Auttakaa ymmärtämään "leuhkivia" ihmisiä.

Vika on siinä, että haluat lytätä toisen innon ehti alkuuunsa. Jos ihminen osaa iloita jäätelökoneestaan, niin ei sinun tarvitse mennä lakonisesti siihen toteamaan,e ttä teilläkin on ollut jo vuosia. Ei se tuo mitään uutta keskusteluun, että informoit tehneesi kaiken jo ajat sitten l. käännät keskustelun itseesi. Minä-minä-minä. "Meidän perheessäpäs on ollut kaikki aina vähän paremmin, mutta koitan nyt iloita kanssasi tästäkin mitättömyydestä"

Vika on sinussa. Koita joskus vain myötäiloita ja kuunnella.

Siis minä sanoin kyllä innostuneella äänellä, että niinkö? Olin oikeasti innostunut asiasta. Kellään ruoanlaittoa harrastavalla tuttavalla ei ole ollut tapana tehdä itse jätskiä, niin ei vole voinut keskustella asiasta.

Oisko mun pitänyt olla vaan, että ahaa? Eli jatkossa en saa sanoa, että mäkin olen tehnyt glögipäärynöitä ja muistella fiiliksissä, että silloin oli mun 18-vuotisjuhlat? Vaan ihan pitää olla vaan hiljaa ja kuunnella?

Ok, mä luulin, että keskustelu olisi vastavuoroisuutta, ideoiden heittoa, kokemusten vertailua. Mutta se onkin siis sitä, että muut puhuu ja minä kuuntelen. Asia selkis.

Minä olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Sehän juuri on kivaa, jos löytä saman asian harrastajia, voi kysellä kokemuksia ja vinkkejä ja toisaalta jakaa tarinoita vaikkapa juuri jäätelökoneen tai kahvikoneen tai minkä vaan toiminnasta.

En ole toisaalta koskaan ymmärtänyt sitä että joku kertoo uudesta hankinnasta tai harrastuksesta kehumismielessä!? Mitä ihmeellistä siinä on? Mikä saavutus se on, jos on vaikka hankkinut pianon tai käynyt ihan itse ulkomailla? :D Eiköhän kertomisen funktio yleensä, numero 2kin, ole se, että halutaan ylipäätään kertoa asioista ja itselle sattuneista jutuista. Siis ihan keskustelumielessä ja toisaalta ehkä kokemustenjakomielessä.

Kertomasi perusteella noilla tuttavillasi on huono itsetunto, jota yrittävät boostata asioilla, joita muilla ei ole. Keskustelu on juuri sitä mitä kuvailit, ei vika ole sinussa. 

No juuri tätä tarkoitin, 4! Jos olen vaikka käynyt Oslossa. Ja sitten kaveri kysyy, mitä kuuluu. Ja sanon, että oltiin pitkä viikonloppu Oslossa. Ja kaveri siihen, että niin mekin oltiin kaksi vuotta sitten kesällä, tehtiin sellanen Norjan kiertomatka. Niin sehän on ihan huippua vertailla sitten kokemuksia ja muistella yhdessä!

Mä ainakin innostun vaan enemmän, jos joku on jakanut jonkun saman kokemuksen. Sitten siitä keskustelusta tulee syvempi.

Muistan, kun tämä sama ihminen joskus vuosia sitten sanoi, että "mekin ollaan nyt sitten siirrytty digiaikaan". Minä siihen, että ja se tarkoittaa että..? Joo, heillä on digiboksi. Minä siihen, että onko toiminut hyvin? Joo, on. Mikä merkki? Ja totesin, että meidän pitää varmaan sitten ostaa sellainen, kun meillä ei silloin näkynyt tv kuin digiboksin kautta (asuttiin antennikatvealueella) ja meillä oli ollut sitä varten digiboksi jo n. 8 vuotta, niitä ihan ekoja, Nokian, joka ei ollut mikään varmatoiminen, Siihen tyrehtyi sekin keskustelu. Ja olisin oikeesti tarvinnut vähän vinkkejä.

