Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni haluaisi kolmannen lapsen, mutta
04.11.2013 |
minua kovasti mietityttää. Nykyiset lapsemme ovat 4 ja 2 ja vihdoin tuntuu siltä että jaksamisen kannalta alkaa helpottaa. Ikääkin meillä alkaa olla (38v.) ja vakituisia työpaikkoja ei ole, ainoastaan pätkä- ja osapäivätöitä. Asuntokin menisi auttamatta vaihtoon.
Haluaisin antaa kaikille lapsille tarpeeksi huomiota ja kolmas, varsinkin vauvana, veisi sitä muilta pois. Kuitenkin kolmesta lapsesta olimme alunperin sopineet jo ennen naimisiinmenoa ja aika iän puolesta alkaa loppua (ellei ole jo loppunut). En halua kuitenkaan katua että sitä lasta ei tehty ja että lapsikuku jää vajaaksi jonkun tilapäisen rahatilanteen takia. Kyllä me tullaan pärjäämään tulevaisuudessa mutta tiedän että seuraavat ainakin kolme vuotta tulisivat olemaan vaikeita sekä henkisesti että taloudellisesti.
Tekisittekö tai oletteko tehneet vastaavaan tilanteesen tarkotuksella tai vahingossa kolmannen lapsen. Ja jos teitte, kuinka kävi?
Kommentit (22)
Tämä menee ihan ot, joten anteeksi ap, mutta koetko oikeasti, että sopimus kolmesta lapsesta ennen naimisiinmenoa jotenkin velvoittaa sua? Koska ettehän te siinä vaiheessa vielä tienneet, mitä lapsiperhe-elämä on. Eihän sellaiseen voi sitoutua, josta ei vielä tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me teimme sen kolmannen vaikka olosuhteet eivät olleet ideaalit.
Asunto piti vaihtaa ja se vaihdettiin. Kuluista piti tinkiä ja me tingittiin. Ensimmäinen vuosi oli aika järjettömän vaikea mutta me selvittiin. Ja nyt olen todella iloinen tästä meidän pikkuisesta ja muutenkin uudenlainen arki on alkanut rullata mukavasti. Kyllä elämä kantaa kunhan pidätte yhtä ja pyydätte tarvittaessa apua.
En tiedä teidän koko elämäntilannetta ja oletan että teillä ei ole muita vakavia kuormittavia tekijöitä elämässä (jos on, miettikää asia jokaisen asian kannalta koska onhan kolmen kanssa paljon raskaampaa kuin kahden). Mutta yleisesti ottaen, minusta pahinta olisi katua että sitä lasta ette saaneet vaikka sen halusitte.
Jaa-a. Mä olen itse nyt 43-v. ja lapset on 11 ja 13 v. Vähän yli vuosi sitten oli keskenmeno, ylläriraskaus. Voi todella sanoa ylläriksi, koska tuon kuopuksen jälkeen on yritetty kolmatta lasta koko ajan, 10 vuotta ilman mitään tulosta. Laiskat munasarjat.
Jos sulla on mahdollisuus vielä raskautua, niin käytä se. Sen olen elämästä oppinut että elämä on mitä se on ja menee omia polkujaan, mutta lapset on aina ilo. Jos parisuhde voi hyvin, niin tuleehan noille nyt ikäeroa sen verran, ettei tartte kahdelle vaippoja vaihdella. Isäni itse on kodista, jossa koskaan ei ole ollut liikaa rahaa, köyhyyttä tyyliin paikatut vaatteet ja kuusi lasta neliössä. Viinaa ei ole vedelty, ja rakkautta on ollut tuhlattavaksi asti. Olen itse kade hänen viidestä sisaruksestaan ja heidän läheisistä ja lämpimistä suhteistaan. Kyllä se niin on, ettei raha tule tervehtimään sua vanhana mutta sun lapset tulee, jos olet heihin rakkauttasi aikanaan tuhlannut...Mä sanon rakkaus ensin, raha on vasta sitten.
En tekisi kolmatta, jos tuntuu, että oma jaksaminen kärsii. Meillä on nyt yksi lapsi ja toinen tulossa, eikä lisää tule, juuri sen takia, että kolmas vaatisi isomman talon, isomman auton ja muutenkin sellaisia muutoksia elämään, etten ehkä jaksaisi. Eikä mieskään.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 08:02"]
Tämä menee ihan ot, joten anteeksi ap, mutta koetko oikeasti, että sopimus kolmesta lapsesta ennen naimisiinmenoa jotenkin velvoittaa sua? Koska ettehän te siinä vaiheessa vielä tienneet, mitä lapsiperhe-elämä on. Eihän sellaiseen voi sitoutua, josta ei vielä tiedä mitään.
