Raha-asioista: Pohdintaa yh-elämästä verrattuna nykyiseen

Ap vastaa;

2, Onneksi, ONNEKSI meillä on todella hyvä parisuhde joten uskoisin ettei tarvitse ainakaan rahan vuoksi erota..

3, Me olimme yhdessä ensin 2,5v ennen yhteen muuttoa, muutto siksi, että tuntui typerältä miehen säilyttää tavaroitaan omassa vuokra-asunnossaan yli 100km päässä kun oli kuitenkin aina luonani.. Avioon ollaan myös ehditty joten ei tässä kaiketi enää järkeä peruuttaakaan. (Eikä haluakaan)

4, Tein pienipalkka-alan työtä ja aina oli huonosti työtunteja saatavilla, mutta pysyttelin pitkään kyseisessä yrityksessä koska työ oli vakinainen.. nyt opiskelen ansaitulla päivärahalla parempaa ammattia.

5, Minähän opiskelenkin jo.. aiemmin siihen ei ollut varaa. . . . .

 Nyt olisi opintoja jäljellä 1-4 vuotta, riippuen kuinka pitkälle rahkeet (taloudellinen tilanne) venyy..

6, Tilanne on ihan tiedossa molemmilla osapuolilla mutta on vain niin luuserifiilis ihan vain erilaisten asetelmien vuoksi.

En paljon välittänyt rahasta kun nuorena ja hölmönä menin ensimmäiseen suhteeseen ja perustin perheen. Ajattelin että kyllä sitä pienelläkin pärjää..

Onni kun ei ollutkaan kestävää laatua niin oli melko katkeraa löytää itsensä rahattomana, kouluttamattomana yh:na kun vastaavassa iässä moni on vasta saanut pitkät opinnot päätökseensä ja nauttii kohtalaista palkkaa.

AP vastaa

7, Sinulla on ihan hyvä tilanne, kun voit vaikuttaa rahatilanteeseen nyt itsenäisesti.. Hieno juttu!

8, Minä kyllä olen kokenut aina syyllisyyttä niistä rahoista joita saan. Olen hakenut tukia vain koska en yksinkertaisesti selviä ilman.

Jos se nyt mitään kertoo, niin en ole koskaan ollut päivääkään työtön ja äitiyslomien (7-9kk) välissä tein pph työtä tienatakseni ruokarahoja..

En oikein tiedä miten siihen tulisi suhtautua, että esimerkiksi siivoustyön tuottavuus yhteiskunnallisena hyötynä on jotakin 10 kertainen säästö verrattuna yritysjohtajan työantimeen palkkaukseen verrattaen.

Eli tavallaan asia on myös niinkin, että jos tekee siivoustyötä pienellä palkalla, se hyödyttää yhteiskuntaa niin paljon, että kannattaa maksaa sille työntekijälle esimerkiksi asumistukena se loppu välttämättömyys elinkustannuksista selviämiseen. .

Pitää myös muistaa, että köyhyys tulee yhteiskunnalle kalliiksi tavalla tai toisella. Syrjäytymismekanismien tuntemus ja ongelmien ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin köyhyyden tuoma yhteiskuntataakka. (Ja taakka on, vaikka köyhät eivät saisi yhteiskunnalta palveluita jne. Ainut tapa välttää ne kustannukset on niskalaukaus liian pienituloisille, mutta nykyisessä sivistyneessä valtiossamme sitä ei luultavasti koskaan tulla sallimaan)

AP vastaa

7, Sinulla on ihan hyvä tilanne, kun voit vaikuttaa rahatilanteeseen nyt itsenäisesti.. Hieno juttu!

8, Minä kyllä olen kokenut aina syyllisyyttä niistä rahoista joita saan. Olen hakenut tukia vain koska en yksinkertaisesti selviä ilman.

Jos se nyt mitään kertoo, niin en ole koskaan ollut päivääkään työtön ja äitiyslomien (7-9kk) välissä tein pph työtä tienatakseni ruokarahoja..

En oikein tiedä miten siihen tulisi suhtautua, että esimerkiksi siivoustyön tuottavuus yhteiskunnallisena hyötynä on jotakin 10 kertainen säästö verrattuna yritysjohtajan työantimeen palkkaukseen verrattaen.

Eli tavallaan asia on myös niinkin, että jos tekee siivoustyötä pienellä palkalla, se hyödyttää yhteiskuntaa niin paljon, että kannattaa maksaa sille työntekijälle esimerkiksi asumistukena se loppu välttämättömyys elinkustannuksista selviämiseen. .

Pitää myös muistaa, että köyhyys tulee yhteiskunnalle kalliiksi tavalla tai toisella. Syrjäytymismekanismien tuntemus ja ongelmien ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin köyhyyden tuoma yhteiskuntataakka. (Ja taakka on, vaikka köyhät eivät saisi yhteiskunnalta palveluita jne. Ainut tapa välttää ne kustannukset on niskalaukaus liian pienituloisille, mutta nykyisessä sivistyneessä valtiossamme sitä ei luultavasti koskaan tulla sallimaan)

AP vastaa

Tässä oli se juttu aiheesta..

