Mikä olisi kohtuullinen rangaistus 7-luokkalaiseele, joka alkanut

Mun mielestä kaverittomuus voi hyvinkin vaikuttaa motivoitumiseen koulunkäynnissä ja siirtyminen yläasteelle on oikeasti kuulemma rankka askel (kertoi mun esikoinen jälkikäteen, vaikka menestyikin koulussa ja oli frendejä). Itse juttelisin muksun kanssa syvällisesti ja ajatuksella tuosta hommasta. Miten olisi palkinto mikäli hoitaa hyvin hommansa..? Seuraa tilannetta vaikka päivittäin ja anna välittömästi palautetta/selvitä mikä mättää.

Miksi ollaan heti rankaisemassa eikä keskustella tai auteta? Ehkä tosiaan on jotain ongelmia koulussa, kiusaamista tms, ja yläasteelle siirtyminen on muutenkin iso juttu + opiskelu erilaista. 

Katsotte yhdessä illalla että reppu on valmiiksi pakattu ja kaikki tarvittava mukana, autat läksyjen teossa ja kuulustelet kokeisiin. Kyllähän sinulla/teillä vanhempana/vanhempina on velvollisuus tukea lasta koulunkäynnissä. !!! Ihan turha puhua rangaistuksesta jos ei itse halua osallistua lapsen  koulunkäyntiin. Ehkä vika onkin siinä että koska teitä ei lapsen koulu/elämä kiinnosta, ainakaan teinin näkökulmasta, ei se kiinnosta häntä itseäänkään. Teinikin, tai juuri se teini, kaipaa tukea (henkistä) ja jonkun joka kuuntelee ja on ylipäätänsä kiinnostunut siitä mitä hänen elämässään tapahtuu -  muulloinkin kuin vasta sitten kun alkaa tulla hylättyjä. 

Ota yhteys rehtoriin, opettajaan, psykologiin, kuraattoriin, terveydenhoitajaan, poliisiin, ja kaikkiin niihin kaikkiin kivakoulu yms.projektinvetäjiin. Etkö ollut vanhempainillassa, jossa kehoitettiin ottamaan yhteyttä viipymättä, jos epäilee vähänkin, että lapsi ei sopeudu tai ole kavereita ja koulunkäynnissä tapahtuu muutos, että kierre saadaan viipymättä pysähtymään.

Rangaistus?! Lapsella on muutenkin iso muutos takana ja sinä vielä meinaat rankaista. Puhutte asiasta, mitä tilanteelle voisi tehdä ja mikä olisi sopiva porkkana, että koulu lähtisi taas sujumaan.

Kannatta tosiaan myös miettiä, miten tukea ja kannustaa, eikä lyödä lyötyä.

Leikkaa tukka pois.

En usko, että rankaisulla saavutetaan toivottua tulosta. Ennemmin kyse on siitä, että opettaa ja motivoi häntä ottamaan itse vastuuta omista asioistaan.
Kun kysyt lapselta, mistä tämä muutos johtuu, miten hän vastaa? Mistä laiminlyönneissä on kyse.
Kokeile hyvää ja syyllistämätöntä motivaatiokeskustelua. Kysy lapselta itseltään, millä keinolla hän saisi itseään huolellisemmaksi. Palkkio toimii paremmin kuin rangaistus.

En usko että (rangaistuksen) pelolla ihmiseen syntyy muuta kuin pelko. Motivaatiota tai myönteisiä asioita ei taida sillä keinolla syntyä.

Suosittelisin keskustelemaan aiheesta. Ei ole ehkä kovin järkevää jaella ensin rangaistuksia.

Miksi luulet asenteen läksyjä jne. kohtaan muuttuneen niin paljon? Selvitä syy taustalla niin asia ehkä muuttuukin...

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että minullakin laskivat numerot yläasteella reilustikin sillä en halunnut olla hikari. Tarpeeksi sitä kuultuani aloin jättämään läksyjä välistä ja jätin jopa tahallisesti vastaamattani joihinkin koekysymyksiin vaikka olisin vastauksen tietänytkin. 