[/quote]
Tyhmää on tehdä tuollaisia tiukkoja sopimuksia, kun ei tiedä, millaista se lapsiperhearki on. Siis tottakai voidaan suunnitella, että hankintaan kaksi lasta. Kuitenkin sillä varauksella, että katsotaan nyt ensin, miten raskaus, synnytys ja lapsenhoito edes sen yhden kanssa sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odotan nyt esikoista, joten en ehkä ole paras vastaamaan tähän kysymykseesi. Lisäksi omaa ikää on vasta 25 vuotta. Kirjoituksesi perusteella harkitsisin vahvasti, riittääkö omat (teidän) voimat kolmanteen lapseen. Teillä on alkanut nyt helpottaa ja lasten kanssa voi alkaa tehdä mukavia asioita yhdessä, josta kaikki nauttivat. Esimerkiksi kesäsin käydä Puuhamaassa tai muissa kivoissa paikoissa. Energiaa ja jaksamista siihen varmasti nyt on.
Muuttaisiko kolmas lapsi arkea paljon? Uskoisin näin käyvä, mutta en tosiaan tiedä, koska itsellä ei kokemusta ole.
Miettikää ja pohtikaa asiaa yhdessä! :) Teillä on toisenne, se on jo suuri voimavara!
En tekisi kolmatta lasta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset. Jäät paljosta paitsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 08:02"]
Tämä menee ihan ot, joten anteeksi ap, mutta koetko oikeasti, että sopimus kolmesta lapsesta ennen naimisiinmenoa jotenkin velvoittaa sua? Koska ettehän te siinä vaiheessa vielä tienneet, mitä lapsiperhe-elämä on. Eihän sellaiseen voi sitoutua, josta ei vielä tiedä mitään.
[/quote]
No olen kanssasi samaa mieltä siitä että helppohan se on lupailla kun ei tiedä miten raskasta pikkulapsiaika voi olla. Se on kuitenkin myös niin että elämänkumppani valitaan osittain näiden asioiden mukaan, halutaanko lapsia ja kuinka monta. Mies on aina halunnut suuren perheen kun sellaisesta itsekin tulee.
Uskon että mies hyväksyisi päätökseni jos päätän että en sitä kolmatta tähän tilanteeseen jaksaisi. Mutta olisihan hän aika surullinen. :(
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:25"]
En tekisi kolmatta lasta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset. Jäät paljosta paitsi!
[/quote]
Tuo on totta että joku muu asia yleensä jää kun se kolmas hankitaan, ainakin meidän kaveripiirissä, ja yleensä se on matkustelu josta pidän paljon. Tai parisuhdeaika kärsii kun kolmea on vaikea saada samaan aikaan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisikö mies kotiin pääasialliseksi huoltajaksi?
Kuinka paljon mies hoitaa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntisin, etten itse jaksa, niin keskustelisin asiasta vakavasti miehen kanssa. Kyllä jaksaminen on kaiken a ja o. Vai onko mies luvannut jotenkin helpottaa arkeasi?
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:15"]
Jaa-a. Mä olen itse nyt 43-v. ja lapset on 11 ja 13 v. Vähän yli vuosi sitten oli keskenmeno, ylläriraskaus. Voi todella sanoa ylläriksi, koska tuon kuopuksen jälkeen on yritetty kolmatta lasta koko ajan, 10 vuotta ilman mitään tulosta. Laiskat munasarjat.
