Miksi hankkiudut tuhoisiin/vaikeisiin suhteisiin?

up

Hei,

kiitos näistä kommenteista. Todella hyviä ajatuksia ja meidän naisten pitäisi kyllä ottaa opiksi. Itse olen myös päätynyt siihen, että olen yksin, koska kunnon miehiä ei osu kohdalle.

Toisaalta olen jo kerran perheen perustanut ja senkin kokenut, joten ei tämä hullumpi vaihtoehto, vaikka en enää koskaan olisi miehen kanssa suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 12:30"]

Ap, kun keksit ne syyt niin kerro mullekin. Mulla on kanssa kaikki miessuhteet olleet hankalia. Nyt on menossa suhde naimisissa olevaan mieheen :/

[/quote]

Miksiköhän miessuhteet mahtavat olla hankalia? :P Siksi koska annat niiden olla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja lakkaa olemasta miesten muovailuvaha jolle saa syöttää pajunköyttä ja vaikka mistä paskaa vaikka kuinka paljon. Lakkaa olemasta kynnysmatto, nosta pää pystyyn ja toppaa tissit, sitä varten meidät tänne on luotu, eikä sitä varten, että nämä siitossonnit saavat kohdella meitä miten sattuu..? 

En ole ap enkä keksi parempia syitä, mutta keksin ratkaisun: jätä sellainen mies. Jos osut jatkuvasti sellaisiin miehiin, joilla on sivusuhde tai joka on naimisissa, niin sellaista on turha surkutella kun voi vain lähteä menemään. Ihan yhtä lailla mäkin voisin sanoa, että mulla on naimisissa oleva mies, mutta en sano, koska jätin sellaisen tyypin lähestymisyritykset omaan arvoonsa ja nauroin päälle. 

Jos mies pettää vaimoaan kanssasi, lopeta suhde. Jos mies pettää avoimesti, jätä hänet avoimesti. Jos mies on passiivinen sinua kohtaan ja tarpeesi ovat hänelle yhdentekeviä, niin silloin mieskään ei ansaitse sinua - lähde kävelemään. Better happy alone than sad together. 

Tarkkailkaa millaisiin miehiin otatte kontaktia. Onko se klikki ulkonäössä, käytöstavoissa? Ovatko kaikki kierroksessa olleet kaverit olleet samantyyppisiä? Millaisella asenteella olet liikkeellä? Uskallatko nostaa arvan ja millaisella asenteella teet sen ("tässä on elämäni rakkaus, menen ihan rikki jos tämäkin on kusipää" vai teetkö sen "antaa mennä vaikka vituiksi menee, hauskaa tästä saattaa silti tulla"?) Annatteko mahdollisuuden sille tyypille, mikä ulkonäöltään aluksi vieroksuttaa (hui, mammanpojan näköinen nilviäinen) mutta voisi muutaman sanasen jälkeen ollakin ihan mukiinmenevä vai menetkö aina vain hyvännäköisten miesten messiin (eli paljon omat piintyneet uskomuksesi vaikuttavat miesseikkailuittesi laatuun?) 

Ja vaikka menneillä ei olekaan väliä, niin tutkikaa miehen historiaa mitä se pitää sisällään. Jo miehen tapa kertoa menneistä paljastaa paljon, mutta ei saa yli- tai alitulkita merkkejä tai ryhtyä perusteelliseksi arkeologiksi. Mun kaikkien eksien menneisyys kertoi riittävästi, ja kaduttaa vieläkin, etten uskonut ensimmäisiä merkkejä joita tuli ilmi suhteiden alussa. Mies, joka petti kostoksi, ei ollutkaan muuttunut vaikka nainen olikin eri, sekä mies, joka oli väkivaltainen eksäänsä kohtaan muisti vanhat tapansa myös pikkuriitojen yhteydessä mua kohtaan. 

Näistä kaikista selvittiin JÄTTÄMÄLLÄ nämä laatumurot omiin kulhoihinsa. Keksikää parempaa tekemistä, menkää ystävienne kanssa ulos ja vaalitkaa kauneuttanne ja mielenterveyttänne. Unohtakaa nämä äitien hylkäämät ja isien lyömät lassukat sinne koteihinsa, koska te ette niitä tyyppejä voi ehjiksi rakastaa. Jos eroaminen on vaikeaa, niin siihenkin on olemassa ratkaisu: keskittykää maailman ainoaan oikeasti tärkeään olentoon, itseenne. Hankkikaa koulutus ja duunipaikka ja liuta harrastuksia, ettei mies pääse käsiksi koko elämääsi jolloin olet kuin sätkynukke. Ja jos eroaminen on vaikeaa, niin siitä sillä pääsee, kun vain pysyttelee kannassaan ja pistää puhelimet äänettömille, sähköposteihin omat roskapostilaatikot jonne piilottaa nämä miesten jutut ja tehkää Facebookissa sama homma. 

