onko täällä ketään, jolla olisi diagnosoitu ADHD aikuisena?

Minulla ei ole ADHD-diagnoosia, mutta löysin naisten oirelistasta paljon itselleni tuttuja piirteitä: hajamielisyyttä sun muuta, mutta ei kuitenkaan ylivilkkautta. Palaan asiaan huomenna, sillä olen nyt liian väsynyt perehtymään asiaan paremmin. 

Itse olen tosi rauhallinen, mutta minulla on pahoja keskittymisvaikeuksia hälinässä. Veljelläni on mbd-diagnoosi, eli jo 70-luvun diagnoosi mikä varmaan nyt olisi adhd, eli sukurasitetta on. Hän sai diagnoosinsa 17-vuotiaana.

Itselläni on

- hajamielisyyttä

- vaikeuksia oli kouluaikaan keskittyä kuuntelemaan esim. oppitunneilla, mutta sen sijaan tehtäviin voin keskittyä kyllä kun saan rauhan., pitkäänkin

- motorisesti olen erittäin kömpelö, sekä hieno- että karkeamotorisesti

- saan kämpän hetkessä kaaokseen, vaikka siivoan paljon

- kova melu häiritsee

- pystyisin syömään itseni hetkessä ylipainoiseksi, joten rajoitan syömisiäni tietoisesti

- kova tarve liikkua, hyppiä ja pomppia koko ajan

Minä kuitenkin pärjään, joten en tarvitse tukitoimia enkä edes tiedä riittääkö nämä diagnoosiin asti. Työni vaatii jonkun verran tarkkuutta, mutta huolimattomuusvirheitä tulee vaikka kuinka tarkka yritän olla, minun on koko ajan ajateltava mitä teen. Ajatukset karkaa hetkessä, jos annan sille vallan. Ajattelenkin paljon ja koko ajan jotain ja unenikin ovat usein aika levottomia.  Työni on istumatyötä ja pystyn kyllä olemaan siellä paikoillani, mutta kotona sitten puran energiat pois hyppimällä. Ikää on kuitenkin jo 49, joten tässä iässä hyppely ei taida olla ihan normaalia enää. Salilla käyn paljon ja kävelen tai pyöräilen työmatkat, joten se helpottaa sitä, että jaksan istua töissä. 

Olisikin kiva kuulla, poikkeaako tämä normaalista miten paljon, vai onko näitä kaikkia ominaisuuksia yhdessä tavallisillakin ihmisillä? Yksittäisenähän varmaan on kaikila jotain. 

Minut on diagnosoitu aikuisiällä. Asia tuli esille muussa yhteydessä. Olen koko elämäni ymmärtämättäni kärsinyt keskittymiskyvyn puutteesta, kyvyttämyydestä viedä asioita loppuun, impulsiivisesta käytöksestä ja yleisesti elämänhallinnan ja suunnitelmallisuuden puutteesta.

Nämä ovat vaikuttaneet hyvin pahasti sekä työ- että yksityiselämässä, ja tämä onkin diagnoosin edellytys.

Sain lääkityksen, joka muutti elämäni. 

Täällä... masennusdiagnoosi päällä käytännössä koko aikuisiän, kunnes sain todella hyvän työterveyslääkärin, joka sitten oikeasti kuunteli, kun tilitin asiaa. Lähetti suoraan yksityiselle psykiatrille, joka muutaman istunnon aikana varmisti diagnoosin.

Mulla aina ollut "joko tai" kaikessa mitä teen. Joko tehdään täysillä tai sitten ihan rimaa hipoen, siksi koulussakin olen aina pärjännyt kohtuu hyvin. Keskiarvo on aina pysynyt tasaisena. Vasta nyt aikuisiällä, kun lähdin yliopistoon lukemaan lisää tuli oikeita ongelmia.

Nyt viimeiset puoli vuotta ollut lääkityksellä ja opetellut uusia toimintamalleja. Lääkitys nyt lopetettu (yritämme vauvaa) eikä ongelmia ainakaan tähän mennessä ole tullut. Psykiatri käski kuitenkin tulla takaisin, jos kierre alkaa uudelleen.

Oireita:

- keskittymiskyvyttömyys, jos vähänkin hälinää (luokka, avokonttorissa puhelimessa)

- asiat jäävät aina viime tippaan (tulee kaikki kuitenkin aina hoidettua)

- ei impulssikontrollia (työpaikat vaihtuneet lennosta, pahoja parisuhdeongelia aikaisemmissa suhteissa, raha-asiat välillä todella retuperällä, ongelmia ihmissuhteissa)

- vaikeuksia pysyä paikalla

- vaikeuksia ymmärtää, että muut eivaät ole hitaita/tyhmiä vaan minä olen se, joka on aina 300 askelta muita edellä. 

- tiedän kaikesta vähän, mutta suuret kokonaisuudet eivät vaan uppoa/jaksa kiinnostaa. 

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei ADHD ole vain huono asia! Olen myös sosiaalinen ja pidetty (myös osittain sen takia, että sanon aika suoraan mitä ajattelen ts ei sitä impulssikontrollia). Olen nopea ja hyvä työntekijä silloin kun teen töitä, jotka ovat minulle mielekkäitä ja saan aina lopulta tehtyä kaikki työt ajallaan (vaikka välillä näyttäisi huonolta :D ). 

