehkäisyä et aio hommata, niin sitten elät riskillä, vai abortoitko?
3/4, Niin voihan kyllä olla niinkin että ei myöhemmin enää haluakaan lapsia. Mutta tuntuu kyllä että miehillä menee yleensä toisinpäin, ensin eivät ajattele välttämättöminä lapsia mutta sitten myöhemmin haluavatkin. Varsinkin kun alta kolmikymppisistä kyse.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 19:36"]
Kaipa olet kertonut suoraan tälle ehkä tulevalle miesystävällesi, ettet aio lisää lapsia hankkia ikinä???
Jos ehkäisyä et aio hommata, niin sitten elät riskillä, vai abortoitko?
[/quote]
Ollaan keskusteltu siitä etten haluaisi, kuten tuosta tekstistäni kai tulee ilmi? Hän tietää hoitotaustani ym... Jos niin kävisi että tulisin raskaaksi vahingossa niin en abortoisi todellakaan, ellei olisi todella huono terveydentila tms. Pakko kai käyttää silti ehkäisyä varmuuden vuoksi, vaikka näyttäisi etten ovuloikaan..
Kehoittaisin myös keskustelemaan asiasta ihan nyt suhteen alkuvaiheessa. Sanot sille miehelle että miettii asiaa perusteellisesti, siis että haluaako hän lapsia. Lapsiasia on nimittäin sen verran iso asia, että jos se käydään vain pintapuolisesti läpi, eikä pohdita juttua kunnolla, voi siitä tulla myöhemmin suhteessa katkerusasia. Tälläkin palstalla on miljoonittain esimerkkejä kun toinen osapuoli hinkuaa lasta ja toinen ei sitä halua ja sitten ollaan katkeria ja masentuneita.
Minunkaan ei muuten pitänyt tulla raskaaksi luonnollisesti (gyne totesi että on sen verran paha endometrioosi, ettei raskautuminen onnistu ilman hoitoja) mutta toisin kävi kun tapasin mieheni, tulin raskaaksi pillereistä huolimatta...
Itse joskus mietin tuota että mitenhän sitä tekisi jos ero tulisi. Mulla on lapsiluku täynnä, enkä todellakaan haluaisi mitään uusperhesotkujakaan.
Ja ehkäisy kuntoon. Lääkärit ovat joskus oikeassakin ja jos he ovat sanoneet että ovulaatio voi olla sinulle joskus mahdollinen, niin sitten se voi olla niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6/6, Totta, luulen että pitää sanoa hänelle että ensi kerralla kun näemme haluan jutella. Pakko puhua tuo asia ihan kunnolla halki, ollaan kumminkin siinä pisteessä jo tapailussa että kummatkin haluaisi siirtyä eteenpäin. Ehkä tosiaan olisi paras sanoa hänelle että miettii, haluaako tosissaan lapsen. Sen jälkeen antaa hänelle aikaa miettiä... Nähdään seuraavan kerran huomenna, voisin soittaa aikaisemmin että haluan puhua.
Ja tiedän, näitä juttuja on paljon että nainen joka "ei voi saada lapsia" tuleekin raskaaksi. Pakko varata aika gynelle varmaan nyt heti viikolla.
Ärsyttävä tapa vastata numeroille "3/4" ja "6/7". Se jälkimmäinen numero kertoo vain sen, montako vastausta siihen mennessä on tullut, joten riittää ihan se ensimmäinen numero, joka kertoo viestin järjestysnumeron. Kuten nyt näet, mitään "3/4" vastausta ei ole olemassakaan.