Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puuskittainen liikasyöminen hillintään?
22.10.2013 |
Olen normaalipainoinen nainen, mutta olen kärsinyt aina tästä. Veikkaisin että verensokereissa ja verenpaineessa alkaa kohta olla jo parantamisen varaa tämän vuoksi ja muutkin riskit huolettaa. Refluksitauti on, ja senkin takia tämä tapa pitäisi lopettaa.
Syön melko tasaisesti noin1600-1700kcal päivä. Useimmiten pienen aamupalan, sitten lounaan, päivällisen... Ja tämän jälkeen se taistelu alkaakin. Teen välipalaksi itselle voileivän. Vähän ajan päästä alkaa tehdä mieli lisää, mutta iltapalaan on aikaa. Syön vielä mandariinin ja juon teetä/kahvia kun katson lempisarjaani ja ajattelen, että nyt sitten ollaan iltapalaan asti ilman. Aina tämä ei kuitenkaan toimi, vaan haen lisää leipää yms. ja kohta olen ihan ähky. Sitten harmittaa, että olen sotkenut syömiset taas. Onneksi kuitenkin viikolla useimmiten saan pysyttyä kurissa. Syön terveellistä, itse tehtyä ruokaa ja salaattia, valmisruokia vain harvoin. Mutta monesti se itse tehty kotiruoka onkin niin hyvää, että tekisi vaan mieli ottaa lisää...
Viikonloput on kauheita. Lähes joka viikonloppu tulee syötyä suklaalevyllisen verran suklaata la-su välisenä aikana. Usein puolet la, puolet su. Lisäksi jos ostan kaappiin esim. 4 pasteijaa leipomosta, yritän jakaa ne pasteijat niin että esim. perjantai-iltana söisin yhden ja lauantai-iltana yhden, loput kaksi jäisi miehelle. Mutta en kerta kaikkiaan voi hillitä itseäni, vaan syön kaikki 4 perjantai-iltana ja sitten alkaa ahdistaa.
Teen myös joka viikonloppu päätöksen, etten osta itselleni olutta, enkä siideriä tms. Sehän pitääkin hyvin, en ostakaan. Mutta sitten mies ostaa joka viikonloppu 12-24 olutta ja laittaa ne jääkaappiin. Illalla sitten televisiota katsellessa varovasti kysyn, että saisinko yhden. Yleensä saan tottakai ja mies muistuttaa että olisiko vain se yksi, koska minulla oli se tavoite. Sanon että ei enempää. Parin tunnin päästä kuitenkin pyydän taas, tai mies ehdottaa että otettaisiinko lasilliset viiniä ja siitä se taas alkaa. Jos juon kaksi olutta ja lasin viiniä, niin olen jo humalassa ja silloin kasvaa kaikki halut syödä. Jos en juo lisää, niin sitten menen jääkaapille, usein teen sekä että.
Kiloklubiin pidän ruokapäiväkirjaa, se auttaakin mutta sitten aina unohdan päiväkirjan. Painan nyt 59kg, tavoite ei ole pudottaa painoa vaan saada syömiset kuriin. Paastoverensokerit on jotain 6 luokkaa ja äidin suvussa sydänsairauksia, siksi pelottaa. Lisäksi kun takana on epäterveellisesti eletty teini-ikä, söin joka päivä karkkia ja ostin valmisruokaa koska meillä ei tehty ruokaa. Vasta parikymppisenä älysin alkaa tekemään ruokaa ja salaattia itse.
Miten olette muut ratkaissut ongelman? Syömisessä on minulla selkeästi tunnepuoli mukana, siksi olenkin ihan miettinyt ammattiapua. Olen ristiriitainen tapaus, koska arvostan sopusuhtaista/hoikkaa vartaloa, josta pidän kiinni kynsin hampain mutta silti ahmin... Aina kun kerron tästä jollekin, niin sanotaan että "Ethän sä paljoa voi syödä kun et ainakaan liikaa paina" mutta kyllä vaan syön. Ja kyllä se syöminen minussa näkyy, vaikka muut ei sitä näekään.
Kommentit (7)
Mulla ei toimi kuin ehdoton kielto hankkia mitään hyvää ja epäterveellistä kotiin.
Arkisin käyn yleensä lenkillä päivällisen jälkeen tai ennen, siinä saa aikaa menemään syömättä rattoisasti. En edes pysty syömään lenkin jälkeen heti. Meillä myös saunotaan lähes päivittäin, joten ei sitä luppoaikaa iltaisin paljon jää, jolloin olis aikaa syödä tv:n ääressä. Jos istun pöydän ääressä vaikka lukemassa lehteä, juon vain teetä, enkä syö mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo on normaalia.. jos olet normaalipainoinoinen niin ilmeisesti kroppasi myös tarvitsee ne "ahmimasi" ruuat. hyvin harvalla on niin suurta itsekuria että tosissaan voi jättää ne herkkupasteijat syömättä ja jakaa useammalle päivällä jos ne siinä ovat just nyt tuoreena.
Ihan ensimmäisenä miettisin motiivini kuntoon.
