5-vuotiasta kiusataan päiväkodissa

Nykyään ihan pienetkin lapset osaavat olla ilkeitä toisilleen. Se vaan on surullinen tosiasia. Vaikka hoitajat siihen puuttuisivatkin, niin tuskin mitään auttaisi. Ei lapsia pysty pakottamaan leikkimään toisen kanssa, jos ei halua. Oletko miettinyt mistä voisi johtua ettei muut lapset halua häntä leikkiin mukaan?

On vastaavaa kokemusta, myös koulussa, ei puututa vaikka pyydetty.

Hei

Toi on ihan normaalia lasten käytöstä, kun opettelevat sosiaalista kanssakäymistä. Mutta silti siihen pitää puuttua.

Jos olisin sinä, kertoisin päiväkodin henkilökunnalle, mitä lapsesi sanoi kotona, ja esität asian vaikka kysmyksin "että mitäköhän asialle voisi tehdä".

Kyllä meidän päiväkodissa lapset otetaan "puhutteluun" jos jättävät jonkun ulos leikeistä. Sitähän siellä päiväkodissakin harjoitellaan, miten ollaan itsensä kanssa ja miten otetaan myös muut huomioon.

Ei kiusattua nsaa syyllistää, kyllä kiusaajien toimiin pitää puuttua mutta eihän se aina niin mene. Varmaan yleisempää kuin luullaankaan, kaikki eivät vaan kerro. Omaa lasta kiusattiin koulussa muutama vuosi, oli jo aika pahassa jamassa ennenkuin huomattiin eikä apua meninannut löytyä niin millään. Koulu vain sulki silmänsä, aivan kuin se sillä häviäisi. Ja kiusaajat senkun porskuttaa.

Juu, siis eilen tosiaan vasta tämä keskustelu käytiin pojan kanssa, ja tänään ollaankin kotona, niin olisikohan järkevämpää soittaa sinne tänään, ja jutella niin, ettei lapset kuule tästä keskustelusta, vai onko tuon ikäisillä jo sellaista kiusaamista, että "sä menit kantelemaan äidille!"..?

Ap

Kyllä tuohon pitää puuttua! Ihan käsittämätöntä ajattelua, että ei voi pakottaa leikkimään. Kyllä henkilökunnan pitää tehdä asian eteen jotain, tsempata, että lapsesi pääsee mukaan porukoihin. Sitä paitsi 5-vuotiaat ovat todella pieniä ja heidän kanssa voi ottaa vaikka jossain aamupiirissä puheeksi, miten kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan ja miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle jne.

Kyllä on tapakasvatus hukassa, jos asia jätetään huomiotta, koska "lapset vaan ovat tuollaisia".

Hei

No ihmettelisin kovasti, jos puhuttaisiin kantelusta. Kanteluun ei suhtauduta enää kuten 70- ja 80-luvuilla, vaan ala-asteellakin menevät kertomaan opettajalle asioista, mitä pihalla tapahtuu, ja siihen opettaja kehottaa, että kaikesta tullaan kertomaan.

Eihän ne muut lapset edes siellä pk:ssa sitä tiedä, mitä lapsesi on kotona puhunut ja pk:ssa mielellään hlökunta haluaa tietää, mitä lapsi kotona kertoo, koska kaikki ei näy päiväkodissa.

Minä varmaan odottaisin siihen asti, kun seuraavan kerran menen päiväkotiin, ja ottaisin asian luontevasti esillä pihalla, kun viet tai haet lasta. Kyllä kai siinä silti pystyy puhumaan niin, että lapset eivät ole paikalla kuuntelemassa.

