Lue keskustelun säännöt.
Jos suutun ystävälleni niin toivon hänen kuolemaansa enkä ymmärrä miksi?
01.11.2013 |
Aina kun olen riidosisa jonkun ystäväni, kaverini tai perheenjäseneni kanssa, toivon hänen kuolemaansa. Tappelin esim. pari vuotta sitten tamperelaisen ystäväni kanssa (oltiin ennen kuin paita ja peppu ja typerästä syystä tiemme erkanivat!) enkä ole puhunut hänen kanssaan tämän jälkeen. Mutta joka ikinen kerta kun luen uutisista kuolemankolarista tai jostain taposta Tampereella niin ajattelen heti, joskus sanon jopa ääneen, voi kun se olisi Teija...
Sama juttu oli kyseessä millainen kina tahansa jossa koen kokeneeni vääryyttä. Viimeksi viimeisillään oleva kaverini, jolle olin neulonut vauvannutun ja kyselin laitanko postissa vai jaksaisko tulla käymään / voitaisko käydä hänen luonaan nopeasti, niin ei ole viikkoon edes vastannut viestiini (tiedän ettei ole vielä synnyttänyt). Yhtäkkiä vaan tajusin toivovani että hän kuolee synnytyksessä. MIKSI?!
Olen itse ahdistunut ja masentunutkin ollut tasaisin väliajoin nuoruudestani asti, ja kuolema pyörii tasaisesti mielessä, mutta miksi ajattelen muiden kuolemaa. En haluaisi uskoa että oikeasti niin toivon, mutta se ajatus tulee ensimmäisenä kun just jos jonkun uutisen näen... :/
Kommentit (16)
fantasia itseä loukanneiden kuolemasta ei tarkoita että tod. tahtoisi heidän kuolevan.. vai tarkoittaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä ihmetyttää miksi vihastut noin helposti ja miksi olet äärettömän pitkävihainen? Miksi et ota yhteyttä siihen tamperelaisystävään ja yritä korjata välejä jos kerran välirikon syy oli typerä?
Mäkin kun suutun kunnolla toivon kavereilleni tai muille kuolemaa. Oikein mietin kamalimpia kuolemistapoja heille, esim syöpää. Mutta mulla taas tää menee nopeasti pois ja kestää vain noin päivän. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, jos siinä tilanteessa tulistuu niin maan perkeleesti ja ajattelee kaikkea kauheuksia, mutta asialla mehustelu pitkän aikaa menee yli ymmärryksen. Mikä siinä välien korjaamisessa ja asioiden selvittämisessä on niin kauheaa? Miksi sitä vihaa pitää helliä niin kauan?
Jos loukataan verisesti, joutuu nöyryytyksen kohteeksi tai petetään omien läheisten taholta... en ihmettele, että tällaiset toiveet voivat käydä mielessä. Defenssimekanismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:33"]
Jos loukataan verisesti, joutuu nöyryytyksen kohteeksi tai petetään omien läheisten taholta... en ihmettele, että tällaiset toiveet voivat käydä mielessä. Defenssimekanismi.
[/quote]Ei tuo kyllä ihan normaalia defenssiä ole. Minulla on käynyt murhanhimo mielessä ihan muutaman kerran eläissäni, ja näissä oli kyse todella pahoista loukkauksista (mm. raiskausyritys). Ei jonkin mitättömän riidan pitäisi tuollaista aiheuttaa, mielestäni ei edes hetkellisesti, eikä varsinkaan noin pitkäkestoisesti. En rupea diagnosoimaan kun en ole mikään psykologi, mutta jotenkin nyt ap:n olisi hyvä käsitellä näitä asioita. Sinänsä sentään hyvä, että hän itsekin tiedostaa, ettei ole normaalia.
Tuo on mustavalkoinen reaktio. Eli vaikuttaa kuin sinulla ei olisi mitään mielesi pahoittamisen tai loukkaantumisen "harmaata aluetta", välimaastoa, kuten ihmisillä yleensä, vaan menet nollasta sataan loukkaantumisessa. Kun joku tekee jotain pientäkin mikä sinua loukkaa, satuttaa tai suututtaa, sinulla nousee tuo kuolemantoiveajatus joka on aika primitiivinen reaktio. Sitä sanotaan myös splittaukseksi/splittaamiseksi (Engl. splitting) ja se on erityisen tyypillistä epävakaassa persoonallisuushäiriössä, myös narsismissa, mutta splittausta kyllä harrastavat joskus ns. normaalitkin ihmiset.
On syytä muistaa että mikään yksittäinen piirre kuten splittaus ei tee ihmisestä persoonallisuushäiriöistä. Miten pääset ajatuksista eroon, tuleeko sinulle aina välirikko kyseisen ihmisen kanssa, ovatko ihmissuhteesi sellaisia että ensin ihannoit ja yhden virheen jälkeen vihaat toista ihmistä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukset eivät ole sama asia kuin teot, joten ihan nyt relax vaan. Siis jos et oikeasti ole itse menossa tappamaan ketään/järjestämässä "onnettomuuksia" niin senkun ajattelet mitä ajattelet.
Itse olen saanut kokea jossain ihmissuhteessa, että ''yksi virhe'' teki minusta yhtäkkiä täysin kamalan ihmisen. Ihmiset ovat niin tekopyhiä, kun alkavat mittaamaan toistensa kelvollisuutta hyvinkin heikoin perustein. Jokainen tekee virheitä ja ihminen itse ei ole virhe. Jotkut pitävät tunteesta ilmeisesti, että saavat tuomita muita. Nostaa omaa egoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kyllä kuulosta onnelliselta tai tasapainoiselta ihmiseltä :/
Olen löytänyt itsenikin ajattelmasta lukiessani onnettomuuksista... että kunpa ''he'' (loukanneet henkilöt) olisivat olleet tuossa lomakohteessa, tuossa autossa tai junassa. Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Tietynlainen alistaminen tai väkivalta saa toivomaan jopa väkivaltaista kuolemaa aiheuttajalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuus on liian hutera, ja ripustaudut toisiin ihmisiin hengenhädässä? Sellainen selittäisi, miksi muiden ihmisten mielestä normaali elämänmeno on sinulle sarja kuolettavia loukkauksia, joista ei pääse yli kuin tuhofantasioilla? Ammattilaisen juttusilla olisi varmaan hyvä käydä. Onko eläminen sinulle kovinkin raskasta? No, tyhmiä kyselen, täytyyhän sen olla. Epäluottamus muihin ihmisiin täytyy olla aika kova, ja sen kykenee ylittämään vain palvomalla toisia. Sitten kun pieninkin vika löytyy, hermo menee.
Ajatuksia voi pulpahdella ihan vaan siksikin, että pelkäät juuri sen ajatuksen esiin tuloa. Jotenkin voimistat tuota ajatusta tiedostamattasi pelätettäsi sitä. Ymmärsin niin, että et kuitenkaan pidä noista ajatuksista. Se on hyvä. Jos et kiinnitä niihin kovasti huomiota, olettaisin, että ne laimenevat ajan myötä.
Hyvä että sentään itse ymmärrät että ajattelussasi on jotain vialla. Suosittelen lämpimästi että menet kertomaan ajatuksistasi jollekin ammatti-ihmiselle. Olet vakavasti sairas, mutta diagnoosia en osaa sinulle kertoa.