Minulla aloitettiin tutkimukset, mutta ne jäi kesken. Varaa yksityiselle ei ollut mennä ja jouduin psykiatrisen kautta sinne. Siinä kesti tosi kauan saada edes aikaa, sitten testauksiin seuraavat puolivuotta odotusaikaa. Eikä sitten puolen vuoden päästä ajatus mm. älykkyystesteistä kertomassa kuinka idiootti olen innostanut sen enempää kuin odotus. Peruin asiakkuuteni. Hahaa, samana päivänä tuli aika testeihin :D

eikö ketään :/

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 19:06"]

millaisia oireita ja mihin hakeuduitte hoitoon? Miten ensimmäinen lääkärikäynti sujui? Kyselen, koska olen menossa työterveyslääkärille, enkä oikein tiedä miten esittäisin asiani. Nimim. nelikymppinen adhd?

[/quote]

Minä, nainen 35 v olen saamassa ADHD-diagnoosin kohtapuoleen. Siltä ainakin vahvasti näyttää. OIreet:

- vaikea epätyypillinen ahmimishäiriö, joka on kestänyt koko elämän ( tähän lähdin viimeistä kertaa hoitoa hakemaan)

- keskittymiskyvyttömyys, työtehtävien vaihdon jälkeen ns. helvetti repesi. Eli sählään ja sohlaan, unohdan puolet asioista ja loput jää kesken. 

- kotona en saa kotitöitä tehtyä kuin tosi hitaasti ja pienissä osissa.

Sitten on paljon impulsiivisuutta, kärttyisyyttä jne. mutta niitä en osaa oikein pitää oireina, kun olen aina ajatellut, että ne on osa luonnettani.

Jännää on ollut se, että kun psykiatrini on kysellyt multa asioita, eli tehnyt kartoitusta siitä onko mulla se ADHD vai ei, niin todella TODELLA moni asia on saanut selityksen. Esim. miksi en muista yksityiskohtia asioista, joita olen lukenut s-postista. Tai miksi käyttäydyn ihmisjoukossa kuten käyttäydyn.

Niin ja tuo syömishäiriö. En mä tiennyt että n 3/4 ADHD-naisista kärsii syömishäiriöstä, ja muutenkin ADHD-naiset on ylipainoisempia kuin normaalinaiset.

Täällä yksi. Oikeastaan kaikki tyttöjen/naisten ADHD-oireet (googlettamalla löytyy tarkkaa oirelistaa) löyty multa, oon vaan ollut keskitasoa lahjakkaampi lähes kaikilla osa-alueilla koulussa jne, niin ei olla aiemmin huomattu. Vasta ammattikorkeakoulussa tuli vaikeuksia, burm outin jälkeen jäin miettimään et mikäs mua oikeastaan vaivaa.

hankkiuduin suoraan yksityiselle neurologille, sillä perusterveydenhuollon lokeroinnista huolimatta ADHD ei ole psykiatrinen vaan neurologinen häiriö.

jos jaksaisin keskittyä niin vastaisin paremmin (lääkitystä ei tällä hetkellä ole), mutta et ole ainut! Tsemppiä tutkimuksiin, äläkä lannistu jos tietämätön peruslääkäri tyrmäisi sun omat epäilyksesi.  :)

Nämä sivut siis oli mulla ne, jotka avas silmät:

http://www.jatril.fi/ADHDnaiset/testit/

-ed.

Täällä yksi, jolla koko juttu on vasta epäilyksen asteella. Sen verran selvittelijät asiaa, että yksityinen neurologi on aikuisilla se taho, johon ottaa yhteyttä. (Julkisella puolella ei ole resursseja tutkimuksiin, jos on jotenkin selvinnyt koulustaan tai töistään.)

Mutta koska mulla juttu on vasta epäilyksen asteella, niin mua kiinnostaisi, että onko esim. tän ketjun lukijoissa joku, joka ei saa lähes täysiä pisteitä noista yllä linkitetyistä testeistä? Koska mun on niin vaikea kuvitella, että muut ihmiset kokisi noita keskittymiseen liittyviä juttuja eri tavalla.

Kiitos tosi paljon vastauksista. Nyt vasta sain aikaiseksi tulla lukemaan niitä! Olin siis työterveyslääkärin (onneksi meillä on mahtavan kattava työterveyhuolto!), joka otti asiani vakavasti ja laittoi saman tien lähetteen psykiatrille. Mulla on siellä nyt kolme käyntiä (ensimmäinen heti ensi viikolla) ja työterveyslääkäri sanoi, että nämä käynnit on sen takia, että halutaan sulkea mahdolliset muut oireiden aiheuttajat pois. Jos mitään muuta (esim masennus) ei löydy niin sitten mahdollisesti neurologisiin tutkimuksiin. Olen niin iloinen että mut otettiin vakavasti ja aletaan tutkia, tämä jo helpottaa oloani. Olisi vaan pitänyt mennä aikaisemmin, mutta tämän ensimmäisen askeleen ottaminen oli työn ja tuskan takana. Olin monta kertaa jo varannut lääkäriajan ja perunut sen, koska "enhän mä oo kipee, enkä hullu:)". AP

niin ja mun oireet on just noita samoja kuin teilläkin, ollut koko ikäni. Aina kuitenkin menestynyt koulussa ja työssä, saanut ylennyksiä yms. Mutta joku kuitenkin mättää ja sen haluan nyt selvittää. Mm parisuhde ja kotielämä on kaaosta, vaikka töissä pärjäänkin. AP