Oletko katunut että et ole opetellut tupakoimaan?
Lasten kanssa tupakoinnista keskustellessa tuli mieleen että onkohan kukaan koskaan katunut sitä että ei ole alkanut tupakoimaan? Toisin päin tiedän että on katunut sitä että on alkanut tupakoida ja haluaisi lopettaa, mutta ei onnistu.
Kommentit (17)
Ehkä joskus teininä vähän harmitti, kun en kuulunut siihen cooliin kovisjengiin, joka veti röökii.
Mä aloitin polttamaan, koska isäni sanoi, että tupakoijilla on aina sisäpiiri ja parhaat jutut. Meni 25 vuotta päästä eroon. Kadun! Veljeni oli aina kade siitä, ettei polttanut, eikä päässyt piireihin tai kuullut parhaita juttuja. Minä olin kade, ettei hänen koskaan tarvinnut lopettaa ja kokea itseinhoa koska ei pysty.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:09"]toisinpäin homma onkin sitten hankalampi, kun lopettaminen on vaikeaa.
[/quote]
Tupakoinnin lopettaminen on ihan helppoa, mutta tupakoimattomat ovat vaan luonteeltaan niin vässyköitä että se ei onnistu heiltä.
Olen opetellut aikanaan tupakoimaan ja tupakoin silloin kaksi vuotta (varmaan juuri niiden tupakkataukojen takia). Joten olen päässyt kokemaan sekä tupakointiin opettelun että siitä pois opettelun, ei tarvitse katua mitään.:)
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 11:14"]
Mä aloitin polttamaan, koska isäni sanoi, että tupakoijilla on aina sisäpiiri ja parhaat jutut.
[/quote]
Onks tää muuten totta? Ite oon ajatellut, että tupakoinnin ainoina etuina vois olla se sosiaalisuus. Tulis joku tupakkaporukka, jolla olis omat inside-juttunsa. Työpaikalla ja kerrostalossakin tutustuis paremmin tyyppeihin, kun sattuis kohtaamaan tupakkapaikalla ja siinä alkais jotakin höpöttämään tupakoinnin lomassa. Muuten ei kauheesti tuu ainakaan naapureille puhuttua, jos rapussa tulee vastaan. Tupakkapaikalla se juttelu olis luontevampaa.
En ole kuitenkaan aikeissa aloittaa polttamista, eikä harmita, etten polta.
Sosiaalisuus on tosiaan hyvä puoli tupakoinnissa, mutta täytyy muistaa muiden huonojen puolten (esim. terveys, haju, raha) lisäksi myös se, että monet ihmiset paheksuvat tupakoivia. Kaduttaa tupakoinnin aloittaminen tosi paljon, ei ole helppo lopettaa.
Tuli mieleen kun eräs tuttava yritti saada minuakin polttamaan kun oltiin parikymppisiä, perusteena oli että "se näyttää hyvältä"! No, nyt nelikymppisenä asia onkin sitten toisinpäin kun vertaa meitä kahta, toista tupakoimatonta ja toista sen 20v tupakoinutta....
Minun, tupakoimattoman, osa on vahtia tavaroita, kun muut käy baarissa tupakalla. Koen jääväni paitsi hyvistä jutuista. Täytyy varmaan aloittaa baarikessuttelu.
Tupakointihan näyttää naurettavalta. Miettikää nyt: imetään myrkkyjä keuhkoihin posket lommolla, maksetaan siitä ihan sikana ja kaupan päälle kuollaan nuorena tuskalliseen täysin turhaan sairauteen.
Ei siis hirveästi kaduta....
Töissä joskus menin ihan pokkana muiden kanssa tupakkatauolle vaikken polttanutkaan. Joku moista katsoi pitkään muttei paljoa haitannut. :D
En todellakaan. Tuollainen kysymys ei olisi ikinä juolahtanut mieleenikään.
Öö, miksi pitää tupakoida että voi pitää taukoja ja kuulla juttuja. Kyllä mä pidän niitä taukoja tupakoijien kanssa vaikka en tupakoi.
Minäminäminä! *viittoilee!* Mua kaduttaa, etten jo lapsena opetellut! Nyt aikuisena oon niin monta kertaa yrittänyt polttaa mutta kun en onnistu, en millään! Oon tuhanteen otteeseen sinnikkäästi marssinut tupakkapaikalle vakaasti päättäneenä, että nyt mäkin röökaan tosi coolisti, savu korvista tursuten. Mut ei siitä mitään tuu! Heti ekan hönkäyksen jälkeen mä yskin silmät vedessä keuhkoja pihalle, ja sitten on pakko nolona vetäytyä takaisin sisätiloihin. Mistä tähän saisi apua? Järjestetäänkö jossain röökikursseja??? Auttakaa joku!
Ennen vanhaan oli kuulemma näitä, joita harmitti, ettei polttanut kun duunarialoilla sai pitää ylimääräisiä tupakkataukoja, muttei muita taukoja.
SInänsähän tässä vertauksessa on se huono puoli, etttä jos tupakoimattomuus harmittaa, voi aina aloittaa polttamaan, eikä se ole vaikeaa. Ei siis ole mitään kaduttavaa. Toisinpäin homma onkin sitten hankalampi, kun lopettaminen on vaikeaa.
Heh, tuskinpa on kukaan tuota katunut :) ja sitä taitoahan ei ole koskaan liian myöhäistä opetella ;)
Ei kaduta pätkääkään. Oon onnellinen, että en jäänyt koukkuun, vaikkka tyhmyyksissäni mulla oli ennen tapana polttaa baari-iltoina.
En halua polttaa, sillä haluan pysyä terveen näköisenä ja suht hehkeänä, eikä huvita saada mitään sydän- ja verenkiertoelimistön ongelmia, kun muutenkin on sukurasite semmoiseen. Eikä mulla olis tässä elämäntilanteessa varaakaan tupakoida.
Vai viela katua! Heh..
Olen saanut elamassani paljon ihailua siita, etten koskaan ole polttanut ensimmaistakaan tupakkaa, ei henkostakaan. Etenkin nain aikuisena.
En ole katunut koskaan, puoli sukua on kuollut keuhkosyöpään (tupakoijat), joten jostain syystä minua ei kaduta päätökseni olla tupakoimatta.
5 saamaa (hakemaa???) ihailua en ymmärrä, itse en ole mainostanut kenellekään tupakoimattomuuttani....