Sitten, mikä pakko on alkaa seurustelemaan niin kauhean äkkiä? Miksette voi tutustua rauhassa ennen kuin lyötte jutun lukkoon tai hynttyyt yhteen? Hyvin nopeasti nämä seurapiirien kruunaamattoman kusipäät tulevat ilmi jollain tavalla. Ei tarvitse lähteä pelailemaan mitään, vaan pelkkä arkielo osoittaa jo paljon. Jos mies vetäytyy kun juttu ei etene liian nopeasti, sen on syytäkin vetäytyä.. Vastaavasti taas hidas eteneminen kuuluu pelimiesten peleihin, joissa on taktikointia ja kauniita sanoja sekä paljon ilmaan heitettyjä toiveita ja kehuja. Mikä ihme naisia vaivaa, ettei omiin vaistoihinsa vaan voi luottaa tarpeeksi vaan on pakko juosta seinää päin? Jos mies kirjoittelee viikkokausia kaikkea kaunista eikä silti vaikuta siltä että antaisi jutun mennä syvemmälle, olisiko se merkki jostain?

- Laatu-uroksen tapailija purkaa kaunojaan. 

Kiitos, 17, annoit hyviä pohdiskelun aiheita!

#6

Minä tulen kauheesta perheestä jossa mielenterveyden vakavia ongelmia ja alkoholia ja insestiä ja väkivaltaa. Joten olen ollut kahdesti naimisissa ja molemmat petti mua. Toinen alkoi juomaankin. Kolmas suhde oli niin että mieheni murhattiin.

Itselläni luottotiedot menny, syvää masennusta,itsariyritys ym. Ihmisestä ei tule tervettä sairaassa perheessä,niin se vaan on. Mää oon eheytynyt ja vieläkään en kykene ihan kaikkeen ehkä mitä muut, mutta mulla on ihana aviopuoliso joka on aivan toiselta planeetalta.uskovainenkin.

 On oma talo,autot,luottotiedot kunnossa,hyvä ammatti,ei juo eikä polta,ei mitään kapakoita eikä ole koskaan ennen mua seurustellut muutakuin yhden kanssa jonka kanssa olikin 10 v. naimisissa kunnes tää exä petti ja lähti toisen matkaan.

Mun mies ei oo pettäny ikinä. päinvastoin hänet on petetty. Eikä mun miehellä ole mielenterveysongelmiakaan. Meillä on ihana 9kk ikäinen lapsi ja kohta syntyy hänelle sisko. Kannattaa hakea terapiaa ja oikeasti vaikka mitä että eheytyy ja voi sitten hyvän itsetunnon omaavana saada puolison toisenlaisesta piiristä kuin mitä rikkinäisenä ollessa valitsee.

Naimisissa olevien miesten kanssa seurustelevat naiset puoltaa sitä juurikin tuolla että suhde on jo rikki.  se on SINUN syysi kun rikot heidän liittonsa. Heidän suhde ei ole rikki välttämättä nimittäin on miehiä jotka pettää vaikkois hyvin asiat ja toiseksi kaikilla on riitoja ja ne olisi hyvä saada käsiteltyä. Sitten on kaikki menetetty kun on vielä pettänyt. Jos rikot toisen avioliiton, sinulle itsellesikin käy näin. Tämä on elämän laki,että varokaapa vähän. Sitä saa itselle mitä muille antaa.    jos annatte pienelle lapselle tuskaa kun isä lähtee ja jättää niin saatte sen takaisin syöpänä tai muuna pahana.

Takana yksi kauhea suhde, missä otin henkisesti turpiin kaksi vuotta. Käyn nyt terapiassa (muista syistä tosin) ja terapeuttini kysyi, olenko koskaan ajatellut, että edellisessä suhteessani oli paljon samankaltaisuutta kuin äitisuhteessani. Oli aika silmiä avaava kommentti, en ole koskaan ajatellut asiaa tolta kantila. Daddy issues-on käynyt mielessä useat kerrat , suhde äitiin ei.

Multa puuttuu lapsuuden perusturvallisuus ja kokemus siitä, että minusta pidetään huolta. Ilmeisesti yritän jotenki elää lapsuuden traumat uudelleen ja korjata niitä. Paska suhde on kuin 'uusi mahdollisuus'. 

Ja minullakin on ulkoisesti elämässä kaikki tosi hyvin, mutta rakkauselämässä käyttäydyn kuin sokea idiootti vailla itsekunnioitusta.

17 : Oletko koskaan miettinyt kirjan kirjoittamista aiheesta? :D nautin tosi paljon ajatuksistasi!

20: Itse en siis ole ollut toinen nainen, minusta tuo kommentti menee vähän aiheen vierestä.. Olen pahoillani jos sinua on petetty :(

Kuulemma näihin suhteisiin hakeutuminen johtuu siitä, että alitajuisesti etsiytyy sellaiseen asemaan, johon on tottunut lapsena/ nuorena. Kokemukset tai traumatisoitumiset opettavat roolin, jossa on "tuttua ja turvallista olla".