Ja niin että se pointti on selkeä: jos ryyppäät ja syöt niin antaa mennä jos et voi olla tekemättä toisin. Mutta melkoista ryyppäämistä! :(
Eli jos syöminen tulee siitä että ryyppäät niin ryyppääminen kuntoon. Ja miksi kotiin pitää kiikuttaa herkkuja jos et voi sitten olla syömättä? Osta niitä alkujaan mässyä varten: miksi edes lähdet koittamaan huijaamaan itseäsi?
Sitten taas lisää itsepohdintaa: miksi sun pitää syödä ähkimällä? Mitä tarvetta sillä täytät? Jotain jäänyt saamatta? Tyytymätön parisuhteeseen? Mikä?
Miten tahtoisit elää? Vai taasko ryvet itsesäälissä miten sinä et voi olla sellanen ja tällänen? No ole sitten! Ei kukaan maratoonari jätä lenkkiä väliin ja mässää kotona viikottain, elät kokoajan miten päätät elää.
Itse olen huomannut että jos suljen tietokoneen/telkkarin niin sitä tulee tehtyä asioita. Jos tahtoo melontaretkelle niin pitää lähteä eikä aina haaveilla siitä.
Minusta sinun kertomus on suoraan siitä että olet tyytymätön joissain asioissa elämässäsi ja sitten kun tulee viikonloppu niin vedät överit: se on sinun tuttu ja turvallinen tapa lohduttautua.
Mitä tapahtuisikaan jos joku perjantai jättäisit dokaamatta ja menisit vaikka pitkälle kävelylle, teet iltapuuron ja menet saunaan ja nukkumaan? Miltä se kuulostaa?
Kuulostaako se siltä että sinulla on alkoholiongelma?
Siltä että sä tarttet ne pasteijat naamaasi koska saat rasvaa ja mieli hetkellisesti hyvä?
Et sinä ole perustellut itsellesi mitään. En usko että syöt kovin hyvin ja tasaisesti. Miksi sitten tulee tuo himo illalla? Vai onko se niin syvään sinussa kaiverrettuna että hyvä mieli tulee kännistä ja rasvamätöstä? Ei tätä kukaan muu tee puolestasi kuin sinä.
Miehesi voi ryypätä ja tehdä mitä tahtoo. Jos lihoaa raskaudesta eikä pysty niistä laihtumaan niin ei siitä voi perhettään syyttää: se on kaikki omaa tekoa.
Jos et riko vanhoja kaavoja niin lopeta ainakin itsellesi valehtelu. Ja muiden syyttäminen. Vain sinä laitat lenkkikengät jalkaasi tai makaat sohvalla ryyppäämässä. Ota vastuu, selityksiä ainakin keksit.
Minulla on täysin sama juttu, ja ihan samaa asiaa pohdin, mutta valitettavasti en osaa auttaa, pystyn vain antamaan vertaistukea. Minäkin olen ihan normaalipainoinen, 53kg.. paino ei siis ole ongelma, vaan toi hemmetin ahmiminen. Pääasiallisesti syön hyvin ja terveellisesti - kuten sinäkin. Kaurapuuroa, salaatteja, kasviksia, hedelmiä, marjoja runsaasti..en koskaan syö eineksiä. En vaan tykkää niistä. Mutta makeaa minun tekee mieli jokaikinen päivä! Ja syönkin sitä lähes joka päivä, jos ostan ison karkkipussin, en mitenkään pysty syömään siitä vain osaa, vaan vedän sen kaiken hetkessä naamaani, ja sen jälkeen on paha olo. Ja tunnen itseni surkeaksi...kunnes teen taas samoin. Mä en niinkään himoitse suolaista(ruokaa), vaan ongelma on tuo makean ahmiminen!!! Raivostuttavaa!!
kutonen jatkaa vielä... mulla ei myöskään ole tota juomisongelmaa. Ja paino varmaan pysyy kurissa, koska liikun paljon. Mutta MITEN voi aina tehdä mieli makeaa, ja miks ei pysty syömään vain 10 karkkia...vaan pitää vetää koko pussi??? argh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hiukan sama tilanne. Olen normaalipainoinen (ollut aina) eikä kukaan varmasti uskois, että syömisen kanssa on ongelmia. Mutta totuus on, että esim. viimeisen viiden vuoden aikana paino on vaihdellut 10 kiloa, välillä lihon ja välillä laihdutan. Kaikki työ- ja muu stressi purkautuu ahmimisena, voin syödä 5000kcal yhdessä päivässä, joista suurin osa herkkuja. Jossain vaiheessa sitten laihdutan ahmimisella kertyneet kilot.
Jojoilen painon kanssa, koska en osaa painonhallintaa. Syöminen on lääke kaikkiin negatiivisiin tunteisiin, enkä saa sitä kontrolliin. Olen yrittänyt kiloklubia, rentoutumista, tunteiden käsittelyä, kaikenlaista self helppiä, ei auta. Kun takana on vuosia ja vuosia käyttäytymistä, jossa syön negatiivisiin tunteisiin, tavan vuoksi jne. muutenkin ihan päin mäntyä, kaavojen muuttaminen ei ole helppoa.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ihan normaalilta, tuolla tavalla ihmiset syövät. Vai miten sä luulet tavallisten ihmisten tavallisesti syövän?