Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tälläinen juttu ihmetyttää minua eräässä kirjassa.
02.10.2013 |
Lapsuuteni suosikkikirjoja oli "Veljeni, Leijonamieli", jonka kirjoitti Astrid Lindgren. Kirjassa on kaksi veljestä, 13-vuotias Joonatan ja 10-vuotias Kaarle, jolla on vakava sairaus, ilmeisesti
tuberkuloosi. Kun Kaarle saa sattumalta tietää, että hän kuolee pian, niin hän on surullinen, mutta Joonatan lohduttaa Kaarlea sanomalla, että tämä pääsee kuoleman jälkeen Nangijalaan, mutta että itse hän joutuu olemaan maan päällä kenties jopa 90-vuotiaaksi ilman rakasta Kaarle-veljeään.
Kuitenkin pian syttyi tulipalo ja pelastaessaan Kaarlea sieltä Joonatan ottaa tämän selkäänsä ja hyppää ulos ikkusta. Kaarle selviää, mutta Joonatan kuolee kun he tippuvat maahan. Pian sen jälkeen Kaarlekin kuolee ja pääsee sinne Nangijalaan, joka on kyseisessä kirjassa ilmeisesti jonkinlainen kristinuskon Taivasta vastaava kuolemanjälkeinen paikka. Siellä he kokevat yhdessä monia ihmeellisiä seikkailuja, mutta se mikä minua kyseisessä kirjassa ihmetytti, oli se että Joonatan ja Kaarlen oli kuoltava vielä uudestaankin kirjan lopussa, koska lohikäärmeen sylkemä tulenliekki poltti Joonatania, joka halvaantui sen takia jaloistaan. Silloin Kaarlen oli otettava Joonatan selkäänsä ja hypättävä hänen kanssaan kallion kielekkeeltä, jolloin he kuolevat uudestaan ja päätyvät tällä kertaa Nangilimaan.
Mistä tuollainenkin voi johtua kyseisessä kirjassa, että Joonatanin ja Kaarlen oli kuoltava kaksi kertaa, ensin maan päällä ja sitten vielä siellä Nangijalassa? Jos kerran olisi olemassa sellainen Nangijalan kaltainen paikka, johon ihminen pääsee kuolemansa jälkeen, mutta hänen on kuoltava sielläkin, niin eiko sitten ihmisen pidä loppujen lopuksi kuoltava loputtomasti ja aina kuollessaan ihminen joutuu uuteen maailmaan?
Lisään sitten vielä tähän loppuun, että tiedän kyllä, että kyseinen kirja on mielikuvitusta, mutta aika outoa että kyseisessä kirjassa on tuollainen juoni ja että lapsille tarkoitetussa kirjassa päähenkilöt tekevät lopussa yhdessä itsemurhankin kun he hyppäävät yhdessä alas kalliolta. Joku lapsihan voi saada siitä kirjasta idean tehdä itsekin itsemurhan hyppäämällä jostain korkealta vain päästäkseen sinne Nangijaan.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole kamalaa luettavaa, kun kirjoittaja käyttää noin usein kyseinen-sanaa?
Tuo on kyllä aika pelottava tai hämmentävä lastenkirja, jos sitä rupeaa liikaa miettimään. Oliko se niin, että siellä Nangilimassa ei enää ollut niitä pahojen joukkoja ja lohikäärmettä eli se paikka on sitten ikään kuin 'taivas'?
Minustakin se juoni on erikoinen lasten kirjaksi. En kyllä tosin usko että kukaan lapsi tekisi itsemurhan kirjan innoittamana.
Mitä nyt taas ap? Pitäisköhän sun lukea vähän enemmän? Siis niinku fiktiokirjallisuudessa ja esimerkiksi elokuvissa on kaikkia niinku ihme juttui joita ei tapahdu niinku reaalimaailmassa. Siksi sitä sanotaan fiktioksi. Jos ahdistaa, lue vain tietokirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tietokirjoistakin löytyy ahdistavia juttuja. Ja ne ovat vielä totta!
Mitäpä jos ajatuksena tarinassa on ollut, että veljekset eivät hylkää toisiaan koskaan? Ensin Joonatan pelasti Kaarlen ja siitä kiitollisena ja veljeään ihaillen Kaarle valitsi kuoleman veljensä kanssa ja tästä syystä he pääsivät oikeaan taivaaseen. Molemmat ovat siis Leijonamieliä eli jaloja ja rohkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysin luonnehdinta kirjasta on oikein hyvä. Luulen, että myös oma lapseni on ajatellut kirjasta jotenkin samalla tavalla.
Luin ääneen Veljeni, Leijonamieli -kirjaa lapselleni useaan kertaan hänen omasta pyynnöstään. Hän rakasti kirjan sankarien rohkeutta ja urhoollisuutta eikä hän koskaan suhtautunut hyppäämiseen konkreettisesti vaan niin kuin satuihin suhtaudutaan. Hänellä on ollut aina hyvä mielikuvitus ja eläytymiskyky.
Mielestäni aikuisten ei pitäisi aliarvioida lasten kykyä erottaa toden ja sadun eroa. Kirjoissa, elokuvissa ja televisiossa on satua, kaikki muu on totta.
Ysi ja kymppi sanoikin jo hyvin tuossa.
Muistan itse lapsuudessa tuo surullinen kirja sai juurikin onnellisen lopun, kun veljet siirtyivät yhdessä sinne seuraavaan paikkaan. Kirjan pointti mulle on ollut aina se ystävyys, yhdessäolo ja ettei elämä pääty koskaan. siirty vaan aina uuteen paikkaan. Mulle se oli kirja oli toiveikas ja mahdollisuuksien paikka.
Kyllähän pienen lapsen elämän tarvii olla kurjaa, jos hän miettii henkensä riistämistä. Perusturvallisuudessa jotain silloin pahasti pielessä, kun kuolemaa pitää parempana kuin sen hetkistä elämää. Onhan näistä valitettavia tosi tarinoitakin, että lapsi kehittää suojamekanismin kyllä selviytyäkseen. Hän pitää itsellään toivoa yllä pahoissakin tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko siinä kirjassa se pelottava hahmo, en nyt muista minkäniminen joku rautajalka tms. Mulla jääny traumoja siitä kun sitä koulussa opettaja ala-asteella luki. Enkä ymmärtäny ideaa muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Oliko siinä kirjassa se pelottava hahmo, en nyt muista minkäniminen joku rautajalka tms. Mulla jääny traumoja siitä kun sitä koulussa opettaja ala-asteella luki. Enkä ymmärtäny ideaa muutenkaan.
Ei siinä ketään rautajalkaa ollut (luin äsken, joten voin sanoa varmaksi) siinä oli kyllä lohikäärme Katla ja Karma ja Tengil niminen ukko, joka oli kaapannut Ruusulaakson
Alue: Aihe vapaa
ensimmäinen kuolema on mielikuvitusta.