Lue keskustelun säännöt.
Onko tuttavapiirissäsi yhtään patologista valehtelijaa/mytomaanikkoa?
02.11.2013 |
Mun yhdessä kaveriporukassa on yksi. En nyt viitsi kirjoittaa sen kummempia kuvauksia hänestä, koska joku saattaisi hänet sen perusteella tunnistaa, mutta sen voin kertoa, että hän alkaa kertoa valheita yleensä tuntemattomammassa seurassa. Tutuille hän ei niitä kerro, ainakaan yleensä.
Tarinat ovat yleensä sellaisia, että ne voisivat periaatteessa olla totta, mutta kun alkaa vähän ynnäillä asioita yhteen, tajuaa, ettei asiat millään voikaan olla näin.
Kommentit (10)
Kauan sitten yksi opiskelukaveri taisi olla jollain lailla patologinen valehtelusaan. Siinä hämmentävintä oli, ettei valehtelussa ainakaan minulle näkyvästi ollut mitään järkeä - ko. henkilö ei pyrkinyt saamaan itselleen mitään selkeää etua valehtelemalla, se oli jotenkin tosi satunnaista. Hän ei myöskään vältellyt kiinnijäämistä: esim. olin ollut hänen kanssaan syömässä, hän oli valinnut annoksen x, samana iltana tapasimme kolmannen ihmisen jolle hän minun siinä vieressä seistessäni kertoi meidän olleen ko. ravintolassa ja syöneensä annoksen y. Vastaavaa oli koko ajan, yleensä täysin typeristä asioista joista ei välittänyt kukaan.
Nykyään minulla on yksi tuttava joka ei valehtele yhtä omituisesti, mutta kylläkin tosi usein. Hänen valheensa ovat (tietääkseni) myös pikkuasioita koskevia, mutta sellaisia että hän niillä pyrkii olemaan kiinnostavampi tai pidetympi. Valehtelee asiat siihen suuntaan kuin minkä arvelee viihdyttävän kyseistä seuruetta enemmän. Hänelläkin on se, ettei kiinnijääminen tunnu hirveästi kiinnostavan, vaan kertoo samat asiat päinvastaisesti eri tilanteissa, vaikka läsnä olisi samoja ihmisiä jotka ovat kuulleet sen edellisenkin version. Eikä kyse ole vain nyansseista vaan ihan musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Hän on myös hyvin uskottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Eräs sukulaisnainen on patologinen valehtelija. Hänen pitää aina keksiä todellisuutta perempi selitys kaikkiin asioihin.
Olen myös huomannut että kotoa katoaa pikkutavaroita kun hän käy kylässä, yleensä keittiötarvikkeita.
Mä oon ajatellut niin, että se tarve valehdella on sairaus, joten minä (eikä kukaan kaveripiiristäni) en ole koennut tarvetta jotenkin konfrontoida tätä henkilöä valheistaan. Ennemmin ajattelen, että siitä valehtelusta on valehtelijoille haittaa, kosak karkottaahan sellainen käytös ihmisiä.
Ap
Tää mun tuttu ei ole millään muulla tavalla epärehellinen. Enkä tavallaan näe myöskään tuota valehtelua epärehellisyytenä, ennemmin sairautena.
Ap
Yksi kaverini on melkoinen liioittelija ja tykkää muunnella juttuja hänen edukseen. Esimerkiksi selittää vähän vieraammille ihmisille vaikka meidän yhdessä koetun asian ihan eri tavalla, kuin se oikeasti meni ja juuri niin, että hän nousee itse siinä jalustalle ja hän on tehnyt kaiken oikein ja näyttävästi, vaikka näin ei todellakaan ollut. Puhuu paljon ja ristiin. Viime viikolla kertoi asian ihan eri tavalla, kuin tänään jne.
En tiedä onko tämä sitten patologista valehtelua vai mitä? Ei siis varsinaisesti valehtele, mutta liioittelee ja muokkaa tapahtuneita asioita. Ja tietysti nämä vähän tuntemattomat ihmiset menee ja uskoo ja ihastelee ja kauhistelee, kun nyt oli niin melkoinen juttu, vaikka oikeasti juttu oli ihan mitätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä? Nyt sinä seiska valehtelet.Mitä ihmettä ajat takaa?
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 09:38"]
Jep. Eräs sukulaisnainen on patologinen valehtelija. Hänen pitää aina keksiä todellisuutta perempi selitys kaikkiin asioihin.
Olen myös huomannut että kotoa katoaa pikkutavaroita kun hän käy kylässä, yleensä keittiötarvikkeita.
[/quote]
Ei vitsi, olen ihmetellyt et miten ihmeessä meillä töissä katoaa kaikenlaista purkinavaajasta ,kuorimaveitsiin.. tosin tilalle tulee erinäköisiä , olen ajatellut että minä olen hullu mutta tuo taitaa selittää sen..En vaan aiemmin yhdistänyt.
T: Kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, on eräs ei niin läheinen tuttava. Yleensä värittää juttuja jollakin tapaa, mitä innokkaampi kuuntelija, sen parempi tarina. Ja valehdellessaan saattaa katsoa suoraan silmiin...
Ehkä siinä kohtaa meni yli, kun valehteli erään ihmisen pyörineen aikoinaan huumepiireissä, vaikkei todellakaan omannut sellaista menneisyyttä. "Kilpaili" tämän henkilön kanssa vakkaripaikasta samalla työpaikalla. Levitti sitten tietoa muille työntekijöille, että tämä toinen henkilö (joka oli myös hänen paras ystävänsä!!!!) kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. Kukaan ei uskaltanut kysyä suoraan ongelmista tältä väitetyltä mt-ongelmaiselta. Vasta vuosien päästä asia tuli puheeksi ja ei ollut koskaan kärsinyt ko. ongelmista. Varmasti jotkut työyhteisössä yhä luulevat hänelle olevan mt-ongelmia, koska totuus ei ole kaikkia tavoittanut. Törkeää.
Olen itse patologinen valehtelija. Valehtelen juts pikkuasioita, joilla ei ole sinänsä mitään väliä. En edes tiedä miksi, ehkä se on tiettyä kontrollin hakua. Haluan ikäänkuin esittää asiat tietyssä valossa tietyille henkilöille, ja toisille ehkä toisin. Minä olen tarkkana että en "jää kiinni", toisin kuin edellä.
En sinänsä liioittele tai hae huomiota valheilla, mutta ehkä ylläpidän tiettyä kuvaa itsestäni ja asioista. Vaikeaa selittää. Monesti valhe voi olla sellainen, että se ylläpitää jotain omaa ajatusrakennelmaa, joka ei välttämättä aukea kellekkään muulle. Siten se ehkä on muille käsittämätöntä, miksi jostain pikkuasiasta valehdellaan.
Juu, minulla työkaverina tuommoinen. Kertoo sellaisille henkilöille kaikenlaista tarinaa jotka eivät tarkista onko tieto paikkaansa pitävä eivätkä pidä toisten asioita mielessä niin että valheen saadessa jatkoa, ei heillä raksuta et ei tää näin voi mennä.
Minulle ei enään kerro, tai yrittää joskus mutta loppuu yleensä lyhyeen.
Valehtelu tuntuu ikävältä ja hullulta tuntuu kun ei ymmärrä sitä miksi valehdella asiasta josta ei hyödy millään.