Moi! Kamlala tilanne. Mun 4 vuotiaani alkoi hokea vuosi sitten, ettei hoidossa kukaan halunnut leikkiä hänen kanssaan. Lapseni oli ollut jo muutaman vuoden ko. paikassa ja kavereita oli ollut. Jostain syystä tilanne muuttui, hoitajat eivät mielestäni ottaneet asiaa vakavasti. Keväällä hoitopaikka vaihtui muista syistä ja lapseni totesikin iloisesti, että nyt muut leikkii hänenkin kanssaan, kun hän pyytää päästä mukaan. En tiedä, mistä sorsiminen johtui aiemmassa hoitopaikassa, hoitajat eivät muka huomanneet mitään. Itse kyllä todistin montakin kertaa, kun lastani hoitoon viedessä muut juoksi pakoon ja / tai kuulin, että joku sano "me ei sit leikitä ton kans" tai suoraan lapselleni, että me ei leikitä sun kans. Kun saman tien itse sanoin lapselle, että ei noin saisi sanoa, silloin hoitajakin mumisi jotain samaan tyylii, mutta melko välinpitämättömältä vaikutti. Mutta nyt tilanne onneksi muuttunut uuden paikan myötä! Tsemppiä sulle ap, ota asia puheeksi hoitajien kanssa. Soita vaikka tänään, kun oma lapsesi kotona ja puhu "salaa". Kerro toki lapsellesi, että puutut asiaan ja koitat saada tilanteen muuttumaan. Toivottavasti keskustelusta hoitajien kanssa on apua!

Ehdottomasti tämän esille otan päiväkodin tätien kanssa! Mukavia ovat, ja poikani tuntien, tiedän ettei hän siellä harmitustaan näytä, vaan siirtyy tekemään muita juttuja yksin. En kuitenkaan halua, että tuossa iässä tottuisi syrjittynä oloon, joten aion kyllä kysyä pystyisikö siellä jotain asialle tekemään. 

Mutta siis odotan siihen seuraavaan tarhapäivään siis, ja aamulla heti sanon asiasta, josko vaikka tilanne saataisiin nopeastikin korjattua!

Ja kiitän ihanista vastauksista, tuli hieman parempi olo, kun kaikki muutkin ovat sitä mieltä, että asia on nostettava esille, eikä vain tyytyä siihen, että joillakin on kavereita ja joillakin ei..

Ap

Hei

Tuo on hyvä neuvo, että kerrot lapsellesi, että aiot puhua asiasta pk:ssa. Näin lapselle tulee tunne, että sinä otat osan lapsen huolista kannettavaksi, ja hän ei ole tässä yksin. Jo se auttaa, lapsesi huojentuu.

Lisäksi voit keskustella lapsesi kanssa siitä, mitä hän voisi pk:ssa tehdä vastaavissa tilanteissa. Esim. voisi mennä kertomaan opeille, tai että voi sanoa muille että pääsenkö leikkiin mukaan. Lapset eivät välttämättä itse edes tajua, että opeille voi kertoa asioista tai tunteista.

Nimenomaan tuohon pitää puuttua heti nyt ja taidokkaasti. Tuo on voinut alkaa jostain ihan pienestä kerrasta, lapsilla on välillä sellaisia juttuja, että tuo ja tuo ei saa tulla jne. mukaan. Reippaammat lapset eivät välitä vaan menevät seuraavalla kerralla mukaan, mutta herkemmille saattaa jäädä syrjäänvetäytyjän rooli päälle. Ja jos sellainen sosiaalinen asema jää identiteettiin, se kertautuu helposti aina uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Minun näkemykseni mukaan tämä on yksi varhaiskasvatuksen tärkeimmistä tehtävistä, eli tukea kaikenlaisia lapsia sosiaalisissa taidoissa. Ja viisivuotiaiden kanssa se on vielä suhteellisen helppoa.

Minä esim. seurailisin keiden lasten kanssa leikit sujuisivat edes joten kuten, sitten järjestäisin sen mukaisia pienryhmiä, sellaista toimintaa, jossa lapsesi onnistuisi, saisi sekä itse onnistumisen kokemuksia että sosiaalista hyväksyntää. Ja siitä pikku hiljaa pääsisi mukaan ryhmään. Minä en alkuun ottaisi mitään "miltä ulkopuolelle jääminen tuntuu"-juttuja, koska ne leimaa helposti.

Ota asia puheeksi päiväkodissa. Jos opettajilla on tahtoa ja taitoa, niin maks. puoli vuotta ja asia on korjattu.

Terv. lastentarhan ope (jonka ryhmässä on vaatimus, että kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. sydänystävä ei tietenkään tarvitse olla, mutta ulos ei jätetä)

Kyllä normaalisti puututaan nopeasti tilanteeseen, se on päiväkodin vika jos eivät puutu asiaan vaan selittelevät. Jos työntekijöillä on yhtään tilannetajua ja seuraavat lasten tekemisiä, niin kyllä se ulkopuolelle jättäminen näkyy hyvin selvästi. Jos eivät muuten ymmärrä tehdä työtään, niin sinun on sanottava työntekijöille asiasta.

