Tuleeko teillä rakkaus uuteen tai ensimmäiseen vauvaan heti?

Hae apua!

Se on kuin energiansäästölamppu. Ei se tyttö lapseen olisi yhtään sen nopeammin syntynyt. Selvitä pääsi mahdollisimman pian, niin pääset nauttimaan pienoisesta, sukupuolesta riippumatta.

Tuli rakkaus heti vastasyntyneeseen,joka siis oli poika molemmilla kerroilla! 

Tytön kanssakin olisi varmasti käynyt samoin,mieti nyt,se on avuton rääpäle joka tarvitsee sinua! Ei ollut sen poikavauvan päätös syntyä teille joten lopeta tuo lapsellinen märehtiminen ja hoida se vauvasi

Olen tyttölapsen äiti (tyttöä toivoinkin), hän on nyt vuoden ikäinen. Nyt kun voi vähän jo katsoa taaksepäin, niin ei se rakkaus heti syttynyt. Olin kyllä lapsesta onnellinen ja tunsin suojelunhalua sun muuta, mutta jotenkin se oikea äidinrakkaus tuli vähitellen ja tuntuu nyt kasvavan päivä päivältä. Allekirjoitan täysin väitteen, että äitiyteen kasvetaan.

Sinun kannattaisi ap ajatella lasta lapsena eikä nimenomaan poikana. Vauvaikäisen kanssa on ihan se ja sama, onko lapsi tyttö vai poika. Samannäköisiä, kokoisia ja samoilla leluilla ne kaikki leikkivät tuon ikäisinä. Myöhemmin sitten alkaa ehkä sukupuoli näkyä, mutta siihen on vielä pitkä matka! Kannattaa myös etsiä hyviä puolia siitä, että lapsi on poika. Poikien maailma on ehkä jollain lailla turvallisempi - heitä ei hyväksikäytetä, heidän harvemmin tarvitsee pelätä raiskaajia, heillä on yleensä fyysinen ylivoima ja sen sellaista. Poikien kaverisuhteet ovat mutkattomampia jne jne. Huomaat vielä, että on hieno juttu olla juuri sinun lapsesi äiti.

Ei rakkaus aina heti tule, vaikkakin useimmiten aikaisemmin kuin sinulla nyt. Sinun kannattaa hakea apua, jos vaikka kyseessä olisi synnytyksen jälkeinen masennus.

Olit ehä vähän huonosti ilmaissut siinä toisessa ketjussa asiasi.. Miksi et selvittänyt sukupuolta etukäteen? Minä selvitin, koska tiesin sukupuoli asian olevan minulle tärkeä. Tällä tavoin pystyin käymään pettymykseni läpi jo raskausaikana.

Jotkut ei opi rakastamaan lastaan koskaan ja toiset rakastaa heti.

Aloin rakastaa vasta muutaman kuukauden iässä. Tyttöä olin toivonut, poika tuli. Nyt on maailman ihanin ja rakkain (tai yhtä rakas kuin pikkusisko) lapsi, ihan hyvin on mennyt pojan kanssa, vaikka alkuun pelotti. Poika oli hyvin vaativa ja valvotti, ei ollut helppoa alkuun. Vauva-aika on oivallista aikaa terapialle, jos sinulla on jotain juttuja käsiteltävänäsi.

Huolenpito alkoi heti, mutta alku oli koliikin takia vaikea. Lapsella oli aivoissa Kyösti ja sen pelotti. En ehkä uskaltanut kiintyä, mutta kun lapi oli n 2 kk rakastuin lapseen täysin. Älä sure, anna itsellesi aikaa .

Huolenpito alkoi heti, mutta alku oli koliikin takia vaikea. Lapsella oli aivoissa Kyösti ja sen pelotti. En ehkä uskaltanut kiintyä, mutta kun lapi oli n 2 kk rakastuin lapseen täysin. Älä sure, anna itsellesi aikaa .

Kyösti aivoissa?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 22:21"]

Huolenpito alkoi heti, mutta alku oli koliikin takia vaikea. Lapsella oli aivoissa Kyösti ja sen pelotti. En ehkä uskaltanut kiintyä, mutta kun lapi oli n 2 kk rakastuin lapseen täysin. Älä sure, anna itsellesi aikaa .

