Onko "siivelläeläjäksi" haukkuminen ilkeyttä vai kateutta?

Sinun tapauksessasi lienee molempia mutta jos joku oikeasti elelee siivellä niin ei kumpaakaan.

Minä en edes tajua, että mitä se "oikea" siivellä eläminen sitten on. Täällä palstalla kaikki naiset, joilla on miehen kanssa yhteinen tili, ovat siivellä eläjiä. Kyllä minä olen sen aivan tylsästi kateudeksi tulkinnut, sillä en muuten keksi, miksi jotain tuntematonta muuten kiinnostaisi meidän työ- ja rahajärjestelyt tipan vertaa.

OIKEA siivellä elely on sitä, että mies hommaa rahat ja nainen vaan tuhlaa. Ei tee kotona mitään, aika kuluu kauneussalongeissa ja hieronnoissa..niin ja shoppailemassa tietysti myös :)

Tiedän kyllä pari miestä jotka elää siivellä. Eli eivät käy työssä, muija elättää ja nää sällit ei tee edes kotona mitään. Syövät ja makaavat vaan. Mut uskon että kyllä noita naisistakin löytyy vaik en itse sellaisia tunnekaan.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:00"]

Kuulin taas, että minua on haukuttu mieheni siivellä eläjäksi. En käsitä!

Mitä siivellä elämistä on se, että minä hoidan kodin (teen kotityöt sataprosenttisesti), teen ruoat valmiiksi, herättelen lapset aamulla kouluun, pienimmän saatan kouluun ja haen sieltä, tarkistan lasten läksyt, hoidan hammaslääkärit, harrastuksiin viemiset (no isä käy toisinaan lasten kanssa uimahallissa, koska haluaa) jne.

Mies tykkää työstään. Tekee pitkiä päiviä, mutta omasta halustaan. Ja tietenkin siksi, että pystyy tekemään, koska minä olen lasten kanssa! Ja kun mies tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, hän saa rentoutua ja nauttia perheen seurasta, ei tarvitse alkaa siivoamaan tai tekemään ruokaa.

Minä tulen pienellä toimeen, en juurikaan harrasta ostoksillä käymistä tms. Mies maksaa asumiset ja ruoat suurimmaksi osaksi (itse saatan kyllä käydä lapsilisillä ruokakaupassakin silloin tällöin) ja mieheltä saan ruokarahojen lisäksi omiin menoihini n. 100 - 200 euroa/kk, ja se riittää täysin.

Ja mä olen nyt sitten siivelläeläjä! Miestäni on kuulemma säälitty! Mä en oikein ymmärrä miksi, onko kyseessä kateus vai ilkeys? Kun aikoinaan jäin kotiin, se oli meidän yhteinen päätös, mies oli ihan mielissään siitä että hän saa paremmin keskittyä työhönsä josta tykkää, ja pääsee "laistamaan" kotitöistä joista ei niin välitä. Mies ei ole ikinä vieläkään valittanut siitä, että olen kotona, eikä hän ole koskaan edes vihjaissut, että haluaisi minun menevän takaisin töihin. Ja minä viihdyn kotona mainiosti. Joten miksi muita ihmisiä järjestelymme jaksaa vaivata?

[/quote]

Tuskin tuota kukaan kadehtii. Kahden ihmisen tuloilla on paljon enemmän käyttörahaa. Itse en jäisi kotiin mistään hinnasta elämään miehen tuloilla. Mieheni ja minä olemme suurituloisia. He vain halveksivat elämäntapaasi enkä minäkään pidä sitä järkevänä.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:34"]

OIKEA siivellä elely on sitä, että mies hommaa rahat ja nainen vaan tuhlaa. Ei tee kotona mitään, aika kuluu kauneussalongeissa ja hieronnoissa..niin ja shoppailemassa tietysti myös :)

[/quote]

Tämän lisäksi naisella ei ole itsellään mitään tuloja eikä tarvetta edes opiskella tai kehittää itseään, kaikki hankitaan miehen luottokortilla ja omaisuus on yksinomaan miehen nimissä autoista taloon ja purjeveneeseen. Siinä sitten itketään eron tullessa, kun jäädään tyhjän päälle, mikäli avioehtoon on tullut suostuttua. 

Siivelläeläjyyden lisäksi tuollainen elämäntyyli on silkkaa typeryyttä, joten suhtaudun siihen säälien. 

Joskus mies tosiaan haluaa elättää perheen. Miksi siis ei? Miks stressata itteensä käydä töis jos ei oo tarvis.

