Rakastan aviomiestäni, mutta en vaan voi perustaa uusperhettä

Kolmen taalan kysymys: miksi menitte naimisiin?

Rakastat jonkinlaista mielikuvaa enemmän kuin miestäsi? Ei kovin vakavalta suhteelta kuulosta.

et yhtään ehtinyt ajatella tätä kuviota ennen sitä tahdon-sanaa? 

Hassu nainen :-) Tietenkin teet lapsia elämäsi miehen kanssa ja tietenkään teille ei tulen'sisarsekoilua'! Olet aikuinen nyt ja osaat suhtautua ja rakastaa ihan toisin kuin lapsuudenkodissasi. Olet oppinut elämästä.

Aina ei elämä ei mene niin kuin toivoisi tai olisi suunnitellut. Ei se mitään! Silti (tai jopa siksi) se voi olla ihanaa. Heittäydy!

Ajatellaan ruotsalaisesti: ei siskopuoli, vaan bonussisko!

mulla ei ole yhtään täyssisarusta, mutta en oikeasti edes muista tätä asiaa. minulle nuo ovat omia sisaruksiani kaikki, jopa sellaiset, joiden kanssa ei ole yhtään mitään verisidettä. tiedä sitten onko kyse ollut äitini ja isäpuoleni sekä isäni ja äitipuoleni tavasta kasvattaa meidät kaikki tasaveroisina sisaruksina. 

Lapseni sanoin, puolikkaita ihmisiä ei ole...siskot on siskoja ja veljet veljiä. Jokaisella on merkityksensä ja arvonsa.

tiedät kai olevasi jo uusperheessä? 

Lapsillesi ydinperhe on se kun siinä on sinä ja isä.

Aika omituiinen pakkomielle tuokin, ettei lapsia voisi tehdä uusperheeseen... Ei sen todellakaan tarvitse olla mitään sekoilua tai huonoa perhe-elämää sen uusperheilyn. Meillä on miehellä entisestä liitosta 1 lapsi, minulla 2 ja 1 yhteinen vauva. EI niin mitään ongelmia.Mitä isompi lauma, sen kivampi meininki meistä :)

Mutta siis sinun lapsesihan kasvaisivat ydinperheessä, jos ette miehesi kanssa aio erota...

Outo mielipide, jos kerran ootte jo naimisissa. tuo asia olisi pitänyt miettiä ennen kuin alkaa suhteeseen.

Me ollaan oltu kimpassa 6 vuotta, naimisissa 2 vuotta. Luulin,että asia oli jo osaltani mietitty. Siksi mentiin naimisiin - olin ihan varma että selviän tästä. Nyt mies kuumeilee kovasti vauvaa, minua ei vaan kiinnosta tällaiseen tilanteeseen sitä pyöräyttää.

Miehen lapset ovat 15 ja 5v. Tuon vanhemman kanssa ei saisi edes suhdetta aikaiseksi, nuorempikin on sen verran tottunut olemaan isänsä prinsessa että kokisi varmaan murskaavana kun ei saisikaan olla aina isänsä pikkuprinsessa. Äidin luona on jo lisää sisaruksia, joten siellä on jo tottunut ajatukseen.

Lisäksi äitini on aina huomautellut minulle tästä - hän on alusta asti hokenut että tuhlaan vain aikaan. Miehelläni on jo perhe, ja minä en kuulu siihen, en vaikka hänen kanssaan lapsen tekisinkin. Ja näinhän se on, kyllä se ensimmäinen ydinperhe on se oikea perhe, me vaan oltaisi sen lisäosa. Uskoisin että äitini tietää mistä puhuu.

Olen todella ahdistunut, iltaisin mietin tätä. Itken jatkuvasti kun olen typeryyttäni sotkenut itseni tällaiseen kuvioon mukaan. Ja ei siinä, miehen lapset ovat ihan mukavia, ex-naista en ole tavannut kuin ohimennen ja hän oli silloin humalassa, eli ihan mukavan kuvan hänkin antoi. Miehen isä ei pidä minusta, anoppi taas on ihan hulluna minuun. Mutta luulempa että hekin ovat odottaneet ettemme tee lapsia.

Ei saisi antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa, mutta kyllä ne vaikuttavat. Olen todella ahdistunut.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:55"]

Miehelläni on jo perhe, ja minä en kuulu siihen, en vaikka hänen kanssaan lapsen tekisinkin. Ja näinhän se on, kyllä se ensimmäinen ydinperhe on se oikea perhe, me vaan oltaisi sen lisäosa.

[/quote]

Tää särähti korvaan jo niin pahasti, että pakko kommentoida.

Kyllä se perhe on se, missä eletään ja ollaan. Miehen LAPSIEN perhe on se eka ydinperhe, mutta kyllä miehen perheeseen kuulut sinä siinä missä hänen lapsensakin. Jos et kuulu, niin pahasti on jotain koko suhteessa pielessä.

