Onko "siivelläeläjäksi" haukkuminen ilkeyttä vai kateutta?
Kuulin taas, että minua on haukuttu mieheni siivellä eläjäksi. En käsitä!
Mitä siivellä elämistä on se, että minä hoidan kodin (teen kotityöt sataprosenttisesti), teen ruoat valmiiksi, herättelen lapset aamulla kouluun, pienimmän saatan kouluun ja haen sieltä, tarkistan lasten läksyt, hoidan hammaslääkärit, harrastuksiin viemiset (no isä käy toisinaan lasten kanssa uimahallissa, koska haluaa) jne.
Mies tykkää työstään. Tekee pitkiä päiviä, mutta omasta halustaan. Ja tietenkin siksi, että pystyy tekemään, koska minä olen lasten kanssa! Ja kun mies tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, hän saa rentoutua ja nauttia perheen seurasta, ei tarvitse alkaa siivoamaan tai tekemään ruokaa.
Minä tulen pienellä toimeen, en juurikaan harrasta ostoksillä käymistä tms. Mies maksaa asumiset ja ruoat suurimmaksi osaksi (itse saatan kyllä käydä lapsilisillä ruokakaupassakin silloin tällöin) ja mieheltä saan ruokarahojen lisäksi omiin menoihini n. 100 - 200 euroa/kk, ja se riittää täysin.
Ja mä olen nyt sitten siivelläeläjä! Miestäni on kuulemma säälitty! Mä en oikein ymmärrä miksi, onko kyseessä kateus vai ilkeys? Kun aikoinaan jäin kotiin, se oli meidän yhteinen päätös, mies oli ihan mielissään siitä että hän saa paremmin keskittyä työhönsä josta tykkää, ja pääsee "laistamaan" kotitöistä joista ei niin välitä. Mies ei ole ikinä vieläkään valittanut siitä, että olen kotona, eikä hän ole koskaan edes vihjaissut, että haluaisi minun menevän takaisin töihin. Ja minä viihdyn kotona mainiosti. Joten miksi muita ihmisiä järjestelymme jaksaa vaivata?
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 10:57"]
Sinä et ole siivelläeläjä, teet yhtä lailla hommia perheenne eteen kuin mieskin.
[/quote]
Työssäkäyvätkin tekee ne samat hommat, työnteon lisäksi.
[/quote]
No juuuu. Harvemmin. Enpä ole nähnyt. Olen itsekin välillä ollut töissä ja mun ystävät ovat töissä niin kyllä se koti ja kotihommat kärsii työnteosta, lapset ja parisuhde erityisesti. Riippuu siitä mikä on tärkeää itselle. Sitäpaitsi kun olen töissä niin mun mies käyttää niitä rahoja ominaan ihan niinkuin minäkin hänen. Sitä se tarkoittaa se yhteistili. Jos mies jää työttömäksi niin rakastan häntä ihan yhtä paljon kuin nyt. Raskaita aikoja varten on hyvä kun perhe on valmiiksi tasapainossa. Kyllä mun mielestä on huomattavasti järkevämpää esim. hoitaa kotona omia lapsia kuin mennä päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia ja pistää omat lapset hoitoon muualle, jos siis vaan taloudellisesti on mahdollista. Kaikille ei ole. Ihan vaan esimerkkinä.
mä haluaisin olla tuon yhden kirjoittajan äiti jolla on kauhia homma, koti- ja pihatyöt ja _yksi_ lapsi laitettavana kouluun.
minä teen nuo kaikki palkkatöiden päälle eikä silti jää kolmeasataa omaan käyttöön. joskus nyppii tosiaan kun töihin pitäisi saada joku nypytön, pesussa verttymätön vaate mutta ei oo rahhaa. nyt ressaa.
"Lapset ja parisuhde kärsii jos äiti on töissä ja kotityöt jäävät tekemättä."
Kissat!
Mitään tarpeellista ei jää tekemättä, kun kaikki perheenjäsenet kantavat vastuunsa ja osallistuvat. Samalla lapset saavat täyspäisten, vastuullisten ihmisten mallin ja oppivat omatoimisiksi, huolehtimaan itse omista asioistaan ja kodin askareista. Mitä nämä kotilieden pankolla lymynneet naiset sitten tekevät, kun mies syystä tai toisesta ei olekaan enää tienaamassa? Rahaa ei ole jäänyt jemmaan, kun yhden palkansaajan tuloilla on sinnitelty, eikä työpaikasta ole tietoakaan.
Ensinnäkin: jos et itse koe olevasi siivelläeläjä, niin miksi asia jurppii noin paljon? Onko kuitenkin niin, että joskus toivot että sinulla olisi omat rahat ja päätäntävalta niistä?
Eihän toi periaatteessa eroa siitä sosiaalituilla elävän nuoren tyypin jutusta (mikä viime viikolla kohahdutti) kuin sillä, että sun elämisen tyylin mahdollistaa mies.
Toivottavasti olet ollut edes sen verran kauasnäköinen, että olet/olette järjestäneet sulle eläkepäivien varalle jonkinlaisen rahaston.
On niitä miehiäkin,jotka elää naisen siivellä. Senpä takia olen avioeron jälkeen pysynyt itsenäisenä sinkkuna.
Parisuhteessa hankala puhua siivellä elämisestä, koska se heidän yksityisasiansa. Ei liioin töiden hakijat ole.
Naisen seuraa siedetään vain yhden asian takia. Siksi keski-isässä on avioeropiikki.
Uskon, että suurin syy on ihan vain ihmisten tyhmään tapaan verrata omaa elämäänsä toisen elämään. Kateus voi olla yksi tunne tai sitten vain turhautuminen, jos elämässään ei puurtamisesta huolimatta talous pysy tasapainossa ja elämä ei suju hyvin. Herkästi kuvittelee, miten muilla menee paremmin ja etenkin jos toinen puolisoista pystyy jäämään kotiin. Mistä ne saa niin hyvin rahaa, on eka ajatus.
Sille ei vaan voi mitään, miten ihmiset herkästi ovat asioista mieltä ja ymmärtämättä mistä oikeasti on kyse. Aina voi muistaa, miten huono mielipide kertoo vain sen kertojasta kuin sinusta. Tiedät itse, miten asianne ovat.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 10:57"]
Sinä et ole siivelläeläjä, teet yhtä lailla hommia perheenne eteen kuin mieskin.
[/quote]
Työssäkäyvätkin tekee ne samat hommat, työnteon lisäksi.
[/quote]
Eli kateudesta kyse.