Suomessa on vain yksi tapa miten perhe saa elää ja se on se että molemmat käy töissä. Muualla maailmassahan tuo nyt ei mikään erikoisuus ole, että vaimo on kotona. Itsellekkin ajankohtainen aihe. Kuopus on vuoden ja jo nyt alkaa tuntumaan, että on jotenkin noloa ja seliteltävää että olen kotona, mutta ketä varten tässä eletään? Jos tämä järjestely sopii miehelleni ja minulle ja lapset voi hyvin, niin piruako tuo kenellekkään kuuluu.

Onko ap:lle otettu eläkevakuutus? 

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:34"]

OIKEA siivellä elely on sitä, että mies hommaa rahat ja nainen vaan tuhlaa. Ei tee kotona mitään, aika kuluu kauneussalongeissa ja hieronnoissa..niin ja shoppailemassa tietysti myös :)

[/quote]

Ei siivelläeläjän tarvitse välttämättä tuhlata niitä toisen tienaamia rahoja. Riittää ettei itse tuo pottiin mitään, pelkästään kuluttaa. Siivelläeläminenhän tarkoittaa sitä, että elää toisen kustannuksella.

Exäni haukkui minut siivelläeläjäksi, sen vuoksi että olin kotona siihen asti kun lapsi täytti 1,5 vuotta ja sain paljon pienempiä tuloja kuin hän. Hänen mielestään lapsen paikka olisi ollut päiväkodissa heti 10 kk ikäisenä. Eron jälkeen mies sai pitää kaiken omaisuuden, myös yhdessä hankitun. Hänellä oli tosi sairaat kiristyskeinonsa, joten en uskaltanut edes harkita ositusta. Vieläkin hän haukkuu että olen itsekäs siivelläeläjä, koska joutuu maksamaan pientä elatusmaksua.

Hei täällä ilmoittautuu yksi siivelläeläjä/kullankaivaja kanssa!

Kuulen tasaisin väliajoin kotipaikkakunnaltani ilkeitä puheita siitä kuinka olen "golddiggeri" ja "äitiini tullut."

Itsellänihän tilanne on se, että asuin pitkään ylikalliissa kaupunkiyksiössä. Miehelläni taas oli iso kaupunkikaksio halvalla vastikkeella. Asuimme silti minun asunnollani koska se oli paljoin viihtyisämpi kuin mieheni poikamiesboxi. Kun yhteenmuutto tuli ajankohtaiseksi, tietysti päätimme muuttaa mieheni asuntoon? Ja näin, yhtenä kauniina muuttopäivänä, minusta tuli siivelläeläjä :) Todellisuudessahan maksamme kaikki laskut ja talousmenot tasan puoliksi, käymme molemmat töissä ja minä sisustan kotia pääsääntöisesti omilla rahoillani (tarkoittaen että miestä ei kovin kodintekstiilit kiinnosta ja käyn paljon yksin omilla rahoillani kaupoilla, mies osallistuu suurempiin hankintoihin kuten sohvaan). Että sellaista.

Äitini taas on pelkästään kotona, mikä tekee hänestä siivelläeläjän. Isäni tekee töitä perus toimistotunteina mutta kovapalkkaisesti, on kuitenkin patalaiska perusmies eikä osaa edes vettä keittää. Äitini aloittaa päivät lenkittämällä koirat ja huolehtimalla veljeni kouluun. Sitten alkaa tiskien huolto, pyykkäys, siivous, laskujen näpyttely, ruokakaupassa käynti, kokkaus, pihan huolto, roskien vieminen ja päivä päättyy myös koirien lenkkiin. Isä maksaa yhtiövastikkeen ja laskut menevät hänen tililtään, isä on toivonut ettei äiti käy töissä koska iso talo vaatii paljon uurastusta. Äidilläni on ehkä 300e kuukaudessa rahaa itseensä mutta todella harvoin vapaa-aikaa  kotiäitinä olemiselta eli ripsi- tai kynsihuolloissa ei ravata. Äiti on monesti kironnut kuinka kotona oleminen ahdistaa ja homma ei tekemällä lopu, mutta jos äiti olisi töissä, arki ei pyörisi. Pitäisi palkata lisäapua, vähintään kodinhoitajan ja koiranulkoiluttajan merkeissä, koska isäni ja pieni veljeni eivät kotiasioita hoida. Tämä tekee äidistäni siivelläeläjän ja jos siivellä eläminen on palkattomana taloudenhoitajana työskentelyä niin ei kateeksi pitäisi käydä.

Siivelläeläjäksi haukkuminen on siis myös sääliä. Vähän erikoista kyllä, että haukkuu ihmistä, jota säälii... Mutta meitähän on tällä pallolla vähän kaikenlaisia tallaajia.

