Käytkö koskaan ex-työpaikoillasi moikkaamassa vanhoja työkavereita?

Olen käynyt.

Yhdessä käyn satunnaisesti

en käy. ne entiset duunikaverit joita haluan tavata on pysyneet ystävinäni, muiden tapaamisesta en oo kiinnostunut. 

Minusta on aina jotenkin kiusallista, jos entiset työkaverit tulevat töihin hengaamaan. Pakko jonkin aikaa jutella heidän kanssaan, vaikkei oikeasti ole enää mitään yhteistä. Koko ajan takaraivossa kolkuttaa ajatus, että mieluummin jatkaisi työntekoa. 

Käyn joskus lounaalla vanhojen työkavereiden kanssa. Ei tunnu oudolta, kiva nähdä. Usein tehdään niin, että treffataan siellä vanhassa työpaikassa ja mennään yhtä matkaa lounaalle.

Jos kyseisellä paikkakunnalla käyn niin ehdottomasti käyn vanhassa työpaikassa. Ihana nähdä vanhoja tuttuja.

Mä työskentelen sellaisella alalla, jossa lähes kaikkien työsyhteet on määräaikaisia. On x määrä puljuja, jotka pyörittää toimintoja a, b ja c vakituisina toimintoina, mutta määräaikaisilla sopimuksilla, ja näissä kiertää samat työntekijät. Eivät tee samaa työtä, vaan samantyyppistä, mutta eri nimikkeellä ja niin edelleen, niin että kun Vilma on tänä vuonna töissä toimistotyöntekijänä, ensi vuonna hän on asiakassihteeri, ja viime vuonna hän oli suunnittelija. Sitten näillä puljuilla on erilaisia ja erikestoisia projekteja, joissa myös kiertää pitkälti samat työntekijät, tosin parin vuoden välein joku "vanhoista" hyppää pois oravanpyörästä ja tulee joku uusi tilalle. Näissä projekteissa eri puljut tekevät tiiviisti yhteistyötä keskenään, joten on tyypillistä että työntekijä vaihtaa kyllä työpaikkaa ja puljua, mutta jatkaa silti edelleen työntekoa samojen naamojen kanssa. Eli kun Pertti oli viimeiset kaksi vuotta töissä projektityöntekijänä yhdellä puljulla, tänä vuonna hän aloitti projektikoordinaattorin työt toisella puljulla, ja kolmen vuoden päästä hän joko hyppää oravanpyörästä tai vaihtaa taas työnantajaa, ja työskentelee silloin projektisuunnittelijana. 

Mä näen ex-työkavereita jatkuvasti siis, ja käyn vanhoilla työpaikoillakin jatkuvasti. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, mutta kuljetan viikottain vanhinta lastani edelliselle työpaikalleni (jossa työskentelin 5v sitten) harrastukseen, vien hänet vanhoihin työtiloihini ja samojen tyyppien ohjattavaksi, joiden kanssa olen vuosien varrella moneenkin kertaan tehnyt töitä. Nämä tyypit saattavat edelleen harrastuksen alussa tai lopussa kysellä, mistä löytyy mitäkin varusteita ja olisko hyvä idea tehdä jotain tiettyä juttua ryhmän kanssa, sujuuko se vai meneekö metsään. Minä olen aikoinaan järjestänyt, lajitellut ja hankkinut ne kaikki varusteet, ja pystyn edelleen jopa puoliunissani kertomaan, mistä mikäkin löytyy, ellei joku ole sitä siirtänyt tai ole mennyt rikki ja poistettu käytöstä. Mä olen näitä vastaavia ryhmiä vetänyt kymmeniä sekä näissä että muissa tiloissa, joten osaan sanoa, mitkä toiminnot onnistuu ja mitkä luultavasti menee metsään. Minä koostin toimintaideakansion, jota nykyiset ohjaajat käyttävät, minä koulutin ne tyypit, jotka nykyään kouluttavat ohjaajat ja ison osan niistä, jotka nyt toimivat ohjaajina, minä laadin sen koulutusmateriaalin, ja niin edelleen. Ei, en koe kiusalliseksi tavata vanhoja työkavereitani tai käydä vanhoilla työpaikoillani, edes asiakkaana. Yhden entisen työkaverin kanssa jutellaan aina salilla käydessä, jos samaan aikaan satutaan, vaikka ei varsinaisesti samaan aikaan sinne tähdätä. Monet on mun ystäviä, yksi on tulossa parin tunnin päästä kylään. Sitten on niitä,  joita ei näe missään, mutta saattavat soitella ja kysella kuulumisia kuitenkin.

En käy. Paitsi yhdessä, jossa joudun asioimaan harvakseltaan ja samat on fiilikset kuin ap:llä. Pidän yhteyttä (sähköpostilla, soitan, joitain harvoja näenkin) niihin joiden kanssa oli lähemmät välit. Tosin sekin helposti hiipuu ajan myötä.

Olen huomannut, että jos työkavereihin on vain työkaverisuhde, niin vieraantuminen tapahtuu yllättävän nopeasti. Olen ollut nyt reilut kaksi vuotta poissa työelämästä, enkä ole käynyt entisellä työpaikalla kertaakaan, vaikka olin siellä yli 20 vuotta. Muutamia entisiä työkavereita tapaan joskus kaupungilla ja silloin vaihdetaan kuulumisia. Joihinkin törmään tietysti myös harrastuksissa. Pahinta on ollut, kun pari entistä työkaveria eivät ole edes tuntevinaan, kun nähdään vaikka kaupassa. Kääntävät päänsä pois ettei tarvitse tervehtiä. Sivistys on joskus yllättävän ohut keros.

En käy. Kerran mut kutsuttiin samoihin juhliin, joihin tuli monta entistä työkaveria ja illan jälkeen mentiin porukalla juhlimaan. Kun ilta oli lopussa tuli takavasemmalta entinen pomoni vikaksi puoleksi tunniksi ja kuittasi koko illan . Kaikki muut olivat samalla työpaikalla ja minä olin ainoa, joka oli sieltä lähtenyt.Tää ex- pomo oli aina tosi reilu näissä tarjoamisissa. Illan jälkeen otin häneen yhteyttä ja sanoin maksan mielelläni osuuteni. Ko tilanteessa ravintola oli juuri mennyt kiinni ja kaikki tapahtui liian nopeasti, joten päätin hoidan asian jälkikäteen.

Pomo vaan nauroi ja sanoi höpöhöpö. Tein sitten seuraavalla viikolla kakun ja ex-pomo nauroi , jälleen kerran ja sanoi tämä on ihan mua.

Sen jälkeen en ole siellä käynyt. FB.ssä ollaan ystäviä,ei sen kummempaa. Paria olen nähnyt, mutta harvassa.