Kuinka paljon urheilitte raskaana?

viikolle 7-8 asti normaalit treenit: juoksua, kuntosalia suht kovilla painoilla, bodysteppiä ja pumppia.

viikot 9-13/14 väsymystä ja pahoinvointia joten liikuin vain muutamia kertoja kevyesti.

viikot 15-29 tein kaikkea suht normaalisti taas: spinning, bodystep, pump, sali.

juoksulenkeillä ja kovaa pommpivaa liikettä aiheuttavissa jumpissa en käynyt enää viikon 20 jälkeen mutta kuitenkin jumpissa joissa syke kohoaa ja hiki lentää ( esim step ja spinning) toki olen painoja keventänyt pumpissakin muistaakseni joskus rv 27 tienoilla,,,,

nyt olen viikolla 30 ja alkanut hienan tuntumaan että tarvii taas lisää keventelyä. Liikunnan määrä varmaan pysyy edelleen siellä 4-6 krtaa viikossa mutta aion keventää entisestään. Kuitenkin samoja lajeja jatkaen.

itselläni liikunta auttanut raskausaikana paljon! Ei kipuja, mieli virkeä, raskauskiloja kertynyt 8. 

rv 34 ja en pysty kävelemään edes autolle reippaasti ilman supistuksia joten olkaa onnellisia te jotka pystytte jotain edes tekemään raskaana ollessanne. ja lenkillä en ole pystynyt supistelujen vuoksi käymään kohta puoleen vuoteen. nimimerkillä teillä on ainakin yksi kateellinen

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 11:01"]

No voi vittu sentään. Kävin itse säännöllisesti ennen raskautta ja vielä viikolle 6 asti salilla tekemässä raskasta punttitreeniä ja lenkkeilyt päälle. Sitten iski pahoinvointi, huimaus ja heikotus, pulssi nousi yli sadan pelkästä rauhallisesta kävelystä, töissäkään en koko aikaa ole jaksanut käydä, saati treenata yhtään mitään. Kaikilla raskaus ei ole jumalauta oireeton, luulisi kätilön sen tietävän! 

Joo tiedän kyllä, että tommosia superodottajia on, jotka eivät edes huomaa olevansa raskaana. Itse en vain kuulu heihin ja olen todella ahdistunut jo valmiiksi, jos nyt lihon liikkumattomuudesta ihan helvetisti ja kun odotettavissa on sitten tosiaan että kätilötkin sylkevät päälle. Olisin vain toivonut että Elixia-tytön viesti olisi ollut liioiteltu.

[/quote]

Minä myös kuvittelin ennen ensimäistä raskauttani, että jatkan juoksua ja punttia ja uintia ihan normaalisti.

No, heti alusta asti aloin oksentamaan ympäri vuorokauden, kävin tipassakin välillä. Pyörrytti, verenpaineet heitteli. Kerran pyörryin pihalle.

Viikolla 26 alkoi kohdunsuu aueta.

Joten en liikkunut sen raskauden aikana melkein mitään.

Seuraavana en mitään, koska olin viimeiset kuukaudet sairaalassa lanka kohdunsuulla.

No, nopsasti sain itseni kyllä hyvään kuntoon raskauksien jälkeen. Turha tästä on mitään hyvä-äiti-kilpailua tehdä

En oikeastaan ollenkaan. Ekassa raskaudessa oli tosi voimakasta pahoinvointia melkein viikolle 30 asti, sen jälkeen ehkä viikon hyvä olo (aloitin toiveikkaana kävelylenkit), mutta sitten alkoi supistella jatkuvasti. Toisessa raskaudessa pahoinvointi kesti vain noin viikolle 15, ja sen jälkeen alkoikin supistella niin, että makasin suurimman osan loppuraskautta joko sohvalla tai sängyssä. Siihen päälle vielä kammottavat liitoskivut, niin eipä tehnyt mieli liikkua :D Onneksi raskaus ei kestä ikuisesti, ja molempien jälkeen olen hyvin nopeasti alkanut taas harrastaa liikuntaa.

En urheillut ollenkaan, eikä harmita se lainkaan. Alkuraskaudessa olin kuukauden niin tajuttoman pahoivointinen, että makasin kotona lähes vuoteenomana. Sitten tuli lamauttava väsymys. Silloin kävin kuitenkin 2 kertaa uimassa, se oli ihan kukavaa, kunnes pian alkoi liitoskivut ja supistelut. Loppuajan tein rauhallisia kävelyitä koiran kanssa. Painoa tuli silti sopivasti, 10kg, ja palauduin tosi hyvin. Mikäs siinä urheillessa ja jumpatessa, jos olo on hyvä, mutta itselle se ei ainakaan ensimmäisellä puoliskolla olisi tullut kysymykseenkään, etenkin alun 24/7-oksetuksen aikana.