Omalla lapsellani oli vähän samankaltainen tilanne viime talvena. Joutui leikkimään paljon yksikseen ja kelpasi vain varakaveriksi. Lapsi kärsi tilanteesta mutta kun otin asiaa esille hoitajien kanssa, sain vastaukseksi mm. että lapsi "ei tunnu kärsivän vaikka leikkii paljon yksikseen" ja "henkilökemioille ei voi mitään, ei ketään voi pakottaa leikkimään toisen kanssa". No, päiväkodissa osa lapsista vaihtui keväällä ja omanikin löysi vihdoin kaverin. Ja nyt samat hoitajat ovat ottaneet jämptimmän linjan että "ketään ei saa jättää yksin". Olen tyytyväinen, että hoitajat ovat ymmärtäneet asian tärkeyden, mutta välillä kaihertaa miksei näin tapahtunut oman lapseni kohdalla kun tämä jäi leikkien ulkopuolelle. Jotenkin tuntuu ettei kohtelu ole ollut tasapuolista. Omalle lapselleni jäi viime talvesta pelkoja yksin jäämisestä vaikka nyt onkin kaveri. Asiasta on juteltu monet kerrat, mutta nämä asiat jättävät jälkensä. Onneksi vapaa-ajalla on enemmän kavereita ja lapsi saa näistä kaverisuhteista itseluottamusta.

Meillä oli kanssa tommoista, jätettiin ulkopuolelle jne. Lapsi sitten valitti kerran ettei ole kavereita. Kerroin sitten suoraan päikyllä ja ottivat asian vakavasti, ryhtyivät ns. ohjaamaan leikkiin lapsia jotta omani pääsi mukaan ja vastaavaa. Toimi kerrassaan hienosti :) Olen vieläkin kiitollinen että henkilökunta otti huoleni niin vakavasti ja toimi tehokkaasti!

Hakiessani lasta tarhassa pari muuta hoitolasta tulivat kiusaamaan ja lällättelemään pojalleni. Vieressä ollut lastenhoitaja ei reagoinut tilanteeseen mitenkään, joten sanoin työille napakasti, että tulee vaan sanomaan mulle suoraan ilkeilynsä. Pelästyivät ja hiljenivät. En olisi halunut puuttua tilanteeseen sillä tavoin, mutta henkilökunnan tapa katsoa kiusaamisen yli ja ohi oli niin silmiinpistävää, että jonkunhan pitää laittaa lapsille rajat.

Puhu hoitajien ja päiväkodin johtajan kanssa asiasta. Jos teillä on kohta vanhempainilta, voisit ottaa asian puheeksi sielläkin, että vanhemmat juttelisivat lapsilleen, että ei saa jättää toisia leikistä pois. Jos mikään näistä ei auta, harkitsisin tarhan vaihtamista. Ei niitä kuitenkaan voi pakottaa vasten tahtoaan leikkimään.

Meillä oli aikanaan ongelmana tyttäreni ryhmässä raju poika, jota hoitajat ei jostain syystä saaneet kuriin, vaikka useasti pojan touhuista sanoin. Hoitajat valittelivat, ettei lapsen äiti ota tosissaan mitä asiasta puhutaan, eikä saa pojalle viestiä perille ja poika oli pienryhmässä, missä tyttöni oli se ns. muita leikittävä lapsi. Poika oli ihan erityisen mieltynyt tönimään ja lyömään tyttöäni. Tyttö pelkäsi mennä tarhaan "maha kipeä" Kerran sitten toin lastani ja poika oli yksinään siinä eteisessä riisumassa. Sanoin hänelle, että "kuules, sinä olet varmasti ihan kiva poika, mutta käyttäydyt huonosti minun tyttöäni kohtaan. Tönäise tai lyö vielä kerrankin tuota meidän likkaa, niin minä en ole sitten enää sinulle kiltti täti, vaan minusta tulee tosi tuhma ja tosi ilkeä täti ja kiusaan sinua. Ymmärsitkö? " Poika purskahti itkuun ja sanoi tytölleni, että äitisi  ei ole kiva.

Vaan se kiusaaminen loppui.