Tyypillistä esimerkiksi on että läheisriippuvainen löytää itsensä yhä uudelleen ystävyyssuhteista ja parisuhteista, joissa joutuu kakkossijalle, kynnysmatoksi, kerjäämään turhaan hyväksyntää. Hän ei edes osaa olla sellaisessa asemassa, että olisi arvostettu ja auktoriteetti. Hänessä on aina vikaa, vaikkei olisikaan.

Toisaalta muuten persoonallisuushäiriöinen (esim. narsistinen) kokee, että kaikki muut ovat tyhmiä, anteeksiantamattoman törkeitä ja heillä olisi anteeksipyydettävää. Hänessä ei ole ikinä mitään vikaa eikä sairaudentuntoa.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 14:52"]

Naimisissa olevien miesten kanssa seurustelevat naiset puoltaa sitä juurikin tuolla että suhde on jo rikki.  se on SINUN syysi kun rikot heidän liittonsa. Heidän suhde ei ole rikki välttämättä nimittäin on miehiä jotka pettää vaikkois hyvin asiat ja toiseksi kaikilla on riitoja ja ne olisi hyvä saada käsiteltyä. Sitten on kaikki menetetty kun on vielä pettänyt. Jos rikot toisen avioliiton, sinulle itsellesikin käy näin. Tämä on elämän laki,että varokaapa vähän. Sitä saa itselle mitä muille antaa.    jos annatte pienelle lapselle tuskaa kun isä lähtee ja jättää niin saatte sen takaisin syöpänä tai muuna pahana.

[/quote]

Olen samaa mieltä siinä, että tietoisesti varatun miehen kanssa seukkaava nainen ei ole kyllä ihan mikään viaton siinä tilanteessa. Vähintäänkin hänen toimintansa on kannanotto pettämisen puolesta. Viestistäsi tuli kuitenkin sellainen kuva, että miehen toiminta on mitä on eikä sille mitään voi, joten perheen rikkoutuminen on naisen syy ("se on SINUN syysi kun rikot heidän liittonsa").

Minun mielestäni se varattu on aina "enemmän syyllinen" (vaikka sinänsä tuollainen vertailu onkin aika epäoleellista), koska hän on se joka pettää. Jopa silloin, kun se pettäjä on mies jolta kaikki eivät ilmeisesti odota minkäänlaista itsekontrollia. Se kenen kanssa petetään on sitten vähän niin kuin avunantaja siinä rikoksessa :D

23:

Voin ehkä yhtyä sanomaasi, itseäni kiusattiin/syrjittiin koulussa enkä ollut lapsena koskaan suosittu. Mutta edelleen mulle on täysi kysymysmerkki: MITÄ NÄMÄ MIEHET SAAVAT TILANTEESTA? Kuinka joku voi nauttia sikamaisesti käyttäytymisestä?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 17:54"]

23:

Voin ehkä yhtyä sanomaasi, itseäni kiusattiin/syrjittiin koulussa enkä ollut lapsena koskaan suosittu. Mutta edelleen mulle on täysi kysymysmerkki: MITÄ NÄMÄ MIEHET SAAVAT TILANTEESTA? Kuinka joku voi nauttia sikamaisesti käyttäytymisestä?

[/quote]

Moni saa tyydytystä vallasta. Tai en mä nyt tiedä voiko sanoa että moni, mutta kumminkin. Ei se mitenkään tavatonta ole. On oikeastaan aika loogista, että alistaja ja alistuja vetävät toisiaan puoleensa. Kumpikin ruokkii toisensa "huonoja puolia", eli alistuja antaa alistajalle vapauden alistaa, ja alistaja taas alistaa alistujaa entisestään ja saa vielä enemmän vapautta kyykyttää toista. Minun mielestäni yksi tärkeä asia kehittymisessä on se, että pystyy näkemään itsensä mahdollisimman rehellisesti ja löytää itsestään myös ne ns. pimeät puolet. Alistavan kusipään kanssa on helppo pitää oma sädekehä kiiltävänä. Enkä tarkoita tuolla vittuiluna, puhun ihan omasta kokemuksesta.

En tiedä oletko kuullut Stanfordin/Zimbardon vankilakokeesta. Siinä nähtiin, mitä voi tapahtua kun (ihan normaalille) ihmiselle annetaan valta-asema ja tavallaan mahdollisuus kyykyttää toista. "Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa ihminen pystyy pahaan ja toimimaan julmasti kanssaihmisiään vastaan, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe

24

up

Nostan vielä, kiinnostava aihe.

up

up

No mä en ole saanut muunlaisiakaan miehiä. Väkisin tulee mieleen että onkohan niitä...

Elämäsi on niin käsikirjoitettu tismalleen ohjekirjojen mukaan oikein tutkintoineen yms, että kaipaat yksinkertaisesti jännitystä.

Kolmonen voinee olla oikeassa. Nyt kuitenkin haluan sitä jännitystä lapse'ien ym muodossa että en tuollaista aikuista vauvaa enää jaksaisi..

Olen idioottimagneetti. :p