Mä pystyin liikkumaan molemmissa raskauksissa tuonne 20 viikolle saakka aktiivisti, hiihdin ja juoksin, kävin salilla. Sitten iski ensimmäisessä raskaudessa raskausmyrkytys ja raskaus päättyi ihan liian aikaisin hätäsektioon (25rvk).  Toisessa raskaudessa jatkoin juoksemista viikolle 19, kunnes rasitusmurtuma jalkaterässä pakotti vaihtamaan hiihtoon. Joka taas loppui olkapäämurtumaan kaaduttuani. Sitten oli jo lajivaihtoehdot vähissä.. Molempien raskauksien jälkeen olin rapakunnossa, mutta siitä se pikkuhiljaa taas lähti. Keväällä taas puolimaratonille, kuopus 3v.

Tein fyysisesti sen verran raskasta työtä että vapaa-aika piti pyhittää levolle. Muussa tapauksessa olisi pitänyt hakea saikkua.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 22:14"]

Tein fyysisesti sen verran raskasta työtä että vapaa-aika piti pyhittää levolle. Muussa tapauksessa olisi pitänyt hakea saikkua.

[/quote]

Ja kyllä siinä hiki tuli, monesti oli hiki päällä koko työpäivän ajan, kun tuolla yhdessä kommentissa aloittaja peräänkuulutti liikuntaa jossa tulee hiki...

Olen nyt rv. 13 ja tähän asti raskausaikana olen pystynyt harrastamaan hikiliikuntaa tasan kahden pyöräilenkin verran.

Alkuraskauden kärsin niin pahasta pahoinvoinnista ettei tullut mieleen tuhlata yhtään vaivalla vatsassa pysymään saatua kaloria liikuntaan, sitä paitsi kaikki rasitus tuntui vaan pahentavan pahoinvointia. Mulla siis paino on pudonnut jo alipainon puolelle, kaikki sohvalla makaavat eivät kärsi lihavuudesta...

Myös alaselkä on ollut kipeä koko raskauden ajan ilmeisesti hormonaalisista syistä, koska toisin kuin tavalliseen selkäkipuun, tähän liike ei auta. Pystyn kävelemään n. kilometrin päivässä (eli bussipysäkille ja lähikauppaan), sen jälkeen kipu alkaa voimistuu sitä pahemmaksi, mitä pidempään jatkan liikkumista.

Nyt pahoinvointi on alkanut helpottaa en ole keksinyt mitään muuta selälle sopivaa tapaa saada hikeä pintaan kuin pyöräilyn. Mitä sitäkään en uskalla enää harrastaa, kun tuli liukasta. Jos en olisi raskaan, ei mua kaatumin en pelottaisi, mutta nyt olen mielummin vaikka vähän liian varovainen.

Harrastin jonnekin viikoille 20 ihan entiseen malliin liikuntaa, eli lenkkeilin, kävin salilla, jumpassa ja tanssitunneilla 6-7 kertaa viikossa. Sen jälkeen jätin juoksulenkkeilyn pois ja tilalle kävelyn. Salilla, jumpissa ja tanssitunneilla kävin normaalisti päivittäin viikolle 39 asti. Nyt olen viikolla 41 ja tämän ja viime viikon liikunnat on olleet pelkkää kävelyä ja kevyttä salitreeniä. 

Raskaus on ollut tosi helppo ja painoa tullut vain 10 kiloa (55>65kg). Olen säästynyt turvotuksilta, kivuilta ym. Sokerirasitustestiin ei edes tarvinnut mennä ja verenpaine ollut tosi hyvä koko raskauden. Olen varma, että liikunnan ansiosta kaikki on mennyt tähän saakka niin hyvin.

Mitäs täällä tapellaan? Hyi teitä, teidän kuuluisi olla seesteisiä odottajia.

Minä nyt keskiraskaudessa liikun edelleen kuten ennen, mutta laskettelemaan en aio mennä tänä talvena. Salilla jalkaprässin sijaan teen lähentäjiä ja loitontajia. Olen myös keventänyt treenejä ja juostessa tarkkailen enemmän sykettä. Intervallit ovat hyviä. En juokse kovin pitkiä matkoja enää, pyrähtelen lähinnä.

Uin paljon, vesijuoksen ja käyn spinningissä. Viimeksi mainitussa ongelmana on, että ylämäkivetoihin noustessa meinaa pissa karata.

Käyn myös erilaisissa jumpissa. Bodypump on hyvä, mutta joissain liikkeissä vatsa ei tunnu hyvältä, teenkin vatsat superkevyesti. Hiihtokelejä odotan kovasti jo. Lasken liikunnaksi myös koiralenkit, jos ovat yli 5 km. Onhan se nyt hyvää ja palauttavaa liikuntaa kävelykin sentään!