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2079468/brittitutkimus-siivoojan-tyo-paljon-hyodyllisempaa-kuin-pankkiirin

Mun kaverilla oli oikeastaan täysin samanlainen tilanne kun sulla. Menivät tosiaan miehen kanssa yhteen ja tälle miehelle (ja kaverillenikin mukamas) tuli täytenä yllätyksenä, että meneekin ykskaks sitten täydet päivähoitomaksut, yh-lisät poistuu lapsilisistä jne... Eli käytännössä mies alkoi elättämää kaveriani ja kaverini lapsia (miehellä ei ollenkaan omia). Ei muuten mies sitä alkuhuuman jälkeen kattellut. Aina jos niille tuli jostain riitaa, mies vetosi siihen, että hän määrää kaikesta, koska elättää koko sakkia, vaikkei hänen lapsia edes ole. Miehellä alkoi selkeästi käydä tämä liian raskaaksi ja hän tajusi tavallaan liian myöhään mihin ryhtyi. Lopulta pisti parisuhteen poikki ja naisen lapsineen etsimään itselleen uutta kotia.

Toivottavasti näin ei käy teille. En kyllä ihmettele, että tunnet kuten tunnet. Mä kokisin asian varmaan samoin... Vaikeita noi asiat.

Mietin sitä että onko pakko asua yhdessä? Olen nyt tuossa sinun entisessä tilanteessasi. Tosin erostani on vasta pari vuotta mutta en vaan pysty näkemään että kukaan mies asuisi kanssamme. Se olisi liikaa vaadittu sekä tuolta mieheltä että lapsiltani. Jos molemmat asuvat omillaan ja maksavat omat laskunsa niin ei tarvi raha-asioistakaan tapella.

miksi sulla on ap noin pieni palkka?

Jaa. Kannattaisi satsata koulutukseen ja myös palkkaerojen tasoittumiseen johon nykyinen kotihoidontuen uudistus tähtääkin. Mutta sitä täällä vaan vastustetaan joten turha valittaa.

No sulla on ainakin nämä asiat hyvin  läpi laskettuna ja mietittynä. Eli et ole rahaa hassaava ja pikavippejä ottava velkaantuja, vaan vastuuntuntoinen aikuinen joka yrittää järjestää taloutensa vastuullisesti.

Puhukaa asiat huolella läpi uuden miehesi kanssa ja näytä tämä laskelma hänelle. Puhukaa tunteistanne avoimesti.

Minusta tilanteesi näyttää hyvältä. Olet opiskelemassa, olet löytänyt hyvänkuuloisen miehen ja sinulla on ihania lapsia. Koita nyt nauttia tästä tilanteesta ja pistä hyvä kiertämään hoitamalla muita perheenjäseniä ;)

Minä ennen: nettotulot miehen kanssa yhteensä 4100, siihen päälle lapsilisät kahdesta. kaikki meni mitä tulikin, miehellä oli kohtuullisen kallis maku ja omituiset ruokailutottumukset. Eron jälkeen minun tuloni nettona 2700, samat asumiskulut eli 900, auto/vakuutuskuluja tuplat ja rahaa jää säästöön 400 kuussa.

AP on astunut siihen sudenkuoppaan, että yhteiskunnan pitäisi hänet elättää!

Fakta on se, että vaikka käyt töissä (mikä tietenkin hyvä asia) yhteiskunta maksoi sinulle joka kuukausi rahaa. Sait lasilisän yh-korotuksella ja asumislisää ja joku saa elatusmaksutkin yhteiskunnalta.

Minusta jokaisen pitäisi pärjätä OMILLAAN, ymmärrän ettei se ole mahdollista, siksi tarvitaan yhteiskunnan tukea.

Mutta moni näkee asian juuri noin niinkuin AP: se raha mikä tulee "yhteiskunnalta" on ns. "kasvotonta rahaa". Hyvällä omallatunnolla voidaan nostaa esim. asumistukea 600€/kk, mutta sitten jos jonkun "tutun" (esim. sen miehen) pitää summa maksaa, se onkin ihan kamalaa ja epäreilua.

Ymmärtkö AP, että ihan samanlainen elätti olet ollut koko ajan, olet antanut yhteiskunnan (sukulaisten, kaverien, naapurien jne.) maksaa elämisestäsi osan. Nyt asia on tietenkin eri, kun konkreettisesti näet kenen pussista se rahaa elatukseesi tulee (=mieheltä), mutta oikeasti mikään ei ole muuttunut.

Minusta jokaisen tulisi elättää itse itsensä ja lapsensa, jos esim. perheeseen tulee lisää lapsia, ei missään nimessä asumituki saisi nousta. Jos haluaa asua yksiössä esim. kuuden lapsen kanssa, se on ihan ok, mutta se ei ole että tekee lapsia ja samaan tahtiin saa aina vaan isomman asumistuen ja asunnon, ja yhteiskunta maksaa.

Ja ennenkun joku alkaa selitellä nyyhkytarinaa: niin TIETENKIN pitää niitä tukea joihin iskee sairaus, jäävät leskeksi tmv. ennakoimaton asia. Ja jos ns. turhat pummit saataisiin pois, olisi noilla aidosti yllättäen tukien varaan joutuvien tueksi antaa enemmän sitä tukea, kun turhat olisi karsittu pois.

Numero kahdeksan on oikeassa, AP:n kirjouitus oikeasti menee näin:

ENNEN: minä + kolme päivähoitoikäistä:

Kasvotonta rahaa yhteiskunnalta, joka maksoi elämisemme.

NYKYÄÄN: minä +mies +kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi koululainen

Mies maksaa elämisemme, tiedän kenen rahoilla elän.