[/quote]

Anteeksi, mutta repesin ääneen Kyöstille!

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 22:21"]

Huolenpito alkoi heti, mutta alku oli koliikin takia vaikea. Lapsella oli aivoissa Kyösti ja sen pelotti. En ehkä uskaltanut kiintyä, mutta kun lapi oli n 2 kk rakastuin lapseen täysin. Älä sure, anna itsellesi aikaa .

[/quote]

Kyösti??

Mullakin meni jokunen kuukausi rakastua lapseen oikein kovasti, kiitos paskan synnytyksen ja siitä tulleiden traumojen. Toki lapsi sai huolellista hoitoa ja paljon läheisyyttä sitä ennenkin. Jos susta tuntuu että voisit olla masentunut tms. hae apua, muutoin anna ajan kulua. Saat pettyä kunhan et pura sitä vauvaan etkä jää sillä mässäämään. Ei kukaan ole syntynyt poikalapsen osaavana äitinä, enkä edes usko että tyttöä on sen helpompi kasvattaa...

Sun vauva on täydellinen sulle, sillä se on syntynyt susta ja se on juuri aivan tarkkaan sellainen, kuin sen kuuluu olla!

Ps. Poikavauvojen ja pikkupoikien vaatteetkin on niin ihania! Oikeasti tyylikkäitä, eikä aina sitä vaaleanpunaista hösseröä <3

Mullakin meni jokunen kuukausi rakastua lapseen oikein kovasti, kiitos paskan synnytyksen ja siitä tulleiden traumojen. Toki lapsi sai huolellista hoitoa ja paljon läheisyyttä sitä ennenkin. Jos susta tuntuu että voisit olla masentunut tms. hae apua, muutoin anna ajan kulua. Saat pettyä kunhan et pura sitä vauvaan etkä jää sillä mässäämään. Ei kukaan ole syntynyt poikalapsen osaavana äitinä, enkä edes usko että tyttöä on sen helpompi kasvattaa...

Sun vauva on täydellinen sulle, sillä se on syntynyt susta ja se on juuri aivan tarkkaan sellainen, kuin sen kuuluu olla!

Ps. Poikavauvojen ja pikkupoikien vaatteetkin on niin ihania! Oikeasti tyylikkäitä, eikä aina sitä vaaleanpunaista hösseröä <3

Olen aina rakastanut, mutta todella alkanut viihtymään ja nauttimaan lapsesta vasta hänen ollessaan 7-9kk ikäinen. Koin vauva-ajan jotenkin hirveän raskaana ja ilon hetket olivat aika vähissä, vaikka en masentunut ollutkaan. Nyt olen jotenkin saanut taas olla oma itseni ja uskon, että nautin koko ajan enemmän ja enemmän lapsen kanssa olosta, kun hän kasvaa. En vain taida olla sellainen tyyppi, joka nauttii vauvoista.

Kyllähän se on niin ihmeellinen asia, varsinkin ekalla kerralla, että ihan oikea pieni ihminen on tullut sun sisältä tähän maailmaan, ja se on sun omatekemä ja sun ikioma, sinä olet siitä täysin vastuussa, ei ole mikään ihme, että ensin menee aikaa siinä ihmettelyssä ja sen asian todellisessa sisäistämisessä. Äitiys on niin suuri asia, ja se on painava taakka joka lasketaan harteille sillä hetkellä kun äidiksi tulee, lopuksi ikää. Synnytyksestä toipuminen, myös henkisesti vie aikaa, hormonit saa sekoilemaan ym. Sille toipumiselle pitää antaa aikaa.

Mulle on ollut myös poikien hoitaminen jotenkin outoa, tyttö oli jotenkin helppo, mutta sitten tulikin kaksi poikaa kerralla, ja onhan se, kun niillä on eri vehkeet kuin itsellä, niin fyysisesti ja myös psyykkisesti, ihan erilaiset ajatusmaailmat ja leikit. Tottakai se on myös tosi mielenkiintoista päästä oikeesti kurkistamaan poikien(miesten) kehitykseen alusta asti, monta asiaa on vaan jotenkin niin miehille ominaisia asioita, ja sen käsittää nyt paremmin että miksi miehet on sellaisia kuin ne on.