En liiku tavoitteellisesti, tykkään vaan olla liikkeessä ja saada hien pintaan. Raskauskiloja on tullut sopivasti viikkoihin nähden. Ekan kolmanneksen olin liikkumatta, vain oksensin.

Olen itse vasta raskauden puolivälissä. Olen itse uinut aktiivisesti. 

Olen nyt viikolla 37, ja tähän asti olen liikkunut 4-5 kertaa viikossa, pääasiassa 1-2 salitreeniä, zumbaa, venyttelyä, spinningiä, joitakin tanssillisia tunteja. Teen jumpat omaan tahtiin, esim. kaikki hypyt olen joutunut jättämään pois melkein alkuraskaudesta asti, samoin pyörähdykset. Samoin salilla on tällähetkellä hyvin "kevyt" ohjelma. Ihan kävelyä/lenkkeilyä en ole pystynyt oikein koko raskauden aikana ollenkaan harrastamaan, harjoitussupistukset ovat niin kovat. Mutta noissa jumpissa olen onneksi pystynyt käymään.  

Painoa on tullut lisää 14 kg, suurinpiirtein saman verran kuin aiemmissa raskauksissa, joissa en liikkunut näin paljoa. Eli liikkumisella ei ole ollut vaikutusta painonnousuun.

Harmi, kun tämä ketju meni taas ihan kummalliseksi toisten mollaamiseksi ja ihmeelliseksi kilpailuksi. On kiinnostava lukea toisten liikkuvien odottajien kokemuksia.

up

Mä olen ehkä väärä henkilö vastaamaan, koska raskausaikoinani mulla ei ollut säännöllistä liikuntaa pelkän liikkumisen itsensä vuoksi.

Ensimmäisen raskauteni aikana olin opiskelija, ja paahdoin opintojani eteenpäin mahdollisimman kovaa vauhtia, jotta niitä jäisi mahdollisimman vähän roikkumaan äitiysloman jälkeen (en edes suunnitellut tekeväni niitä äitiyslomalla, ja onneksi en). Kaikki liikkuminen tarkoitti hyötyliikuntaa, kun autoa ei ollut, eli kaupassa käynti yms. piti tehdä kävellen. Liikunnan säännöllinen harrastaminen ei silloin käynyt edes mielessä. 

Toisen raskauden ensimmäisen puoliskon kävin uimassa pari kertaa viikossa, ja uin kyllä aina niin että hengästyin, muutaman kilometrin sen mukaan miten jaksoin ja miten oli aikaa. Olen entinen kilpauimari, jonka uintiura tyssäsi aikoinaan täysin seinään opintojen alkaessa, ja tämä raskaus antoi mulle ensimmäisen kerran mahdollisuuden käydä uimassa yksin (ilman lasta, esikoinen oli 3v näihin aikoihin), ja nautin vilpittömästi siitä, että sain uida kunnolla, ottaa spurtteja jne. Jos olisi ollut mahdollista, olisin jatkanut säännöllistä uintia myös lopun raskauden, muttei ollut. No, loppuvaihe oli sitä samaa kuin ensimmäisessäkin raskaudessa - autoa ei ollut, joten kaikkialle mentiin kävellen, joskin tällä kertaa sitä oli paljon enemmän sitäkin lajia. Tein työtä, jossa kiersin eri toimipaikoissa 4-5 kertaa viikossa, ja sitä myöten tuli käveltyä paljonkin, välillä reippaammin ja välillä vähemmän reippaammin. 

Kolmannessa raskaudessa alusta asti oli samanlaista kuin eka raskaus, eli ilman autoa käveltiin ja pyöräiltiin joka paikkaan. Jäin töistä pois raskausviikoilla 28, koska lantioni alkoi löystyä sen verran pahasti että lääkäri kirjoitti mulle sairaslomaa loppuraskauden ja käski levätä kotona. Valitettavasti lääkärimussukka ei tajunnut, että töissä olisin saanut valtaosan päivästä oikeasti istua tai loikoilla nojatuolissa läppärin kanssa, kun kotiin jäädessäni myös kaksi vanhempaa lastamme jäivät pois hoidosta, koska hoitopaikan sopimus oli riippuvainen mun työssäolostani, ja kun en ollut enää töissä, ei lapsilla ollut hoitopaikkaa, ja kunnan mielestä tilanteeni ei vaatinut sitä, että meille olisi pitänyt toinen hoitopaikka järjestää. Joten, sen sijaan että töihin mennessäni mun olisi pitänyt raahautua 250m bussipysäkille, ajaa työpaikan ovelle, istua työtuoliini, nousta siitä vain vessaan ja syömään mennäkseni, tulla työpäivän päätteeksi takaisin kotiin miehen hoitaessa lasten viemiset ja hakemiset, olin sitten sairaslomalla ja liikuntakiellossa, ja kävelin joka aamu kilometrin viemään eskarilaisen eskariin, takaisin kotiin, parin tunnin päästä sama lenkki uudestaan, ulkoilutin lapsia, hoidin kauppareissut, vein 3-vuotiasta kerhoon ja hain sieltä pari kertaa viikossa... voin sanoa, että kyllä siinä hikeä ja kyyneleitä vuodatettiin viikkokausia, vaikkei mitään tavallista kävelyä kummempaa tehnytkään. Oli helpotus, kun pääsin sairaalaan osastolle käynnistelemään synnytystä. 