Eiköhän ap tuossa ole ihan motiivina vaan halu loukata sinua. Riippumatta siitä, miten teillä tulot ja menot jakaantuvat, teillä näyttää olevan onnellinen parisuhde ja se on myrkkyä monille. On oikeasti paljon pareja, joilla ei ole sellaista keskinäistä luottamusta, että toiselle olisi edes mahdollista jäädä kotiin. Jos parisuhteessa on tapana pelata valtapeliä, on kotiin jäävä silloin sietämättömässä asemassa, koska silloin ne riidat pitäisi unohtaa ja olla yhtä tiimiä, eivätkä monet vaan pysty siihen, koska sellaista parisuhteen mallia ei kummallakaan ole. Se itsenäisyys, josta ollaan näennäisesti ylikorostuneen ylpeitä, voi pohjimmiltaan olla pelkoa siitä että jos ei koko ajan turvaa selustaansa niin mies pomottaa, alistaa, pettää ja jättää. Aivan kuin ajatuksena olisi se, että jokainen mies on pohjimmiltaan pelkkä kusari, johon ei aivan aidosti voi luottaa. 

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:39"]

Tuskin tuota kukaan kadehtii. Kahden ihmisen tuloilla on paljon enemmän käyttörahaa. Itse en jäisi kotiin mistään hinnasta elämään miehen tuloilla. Mieheni ja minä olemme suurituloisia. He vain halveksivat elämäntapaasi enkä minäkään pidä sitä järkevänä.

[/quote]

Kuule, kaikille taas se ostaminen, ostaminen ja ostaminen ei olekaan mikään suurempi nautinto ja tavoite elämässä. Minä taas en ikinä vaihtaisi lasten kanssa olemista "käyttörahaan". En tiedä mihin sitä rahaa käyttäisin, kun nykyisellä elämäntyylillä saadaan kaikki mitä tarvitaan ja silloin tällöin ylimääräistäkin. Tuoko rahan tuhlaaminen turhuuten sinulle ihan oikeasti iloa ja enne kaikkea, kuinka kauan se nautinto kestää?

Eiköhän se kateutta ole lähes aina, jos ei ole kotona ollut tai ehkä joskus pikkuvauvan kanssa niin ajatellaan, että kotiäitinä voi lepäillä koko päivän eikä ole mitään velvollisuuksia. Jokainen ihminen on kuitenkin perusluonteeltaan laiska ja tällainen ajatus tuntuu toimeliaammastakin houkuttelevalta, vaikka sellaista elämää ei sitten todellisuudessa toki ikuisesti jaksa monikaan. Ja moni on kateellinen jo siksikin, että oma mies ei ikinä suostuisi moiseen ja valittaa vaimon rahankäytöstä vaikka tämä olisi töissäkin.

Meillä on työelämän suhteen sama tilanne kuin aloittajalla, tosin meillä on myös kotona iso talli niin, että jonkun on pakkokin olla täällä aina, ja tekemistä riittää siinä määrin, että teen aivan varmasti enemmän töitä kuin yksikään normaalissa palkkatyössä käyvä (joskin ilman palkkaa), eikä tosielämässä minua varmasti kukaan kadehdi siksi, että elämä on niin leppoisaa. Itselle tämä kuitenkin sopii, tykkään tehdä paljon ja saan tehdä omassa aikataulussa ja voin joustaa lasten menojen tai sairastumisten mukaan, ja ennen kaikkea olla heidän kanssaan (isommat ovat koulussa, pienin kotona). Täällä oikeassa elämässä en siis ole kuullut kuin ihmettelyä siitä kuinka jaksan kaiken, mutta nettipalstalla olen toki siivelläeläjä. Mikä on itselleni todella omituinen ajatusmaailma, koska ainakin meillä kyse on perheestä, jossa ei voi elää kenenkään siivellä vaan rahat on tarkoitettu kaikkien hyväksi. Samalla logiikallahan ne kotiäitien miehet vasta siivellä elävätkin, aika halpaan hintaan saavat kuitenkin siivouksen, ruuanlaiton, kaupassakäynnin, pyykinpesun ja lasten hoidon sekä kyydityksen. Nämä kun joutuisi kaikki ulkopuolisella teettämään tarvittaessa 24/7 niin ei ihan keskivertopalkka riittäisi. 

Mielestäni siivelläeläjä on sellainen, jolla ei ole sen läheisempää suhdetta "elättäjään" (esim. seurustelukumppani, kämppis tms.) eikä tee mitään sen toisen eteen. Mutta ei normaalissa perheessä oikein ole mahdollista elää kenenkään siivellä.

Miksi joku olisi kateellinen jonkun siivelläelämisestä? Siitä, että talous on viritetty useimmissa tapauksissa vaarallisen tiukalle, siitä että elää toisen varassa, oma ammattitaito ja sosiaaliset suhteet näivettyvät, elinpiiri kapenee, oma taloudellinen turva ja tulevaisuus on epävarma?  Se ei ole nykyaikaa. Omillaan pärjääminen antaa hyvän itsetunnon ja luottamuksen tulevaisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:00"]

Kuulin taas, että minua on haukuttu mieheni siivellä eläjäksi. En käsitä!

