Lue keskustelun säännöt.
Mies on huolestuttavan passiivinen
23.10.2013 |
Mietin, onko hän masentunut. Työssänsä ei viihdy, on yksitoikkoista ja rahatilanne vaivaa. Kotona hän on todella passiivinen, jopa apaattinen. Hyvä kun ruokapöytään ehtii toisten kanssa. Vie lapsia vaikka ulkoilemaan, mutta sellaista vastuunotto tilanteista ei ole. Lapset saattavat isän edessä puhua mitä vaan, riidellä ja isä ei edes huomaa -ihan kuin olisi omissa maailmoissaan puolet ajasta.
Huokailee, voivottelee. Katselee pihalle. Sanoo, ettei mikään kiinnosta. Urheilemassa käy ja tuijottelee itseään peilistä, miten lihakset kasvavat, mutta siinä se sitten onkin.
Mitä tulisi tehdä? Olen sanonut, että mene lääkäriin, mutta eihän hän minnekään lähde. Ei ole pitkä aika kun työterveyshuollossa otettiin verenpaineet yms. perustutkimukset ja ne kaikki olivat oikein hyvissä lukemissa. Terve mies, sanoi lääkäri.
Mä olen todella ahdistunut ja turhautunut, kun mies on tuollainen, jopa apaattinen kotona. Suututtaa, ettei ajattele millaista mallia antaa lapsille. Harmittaa, että tokaisee vaan ettei mihkään lähde eikä mitään ala lääkkeitä ala syömään, kun ehdotan sitäkin vaihtoehtoa että menisi selvittämään masennusta. Ei kiinnosta.
Olen laittanut hänelle sähköpostiin hyvältä vaikuttavia työpaikkamahdollisuuksia, sanoo että joo näin, en nyt enempää kattonut. Eli ei tartu mahdollisuuksiin kuitenkaan.
En jaksa näin, mitä tehdä?
Kommentit (7)
Lapset reagoivat selvästi miehen passiivisuuteen. Kun olemme yhdessä pöydän ääressä ja mies on sellainen apaattinen poissaoleva, niin lapset alkavat riehua. Samoin isän edessä alkavat puhua rumasti toisilleen ja riidellä. Se ahdistaa minua erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä varmaan 4-kympin kriisiä, rahahuolta, työhuolta.. kaikkea. Mutta perusluonteeltaan ollut aina lyhytnäköinen ja negativiinen ja nyt todella korostuneet. Vaikea vaan "ymmärtää" kun mies käytöksellään hankaloittaa mun ja lasten elämää.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 10:14"]
Lapset reagoivat selvästi miehen passiivisuuteen. Kun olemme yhdessä pöydän ääressä ja mies on sellainen apaattinen poissaoleva, niin lapset alkavat riehua. Samoin isän edessä alkavat puhua rumasti toisilleen ja riidellä. Se ahdistaa minua erityisesti.
[/quote]
Ikävää sinänsä, mutta tuollaista elämä on, että joskus ihmisellä on alakuloisia kausia. Ei tuo niin vakavaa ole, jos lapset noin tekevät. Meillä mies on aina tuollainen, että ei puutu mihinkään lasten tekemisiin vaan minä olen yksin se joka pitää kuria ja järjestystä yllä, ja pärjätty näinkin jo 14 vuotta... Teillä luultavasti tilanne on vieläpä ohimenevä, kun ei ole aina ollut mies tuollainen, joten eiköhän sitiä selviä.
Miten sä oikeasti jaksat ja hyväksyt, että olet ainoa kasvattaja perheessä? Mä en siihen pysty... minusta lapset on yhteinen juttu, että kumpikin ohjaa, neuvoo, rajoittaa, tekee lasten kanssa.. Suututtaa, kun minä joudun olemaan aina se. Mikä oikeus toisella löhötä sohvalla tai istua kahvimuki kädessä kun toisen tehtävä kaikki lapsiin liittyvä? Johan lapset saavat siinä erittäin oudon kuvan kahden aikuisen välisestä suhteesta ja rooleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhekeskustelun paikka. Lapsille selitetään depressio, isälle näytetään lasten hätä kun he kertovat miltä isin huomaamattomuus tuntuu. Näin tekisin.
Tuommoisia kausia nyt vaan tulee elämässä, eikä ne mitään lääkäriä yleensä tarvitse. Menevät useimmiten ohi itsekseen kun ihminen joko muuttaa suhtautumistaan asioihin tai sitten muuttaa elämäänsä, esim. vaihtaa tympeäksi käyneen työn toisenlaiseen. Usein ns. ikäkausikriisit myös ilmenevät noin, kun henkinen kypsyminen ottaa vähän koville.
Anna sille miehelle tilaa olla omien ajatustensa kanssa. Mutta toki voit vaatia ettei täysin voi vetäytyä perheen arjesta tai pilata ilmapiiriä esim. kovin jatkuvalla voivottelulla ja huokailulla, vaan käsittelee ne asiat itsekseen ielessään.