Jos näin tapahtuu monen tuttavan kohdalla, niin ehkä olisi aika miettiä myös sitä vaihtoehtoa että sinä oletkin se leuhka, joka latistaa tunnelman? Et siis välttämättä ole luonteeltasi sellainen, mutta ehkä eleissäsi ja äänensävyssäsi on jotain sellaista että muut helposti tulkitsevat näin. Sekin että haluaa samantien kertoa omista kokemuksistaan jonkin asian suhteen (kun toinen vasta alkanut puhumaan aiheesta), tulkitaan helposti leuhkailuksi, ainakin minä tulkitsen. Ylipäätään, ei välttämättä ole hirveän kohtealiasta alkaa vetää oma kokemus heti esiin kun joku kertoo jostain kokemuksestaa, vaan antaa hänen ensin rauhassa kertoa mitä haluaa kertoa, osallistuen tähän normaalisti kyselemällä ja innostumalla mukana. Sitten voi jo mainita huomiota herättämättä että meilläkinhän on se jäätelökone, oletkos muuten löytänyt mistään kivoja jäätelövinkkejä, olisi kiva tietää.

Jäätelökone on minusta typerin ostos minkä voi tehdä. Pidän se ostanutta ihmistä idioottina ja sellaisen ihmisen muutkin ostokset arveluttavat sekä hänen makunsa kaikissa muissakin asioissa. 

Noihan juoksee tavaran perässä. Turha niistä on pahoittaa mieltään. Jos joku haluaa jonkun hilavitkuttimen ja hankkii sellaisen, tai tuntee elävänsä enemmän kun ostaa jotakin, niin onnea hänelle.

Se on minusta ikävä, että täällä palstalla pidetään joskus leuhkimisena sitä, että joku kertoo onnistuneensa jossakin vaikeassa asiassa tai päässyt yli vastoinkäymisestä tai lapsi on tuottanut iloa. Ikäänkuin ilon jakaminen olisi diivailua ja jakaa saisi vain vastoinkäymiset. 

En minäkään tajua tuollaista. Minustakin on kiva jakaa kokemuksia. Yksi asia mitä nämä leuhkijat eivät käsitä on se, että kaikki eivät sitä tee. Välillä tuntuu kun on itse ollut hiljaa elämästään ja tekemisistämme niin sitten luullaan, että emme ole koskaa tehneet mitään, meillä ei ole mitään yms. Ärsyttää.

ap, Olet mitä mieltä hyvänsä -ilmeisesti otit nytkin nokkiisi- niin suosittelen silti kokeilemaan ihan pelkkää kuuntelemista. Tee vielä mukavia tarkentavia kysymyksiä kaverille hänen ilokseen ja kuuntele. Voit huomata, että se "leuhkiminen" onkin ihan aitoa innostusta ja vaikka jonkin tavaran tai kokemuksen tuomaa uutuudenviehätystä.

Olet kokenut ehkä samaa itsekin, kun edelläkävijänä teit jonkin asian ekaa kertaa. Kaverin muuttuminen "hiljaiseksi" ei välttämättä tarkoita, että hänen leuhkimisensa meni myttyyn, vaan sitä että olet jälleen kerran aloittamassa oman esitelmöintisi, kuina SINÄ olet jo tehnyt kaiken.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:47"]

En minäkään tajua tuollaista. Minustakin on kiva jakaa kokemuksia. Yksi asia mitä nämä leuhkijat eivät käsitä on se, että kaikki eivät sitä tee. Välillä tuntuu kun on itse ollut hiljaa elämästään ja tekemisistämme niin sitten luullaan, että emme ole koskaa tehneet mitään, meillä ei ole mitään yms. Ärsyttää.

[/quote]

Ja itse voin hyvin innostua jonkun toisen jutusta vaikka itse en omistaisi vaikka sitä jäätelökonetta taikka en olisi matkustanut jonnekkin. Voin kysellä uteliaana ja kiinnostuneena. Siinä vaiheessa kyllä ärsyttää jos huomaa toisen nostavan itseään asialla eikä tajua, että sitä voidaan ihan vain jutustella. Tuollaisia ihmisiä joiden keskustelut ovat sisällöltään jatkuvasti jotakin egon pönkitystä taikka pinnan alla jokin ihme kilpailu en jaksa kauaa.

No:7 kirjoitti juuri sen mitä ajattelin. Ehkä se leuhkija onkin ap, joka ei kestä sitä ettei saisi aina olla keskipisteenä. Itsestään ihminen viat löytää.

Tämä voi olla myös kalassinen väärinkäsitys. Jos kummatkin käsittävät tilanteen väärin, elikkä kertoja haluaa vain olla äänessä ja kuulija haluaa osallistua keskusteluun. Aloittaja voi ajatella, että häntä ei koskaan kuunnella ja toinen taas kokee tuon leuhkimisena kun siihen ei voi itse kommentoida.  Olen sellainen nopea ajattelija, että haluan heitellä kommentteja, mutta kuuntelen silti toista, tämän voi joku varovaisempi hitaampi kokea päällekäyväksi.