Kun lapsihaaveet ei kohtaa

Joko tyydyt siihen mitä Sinulla on tai lähdet.

Ja asia ei ole niin, että haluaisin lisää lapsia NYT. Kyllä ehdottomasti haluaisin vähintään neljän vuoden ikäeron. Mies sanoo tähänkin ei. Siis ajatukselle yrityksestä 1-2 vuoden päästä. Olen alkanut jo siirtyä elämässä eteenpäin ja ajattelemaan uudelleen urasuuntautumista (nykyinen ala valittiin siten, että helppo yhdistää perheeseen) ja muutenkin nautin kaikin mahdollisin tavoin yhden lapsen tuomasta vapaudesta (ja onhan se ihanaa!), mutta silti syli tuntuu vähän tyhjältä.

ap

Lähinnä vinkkejä, miten vaikeista kriiseistä päästään yli, varsinkin kun kyse on elämänkokoisesta asiasta. En ole lähdössä, olen etsimässä keinoja joilla surusta pääsee eroon ja voi olla taas täysin onnellinen ilman surukausia.

Katkeruus voi iskeä päälle joskus tulevaisuudessa ja sitten se ero varmasti tuleekin.

Tiedä vaikka käy niinkin "klassisesti", että mies ei vain sinun kanssa halua enempää lapsia. Saakin niitä tulevaisuudessa jonkun muun kanssa.

Sä olet 24 ja teidän lapsi on 3. Ja miehesikin on siis 30? Eiköhän teillä nyt ole, noin varovaisestikin arvioiden, tuollainen 15-16 vuotta aikaa vielä pohtia tuota asiaa. Ja missä helkkarissa te asutte, jos kolmikymppisillä alkaa olla lapsentekovaihe "ohitse"?  Omassa kaveripiirissä yhdellä pariskunnalla oli lapsi ennen kuin täyttivät kolmekymmentä, pikkukakkosen hankkivat vasta korkean 30v täytettyään. Muut perheet aloittelivat vasta siinä vaiheessa.

Tuossa on vaihtoehdot, että lähdet, etsit miehen, joka haluaa lapsia vielä tai sitten sopeudut siihen, että nykyisen miehen kanssa niitä et saa. Jos päätä jäädä niin sitten sinuna soittaisin vaikka perheneuvolaan, josta voisit saada keskusteluapua tuon asian prosessoinnissa. Jos mies suostuu, niin voisi lähteä mukaan ja voisitte siellä kumpikin puhua toiveistanne. Valitettavasti nuo on niin perustavan laatuisia kysymyksiä ja sinä niin nuori, että voi olla, että 10vuoden päästä lähdet kuitenkin, vaikka nyt päättäisit jäädä. Jos itsellä tunne, että haluaa lapsia lisää, niin harvoinpa sitä onnistuu tukahduttamaan, ellei kyse ole omasta terveydestä.

Kiitos tuosta perheneuvola vinkistä. Soittelen sinne päin juteltuani miehen kanssa.

Miehen ystäväpiiri koostuu vanhemmista kuin kolmekymppisistä, joten he ovat "jo lapsensa tehneet".

Ja toki meillä on "aikaa pohtia", mutta kun toinen sanoo ei, niin pakkohan sellaiseen ajatukseen on alkava totuttautua. Muutenhan eläisin tulevat vuodet siinä käsityksessä, että se toinen lapsi on vain ajan kysymys, vaikka ei välttämättä ole ajankaan kysymys. Se ei vain ole mikään kysymys.

ap

Miksi haluat lisää lapsia? Elämä yhden lapsen kanssa on verraten helppoa, ja sinulla riittää varmasti tarpeeksi rakkautta ja huomiota ainokaisellesi.

Ota yhteyttä sinne perheneuvolaan, tai perheasiainneuvottelukeskukseen. Hienoa, että haluat asiaa käsitellä! Saattaahan myös olla, että joskus tulevaisuudessa (teillä on kyllä vielä aikaa!) mieli muuttuu, mutta sen varaan tuskin kannattaa elämäänsä rakentaa. Siitä seuraa varmasti vain katkeruutta, että on toivonut jotain, mikä ei sitten toteudukaan.

Eipä minulla mitään kummempia syitä ole haluun saada toinen lapsi. Kenellä oikeastaan on? Olen isosta perheestä (viisi lasta), enkä edes koskaan ole tajunnut ajatella että on olemassa yksilapsisiakin perheitä. Useampilapsinen olisi ollut minulle "luonnollista". En ole niin helppo elämä - orientoitunut, etteikö lisälapset olisi tervetulleita. Mies taas on. Parisuhde voi nyt niin hyvin myös, ettei mies halua enää sitä sotkemaan lisää lapsia.

ap