Itse äitiys on niin iso asia, että välillä kun joku lapsista sanoo että äiti (vanhin jo 19v.) en vastaa, kun jotenkin alitajunnassa odotan että mun oma äiti tietysti vastaa, enhän minä ole äiti :) minä olen vielä nuori, ja mun äiti on vasta nelikymppinen, en minä :) Usein katson lapsiani, ja mietin että mistä ihmeestä nuo isot lapset on tänne tulleet, ketä ne on, miten mä olen tähän joutunut, just vasta muutin vanhempien kotoa pois. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen, pitää yrittää ottaa rennosti ja antaa elämän viedä.

Sun pää on vielä synnytyksestä sekaisin, se voi viedä jonkin aikaa ennen kuin hormonit tasoittuvat. Jopa kuukausiakin. Anna nyt vaan itellesi aikaa. Suhde lapseen kehittyy pikkuhiljaa. Uskon että muutamien kuukausien päästä tajuat, että eihän tämä olisi voinutkaan olla mitään muuta, kuin äidin rakas pikkupoika.

Olen kuullut, että valtaosa äidiksi eka kertaa tulevista toivoisi pikkutyttöä. Niin vaan me pärjätään niiden pikkupoikienkin kanssa ihan yhtä hyvin!

Ei, mulla tulee ajan kanssa kunhan tutustun vauvaan ja vietän kanssaan aikaa.

Ei oikeastaan, en puhuisi ihan rakkaudesta.

Olen saanut useamman lapsen ja lähinnä siinä päälimmäiset tunteet on onni ja helpotus että raskaus päättyi ja lapsi voi hyvin. Mutta jos tarvitsisi ihan analysoida rakkautta niin en usko että se on suoraan sitä. Minusta rakkaus lapseen on vähän sama kuin mieheen, hänen kanssa pitää olla hetki niin häneen uppoutuu ja alkaa tuntemaan yhteenkuuluvuutta. 

Minä jotenkin ymmärrän sinua siinä että olet pettynyt kun lapsi on "väärää sukupuolta" koska se on vanhaa perua. Sanoit itsekin että olet jotenkin ajatellut itsesi hyväksi erilaisissa asioissa mutta sukupuoli yksin ei tee pojasta jääkiekkoilijaa tai tytöstä balleriinaa. Niihin mieltymyksiin voi lapsen opettaa myös toisin. Ei lapselle täydy ostaa pinkkiä rimpsua ja lapsen voi laittaa pelaamaan futista yms. Jatkossa toki lapsi itsekin määrittelee mistä pitää mutta itselläni tytöt vaikka on tykänneet leikkiä autoilla yms.

Ja voihan sitä aina toivoa saavansa pojan mutta entä jos pojasta kasvaakin tyttömäinen? Kyllä lapsi on lapsi ja hän kasvaa sellaiseksi kuin mihin kasvaa ja sinun homma vanhempana on tukea lasta.

Jos tunteet on kovin solmussa niin sinulla saattaa olla masennusta. Kannattaa puhua asioista, neuvolassa ne ovat puhuneet erilaisien ihmisien kanssa ja erilaisissa tilanteissa on taas erilaista. Tunteet on tunteita mutta jos sinulla on vaikeaa niin puhu siitä.

Kannattaa vaan koittaa hyväksyä lapsi yksilönä ja rullata sen kanssa. Ehkä sinä joskus saat pojan tai tyttärenpojan? :D

Ei se rakkaus samantien tullut, kun lapsi käsivarsille annettiin. Ensimmäiset viikot meni kummastellessa ja tutustuessa, lisäksi lapsi oli tosi tylsä(!), kun vaan nukkui, söi, eikä ottanut mitään katsekontaktia. Parin kuukauden päästä kun alkoi kasvaa, katsoi silmiin, hymyili, niin sitten vasta alkoi ns. äidinrakkaus syntyä. Tsemppiä sinulle ja ei hätää, kyllä se suhde vahvistuu, kun lapsi kasvaa ja vietätte yhdessä enemmän aikaa. Jotenkin meille uusille äideille luodaan jostain sellaisia paineita ja mielikuvia, että ensi hetkestä lähtien lapsien tulisi herättää maailman suurempia tunteita ja joillekin se herättää, mutta esim. pitkän synnytyksen jälkeen on fyysisesti ihan poikki ja haluaisi nukkua univelat pois.