Näet varmaan enkeileitäkin, kun olet noin yliempaattinen. Mutta, ehkä joku päivä myös sydänmesi on peloton ja olet vapaa aidosti rakastamaan.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:55"]

--

Lisäksi äitini on aina huomautellut minulle tästä - hän on alusta asti hokenut että tuhlaan vain aikaan. Miehelläni on jo perhe, ja minä en kuulu siihen, en vaikka hänen kanssaan lapsen tekisinkin. --

[/quote]ydinperheen jäsenet eivät siis aina olekaan toisilleen hyväksi, jos oma äitisi saa sut tuntemaan ahdistusta siitä, ettet ole osa miehen perhettä. etenkin, kun se ei ole totta. olet naimisissa miehesi kanssa, teillä on siis yhteinen perhe. 

minä taas olen iloinen, että miehellä oli ennestään jo yksi lapsi, koska me saimme vain yhden lapsen, ja miehen tytön ansiosta omalla lapsellani on isosisko. Ikäero on viitisen vuotta, mutta se ei ole haitannut, ovat aina olleet läheisiä ja ovat edelleen, vaikka miehen tyttö jo aikuinen ja omakin ihan kohta.

Mä en nyt ihan ymmärrä ap:n ajatuskuvioita. Itsellä on pieni ydinperhe, mutta en näe muissakaan mitään ongelmaa. Ongelman tekevät vanhemmat uusissa ja perinteisissä perhemalleissa, eivät lapset ja heidän sisaruksensa. 

Provohan tämä sitten olikin..

Vain että ihan  lisäosa :-)

Muista ap rukoilla, ettei pilkka käy omaan nilkkaan eli nykyinen ydinperheesi kaadu. Silloin voisi tuntua aika ikävälle kun näin haluat ilkeillä

Itse olen melkeinpä samassa tilanteessa ja päätin että lasten teko saa riittää. Lasta ei voi laittaa kärsimään tällaiseen sotkuun. Et tulisi nauttimaan äitiydestä etkä perhe elämästä.

Minulla on yksi lapsi ennenstään ja miehelläni kaksi. Minun lapsi asuu meillä ja mieheni lapset taas äidillään. Jotenkin kilpailuasetelma on jo nyt selvillä ja tietäisin yhteisen lapsemme paikan. Mieheni lasten äiti valittaa jo nyt että oma tyttäreni on tiellä kun hänen poikansa tulevat meille ja mieheni äiti kannustaa häntä siinä.Minun ja tyttäreni siis pitää lähteä johonkin siksi aikaa kun pojat ovat iskällä. Minne menisin vauvan kanssa.Varmaan vauvakin häiritsisi poikien ja mieheni laatuaikaa. Olet viisas kun et lähde suinpäin pyöräyttämään lasta. Lapsi ei ole ratkaisu mihinkään. Lapsen tulisi saada syntyä rakastavaan ympäristöön.

Minäpä uskon että sekä minun lapsilleni että meidän yhteisille lapsillemme uusperhe on rikkaus. yhteiset lapsemme saavat ison sisaruksen jota ihailevat varauksetta, minun lapseni sai sisaruksia joita ilman olisi muuten jäänyt kokonaan. Ja turvallisen, joskin tiukkaa kuria pitävän niehen mallin perheeseensä. Etkä osaa ollenkaan ap ajatella, että iso perhe on rikkaus?

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 10:40"]

Itse olen melkeinpä samassa tilanteessa ja päätin että lasten teko saa riittää. Lasta ei voi laittaa kärsimään tällaiseen sotkuun. Et tulisi nauttimaan äitiydestä etkä perhe elämästä.

Minulla on yksi lapsi ennenstään ja miehelläni kaksi. Minun lapsi asuu meillä ja mieheni lapset taas äidillään. Jotenkin kilpailuasetelma on jo nyt selvillä ja tietäisin yhteisen lapsemme paikan. Mieheni lasten äiti valittaa jo nyt että oma tyttäreni on tiellä kun hänen poikansa tulevat meille ja mieheni äiti kannustaa häntä siinä.Minun ja tyttäreni siis pitää lähteä johonkin siksi aikaa kun pojat ovat iskällä. Minne menisin vauvan kanssa.Varmaan vauvakin häiritsisi poikien ja mieheni laatuaikaa. Olet viisas kun et lähde suinpäin pyöräyttämään lasta. Lapsi ei ole ratkaisu mihinkään. Lapsen tulisi saada syntyä rakastavaan ympäristöön.

[/quote]

Jos tämä on totta, niin täytyy sanoa että aikamoisen idioottimiehen olet itsellesi ottanut! Siis jos mies todella suostuu siihen että EXÄN vaatimuksesta sinä ja lapsesi lähdette pois yhteisestä(?) kodistanne, kun lapsensa tulevat teille!! :O