Urheilun ihan vain urheilun itsensä vuoksi aloitin vasta kun kolmas lapsi oli 3kk ikäinen. Alkuun menin ryhmäliikuntatunneille, spinning, core ja muita. Kun oli hankalaa aikatauluttaa haluamiani tunteja muun perheen elämään, teetin personal trainerilla helpon saliohjelman, jonka oli tarkoitus olla vain väliaikainen, ns. korvaava liikuntamuoto, kun ei päässyt tunneille, mutta hurahdin siihen ihan täysin. Samalla pt:llä teetin vielä kolme muutakin ohjelmaa, seuraavan kohdalla kävinkin jo sitten ainoastaan salilla enkä enää tunneilla, ja kolmannen oli tarkoitus olla useampijakoinen ja tavoitteellinen ohjelma. Tein sitä jonkin aikaa, mutta en ollut tyytyväinen siihen, ja kun pt ehdotti vain paluuta yksijakoiseen treeniin, vaihdoin salia ja "palkkasin" mieheni pt:ksi. Hän on siihen pätevä, muttei olisi alunperin halunnut sitä pestiä. Nykyään käyn neljästi viikossa salilla, ja kotiäitinä edelleen kävelen aika paljon. Niin, sitä autoa ei meillä vieläkään ole.

Ensimmäisen raskauden aikana urheilin normaalisti lähelle vko 30. Laskettuaika oli huhtikuussa ja muistan hiihtäneeni ihan viimeisille viikoille saakka, mutta vaihdoin luistelusukset perinteisiin helmikuussa. Silloin myös alkoi supistelut hiihtäessä.  Hiihdon lisäksi hölkkäsin (vauhti hidastui raskausviikkojen myötä, lopulta kävelin supistelujen takia), kävin uimassa, pyöräilemässä ja salilla. Vatsalihaksia en tehnyt koko raskausaikana, koska pelkäsin. Muuten aika normaalisti. Niin ja hikiliikuntaa oli vähintään 4krt viikossa)

Toisessa raskaudessa aika samanlaiset kuviot, kertoja vain vähemmän.

Kolmannessa raskaudessa liikuntakerrat jäi vielä vähemmäksi. Ei yksinkertaisesti ollut samalla tavalla aikaa. Enkä osannut lähteä töiden jälkeen salille, kun kotona odotti kaksi pientä lasta.

Kolmannen ja viimeisen raskauden jälkeen aloitin juoksemisen heti synnytyksen jälkeen kun tuntui hyvälle. Taisi olla vain kuukausi synnytyksestä.  Tuli ihan järjetön halu saada yleiskunto takaisin.

Tällä hetkellä lenkkeilen/urheilen kun tuntuu hyvälle. En suostu ottamaan ressiä aiheesta liikunta, koska lapset on vain kerran pieniä ja nyt haluan keskittyä heihin. Kuopus on 1 vuotta. Suunnitelmissa on juosta maratoni, mutta varmaan pystyn reenaan siinä vaiheessa kunnolla kun kuopus on lähellä kolmea. En ole super mama, joka pystyy kaikkeen.....

Lenkkeilin, reipasta kävelyä, ihan siihen saakka että menin sairaalaan. Välillä myös otin juoksuspurtteja, mutta ne nyt lähinnä aiheuttivat huvitusta lenkkiseuralaisissa ;) Jumppasin ja venyttelin päivittäin sen verran minkä pystyin, lähinnä että selkä pysyy hyvänä. Ei siis mitään hillitöntä hikiliikuntaa, mutta kunto pysyi hyvänä eikä ylimääräisiä kiloja tullut. 

Up, eikö muut liikkuneet raskaana?

ap

Mä olen nyt raskausviikolla 38, huomenna alkaa viikko 39. Olen joka päivä alusta asti tehnyt 3x 1 h/ päivässä koiran kanssa lenkit ja kerran viikossa äitiysjoogassa. Paino on pysynyt samassa missä raskauden alkaessakin.

Mitens lihaskunto? Mua ahdistaa kun en nyt kohta kahteen kuukauteen ole pystynyt nostelemaan painoja jne., kun heikottaa ja oksettaa.