Jos sulla on mahdollisuus vielä raskautua, niin käytä se. Sen olen elämästä oppinut että elämä on mitä se on ja menee omia polkujaan, mutta lapset on aina ilo. Jos parisuhde voi hyvin, niin tuleehan noille nyt ikäeroa sen verran, ettei tartte kahdelle vaippoja vaihdella. Isäni itse on kodista, jossa koskaan ei ole ollut liikaa rahaa, köyhyyttä tyyliin paikatut vaatteet ja kuusi lasta neliössä. Viinaa ei ole vedelty, ja rakkautta on ollut tuhlattavaksi asti. Olen itse kade hänen viidestä sisaruksestaan ja heidän läheisistä ja lämpimistä suhteistaan. Kyllä se niin on, ettei raha tule tervehtimään sua vanhana mutta sun lapset tulee, jos olet heihin rakkauttasi aikanaan tuhlannut...Mä sanon rakkaus ensin, raha on vasta sitten.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi ja näen myös asian näinpäin. Lapset ja sisaret ovat suuri rikkaus. Enkä usko että kukaan katuu niitä tekemiään lapsia. Jos vaan oltaisiin aloitettu vähän aikaisemmin tämä lastenteko haluaisin ehdottomasti sen kolmannen mutta odottaisin pari vuotta että elämäntilanne paranee. Mutta toisaalta jos me nyt yritämme ja onnistumme, kukaan ei jää pahasti leikeistä pois. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vastaavanlainen tilanne, mutta mietin neljättä. Todella vahvasti on sellainen tunne, että perheestämme puuttuu vielä joku (ja pelkään kamalasti, että jos hän ei synny, kadun vanhana), kuitenkin kaikki käytännön jutut meilläkin pistää vastaan. :(
En tekisi. Itsellä oli joskus sama tilanne mutta järkeilin ettei enää tässä iässä kannata, eikä kaduta! Talossakin olisi ollut tilaa mutta sehän ei ole ainoa asia. Olen jaksanut hyvin ja matkailemaankin jo alkaa päästä. Vaikka olen kotona kokonaan niin silti näin on hyvä ja mies on ihan samaa mieltä! Harva katuu vanhana ettei ole enempää lapsia hankkinut, se on niitä nuoren naisen juttuja.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:00"]
Jäisikö mies kotiin pääasialliseksi huoltajaksi?
[/quote]
Mies on lupautunut jäämään kotiin vauvan kanssa tällä kertaa muutamaksi vuodeksi, kunhan olen imetyksen lopettanut. Tähän asti olen hoitanut lapsia pääsääntöisesti itse, mutta nyt on miehen vuoro. Ole tehnyt selväksi että muuten en edes harkitse asiaa.
Saimme kolmannen (yllättäen) huonoon taloudelliseen tianteesees, ei vakituisia työpaikkoja jne.
Hyvin kävi. Isommat olivat 2,5 ja 3,5v kun vauva syntyi. Nautin vauva-ajasta valtavasti, isommat leikkivät paljon keskenään ja minä sain rauhassa hoitaa vauvaa. Lisäksi kolmannen kanssa ei stressannut samalla tavalla kuin ekojen vauvojen kanssa.
Myöhemminkin kaiki on mennyt oikein hyvin.
Jos se kolmas lapsi on ollut jollain lailla suunnitelmissa ja toiveissa, anna palaa!! Meilläkin kävi aikoinaan niin, että kolmas oli vahinko (tosin äiti oli kolmea toivonutkin). Rankkaa oli alkuun sekä jaksamisen että taloudellisen tilanteen kanssa. Silti en ole katunut päivääkään!
Ota se lupaus kirjallisena...ja jos mies ei nyt osallistu lasten hoitoon,niin jätät sitä mahdollisimman paljon hoitamaan lapsia. Meillä meni aikanaan niin, että mä lypsin pulloon ja mies syötti, kävin kaupungilla 4-6 tuntia shoppailemassa ja mies hoiti sillä välin. Mies meillä alunperin niitä lapsia halusi, ja sanoin silloin, että jos haluaa, niin siihen pakettiin kuuluu myös paskavaippojen vaihto ja yövalvomista.
Meillä mies jäi molemmista kotiin, minä menin töihin kun olivat vuoden ikäisiä, ja se on ollut hyvä juttu, sen näkee näin jälkeenpäinkin lasten ja isän väleistä. Mulla on työ, joka vie välillä 11-12 tuntisia päiviä, ja on hyvä, kun voi luottaa, että lasten isä hoitaa homman.
Joskus pitää uskaltaa, varsinkin kun muistaa, että elämää ei voi lopulta kovin paljon suunnitella. Vauva tulee, jos luonto antaa, tai menee kesken tai ei tärppää ollenkaan. Mun mielestäni 2-3 vuotta on erinomainen ikäero, mitä tulee lasten keskenään leikkimiseen ja keskinäisiin väleihin. Kunhan vaan vanhemmat muistaa olla tasapuolisia. Kyllä se vauva sylissä voi ottaa sen 3 veenkin kainaloon ja lukea satua ja sanoa, että rakastaa. Raha ei tee onnelliseksi. Ei matkatkaan kuin hetkeksi. Lapsen märkä pusu tekee ja "minä lakattan tinua". Kyllä tiedät sen.
t nro 5
Alue: Aihe vapaa
se mistä on sovittu niin se pidetään eli kolmas lapsi tulkoon teille. jos kieltäydyt niin se olisi sama kuin nainen jättäisi salaa ehkäisyn pois ja kolmas raskaus alkaisi vaikka miehen kanssa sovittu vain kahdesta.