Yläasteikäinen ei välttämättä osaa vielä miettiä seurauksia elämäänsä kovin pitkälle ja pienetkin asiat tuntuvat maailman isoimmilta ongelmilta. Puhu siis hänelle.

Aika monella ropisee pärstäkertoimella hankitut ala-astenumerot, kun siirrytään yläasteelle, eikä vanhan meriitit paina enää mitään, vaan pitääkin oikeasti alkaa osaamaan asioita. En tietenkään väitä että teillä on kyse tästä, mutta voi olla.

Ei se minusta ole automaattisesti rangaistuksen paikka, jos koulumenestys alkaa tökkiä.

Ehkä kannattaa tarkastella kokonaisuutta. Onko kotona riittävästi aikaa tehdä esimerkiksi läksyt? Ehkä harrastuksia, kotiintuloaikoja tai tekemisiä kotona pitää karsia, että läksyille ja nukkumiselle jää riittävästi aikaa. Moni teini luuhaa yön netissä ja seuraavan päivän on kuin sumussa, koska on niin väsynyt tms.

Vanhempana sinä autat lastasi ja tuet häntä isossa elämänmuutoksessa. Yläkoulussa ei ole enää luokanopettajaa, joka huolehtii lapsestasi, vaan lapsen pitää itse ottaa vastuu itsestään. Niinpä 7. luokan syksyllä voi olla paljonkin unohteluja, ennen kuin koulunkäynti rupeaa rullaamaan kitkattomasti.  

Puhu lapsesi kanssa. Kerro, että läksyt pitää merkitä vihkoon (tai kirjaan, jos saa tehdä merkintöjä) aina tunnin loputtua. Jos lapseltasi jää huomaamatta, mitä tuli läksyksi, opettajalta tai luokkakavereilta voi aina kysyä. Oppilaat voivat myös pyytää opettajaa merkitsemään läksytehtävät taululle, jotta ne on siitä helpompi kopioida, ellei opettaja itse huomaa tehdä näin. - Tämä on siis ihan järjestelykysymys.

Omat lapseni tykkäsivät siitä, kun kysyin joka iltapäivä, mitä kouluun kuuluu ja mitä tuli läksyksi. Kysyin myös, mitä tuli läksyksi. Molemmat tykkäsivät siitä, että tarkistin heidän tehtäviään ja autoin, jos oli jokin vaikea juttu. Molemmat myös pyysivät minua kyselemään läksykappaleita. Jos oli vaikkapa biologiaa, kyselin lukukappaleen sisällöstä. Jos oli ruotsia tai englantia, kyselin sanoja. Äikän tehtävissä kyselin kielioppisääntöjä ja tarkistin tehtävät, luin lasten tekstejä ja annoin tarvittaessa vinkkejä, miten tarinaa voi jatkaa. Harjoittelimme myös kokeisiin yhdessä. Jne. niin kauan, että koulunkäynti rupesi sujumaan itsenäisesti. Tosin en pahastunut lukioaikanakaan, kun molemmat pyysivät minua läksynlukuapuun. Pidin sitä kunniatehtävänä: lapseni arvostivat apuani niin paljon, että pyysivät sitä. Halusin olla kunniatehtävän arvoinen.

Sinun tehtävänäsi vanhempana on auttaa lastasi koulunkäynnissä eikä miettiä ensimmäisenä, mikä rangaistukseksi. Pyydänkin, että miettisit nyt tarkkaan, millä tiellä oikein aiot jatkaa. 

Myös kaverittomuuteen pitää puuttua. Kysy lapseltasi, mitä hän itse arvelee, miksi hänellä ei ole kavereita. Sen perusteella rupeatte ratkomaan asiaa. Jos taustalla on kiusaamista (en tiedä, oletko jo ehtinyt kertoa asiasta sillä aikaa, kun naputtelen vastaustani), asiasta pitää olla yhteydessä luokanvalvojaan, ja asia on ratkaistava lapselle onnellisella tavalla. On tärkeää, että hän saa edes yhden kaverin, johon voi pitää tarvittaessa yhteyttä ja jonka kanssa voi viettää aikaa koulussa ja koulun jälkeen. Yksin on todella kurja olla.