Kuinka paljon lapset jännittää harrastuksia? Missä kulkee sopivuuden raja?

Eivät jännitä, eivätkä pelkää, vaan menevät mielellään ja hymyssä suin tulevat kotiinkin. Minkä ikäinen lapsi teillä on? Mikä harrastus pelottaa? Kenen idea harrastus oli? Katoaako jännitys siellä ollessa?

Pieni jännitys on jopa olla hyvästä, mutta jos jännittäminen on niin voimakasta, että se estää toimimasta eikä mene ohi, miettisin uudelleen, ketä lapsen harrastukseen kiikuttaminen oikein palvelee.

Eikö teillä pelätä esiintymisiä ja turnauksia? Oletteko aivan varmoja?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 13:41"]

Eikö teillä pelätä esiintymisiä ja turnauksia? Oletteko aivan varmoja?

[/quote]

No jos jännittämien on niin kovaa, että se estä toimimasta, ei esiintymisestä tai pelaamisesta tulisi silloin mitään. Silloin ei voi ko toimintaa harrastaa, eikö?

Ei pelätä, olen varma. Lapset tulleet äitiinsä, rakastavat esiintymistä!

Kyllä meillä lapset jonkin verran jännittää juurikin turnauksia ja pelejä, ja minusta se on ihan täysin luonnollista. Itsekin teen työtä jossa esiinnyn, ja vaikka olen kokenut hommassani, tunnin silti perhosia mahassa ja suuta kuivaa jännityksestä joka kerta ennen yleisön eteen menemistä. Ei siinä ole minusta mitään negatiivista, se antaa päinvastoin mielestäni keskittymiskykyä ja voimaa hommaan, kun elimistö on vähän "taistele tai pakene"-vaihteella. 

Sopivuuden raja kun on kyse lapsista kulkee minusta siinä, että lapsia ei saa pakottaa mihinkään mitä he eivät halua. Eli jos lasta jännittää, mutta hän haluaa silti jatkaa esim. kisaamista tai esiintymistä, niin häntä tulee auttaa ymmärtämään että jännittäminen on normaalia eikä se tarkoita että "munaa" tai että on epänormaali. Jännityksen voi antaa olla ja silti tehdä kaiken mitä pitää tehdä, ja hyvin. Mutta jos lapsi ei edes halua opetella elämään jännityksen kanssa ja koko homma ahdistaa niin että lapsi pyytää että eihän minun tarvi enää mennä kisoihin tms, niin väärin se minusta pakottaa on. Silloin kisaamisen haaste on liian suuri, ja jännityksen kanssa pitää opetella elämään vähemmän stressaavissa tilanteissa, tai vähän vanhempana.

Ei meillä ole koskaan ollut kummempaa jännitystä, edes konsertteja ennen. Sellaista positiivista kuhinaa, mutta ei koskaan ole jännitetty negatiivisella tavalla. En veisi lasta harrastukseen, joka ahdistaisi.

Tai sitte ette vaa huomaa sitä :)

Harrastuksen ei ole tarkotius olla ikävä kokemus.

Kyllä varmaan esityksiä jonkin verran jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Up