Mitä siivellä elämistä on se, että minä hoidan kodin (teen kotityöt sataprosenttisesti), teen ruoat valmiiksi, herättelen lapset aamulla kouluun, pienimmän saatan kouluun ja haen sieltä, tarkistan lasten läksyt, hoidan hammaslääkärit, harrastuksiin viemiset (no isä käy toisinaan lasten kanssa uimahallissa, koska haluaa) jne.

Mies tykkää työstään. Tekee pitkiä päiviä, mutta omasta halustaan. Ja tietenkin siksi, että pystyy tekemään, koska minä olen lasten kanssa! Ja kun mies tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, hän saa rentoutua ja nauttia perheen seurasta, ei tarvitse alkaa siivoamaan tai tekemään ruokaa.

Minä tulen pienellä toimeen, en juurikaan harrasta ostoksillä käymistä tms. Mies maksaa asumiset ja ruoat suurimmaksi osaksi (itse saatan kyllä käydä lapsilisillä ruokakaupassakin silloin tällöin) ja mieheltä saan ruokarahojen lisäksi omiin menoihini n. 100 - 200 euroa/kk, ja se riittää täysin.

Ja mä olen nyt sitten siivelläeläjä! Miestäni on kuulemma säälitty! Mä en oikein ymmärrä miksi, onko kyseessä kateus vai ilkeys? Kun aikoinaan jäin kotiin, se oli meidän yhteinen päätös, mies oli ihan mielissään siitä että hän saa paremmin keskittyä työhönsä josta tykkää, ja pääsee "laistamaan" kotitöistä joista ei niin välitä. Mies ei ole ikinä vieläkään valittanut siitä, että olen kotona, eikä hän ole koskaan edes vihjaissut, että haluaisi minun menevän takaisin töihin. Ja minä viihdyn kotona mainiosti. Joten miksi muita ihmisiä järjestelymme jaksaa vaivata?

[/quote]

Se on totuus. Elät miehesi siivellä. Se ei siitä muuksi muutu ennen kuin rupeat elättämään itsesi.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 22:28"]

Minä en edes tajua, että mitä se "oikea" siivellä eläminen sitten on. Täällä palstalla kaikki naiset, joilla on miehen kanssa yhteinen tili, ovat siivellä eläjiä. Kyllä minä olen sen aivan tylsästi kateudeksi tulkinnut, sillä en muuten keksi, miksi jotain tuntematonta muuten kiinnostaisi meidän työ- ja rahajärjestelyt tipan vertaa.

[/quote]

Jos elät toisen rahoilla niin silloin sinua ei pysty mitenkään kunnioittamaan. Sellaisia naisia pitää kodella kun keskiajalla kohdetiin naisia. Kun mennään vaikka ravintolaan niin tarjoilijan pitää puhua vain miehelle koska naisella ei kuitenkaan ole rahaa. Jos mennään kauppaan niin sielläkään ei kannata edes reagoida sellaiseen naiseen koska hänellä ei kuitenkaan ole rahaa.

Sellaisen naisen on aivan turha vaatia tasa-arvoa koska hän on omilla toimillaan todistanut että on paljon miestään alempana. Hän on kuin lapsi jota miehen pitää elättää

No meillä on tilanne se, että mies haluaisi mun jäävän kotiin. Käyn kauempana töissä , joten asun viikot ja osittain viikonloputkin poissa kotoa, ja oon jatkuvasti stressaantunut ja väsynyt. Hän sais paljon kivemman ja pirteemmän rouvan jos jäisin kotiin. Ja mulla on omia varoja joilla pärjäilen aika pitkään ihan miehen siivelläkin elämättä. Lapsia ei ole joten en mitään kotihoidontukia sun muitakaan saisi, eli ei tarvitse teidän siitäkään huolehtia että eläisin yhteiskunnan siivellä. Mun alan töitä ei lähiseudulta varmaan löydy enkä kovin innokas ole etsimäänkään.

Heh,heh, vähänkö olis huono strategia kauppiaalla ja tarjoilijalla, jotka kieltäytyisi vät puhumasta mulle, kun tulen asioimaan: minulla nimittäin on rahaa ja kortteja, joilla maksaa, vaikka mies ne rahat tienaakin :) Ihan itse päätän, mitä hankin tai en. Ehkä joku hihanauha olis paikallaan, niin kaikki tietäis, miten kohdella, kun tulen asioimaan? Ja ap:lle: tietysti ne on kateellisia sulle!